Kuva: Neuvostopysäkkien lumo / Yle

1

Jengiytyminen ja yhteiskuntaa ravisteleva jengiväkivalta ovat Ruotsissa synnyttäneet lukuisia fiktion muotoon kirjoitettuja yrityksiä kertoa tämän rajun yhteiskuntamuutoksen syistä romaanin keinoin.

Malin Persson Gioliton Sinun käsissäsi (suom. Tarja Lipponen; Johnny Kniga, 2023) on koskettavaa ajankuvaa naapurimaastamme, suorasukainen kertomus niin sanotusta Ruotsin tiestä ja jengiytymisestä sekä siitä, miten sinne on päädytty.

Kehityskulku on aika yksinkertainen. Kun kenelläkään ei ole resursseja puuttua nuorten tekemisiin, luisuminen alamäkeen on helppoa ja aluksi vauhti on hurmaavaa. Lopussa ole enää ketään, joka pystyisi pysäyttämään.

Kirjailija antaa hengen jokaiselle hahmolleen; kaverukset Billy ja Dogge kasvavat pikkupojista pikkurikollisiksi ja johtajansa juoksupojiksi. Vanhempien kykenemättömyys puuttua jälkikasvun tekemiseen johtuu eri asioista, mutta lopputulos on sama. Poliisi tarkoittaa hyvää ja yrittää parhaansa, mutta se ei vain riitä. Kaikilta kysytään hermoja ja lopulta ne loppuvat kaikilta.

Sinun käsissäsi on ahdistavaa luettavaa, mutta keskenkään kirjaa ei voi jättää. Sen väkivalta ei ole viihdettä eikä jännityskirjallisuutta, vaikka fiktiota onkin.

2

Myös Tanskassa on ajanvietteen keinoin tartuttu yhteiskunnallisiin ongelmiin; viimeisin täysosuma on vankilaan sijoittuva draamasarja Talo.

Siinä seurataan neljän vanginvartijan elämää ja päästään hyvin lähelle jokaista. Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia, käsikirjoitus hyvä ja sarjan pituus juuri sopiva.

Tämäkään sarja ei ole viihdettä eikä sen seurassa voi sanoa viihtyvänsä. Siltikään sitä ei voi jättää kesken. Jää kyselemään itseltään, miksi?

Talo Yle Areenassa.

3

Enpä olisi uskonut, että loppumattoman tuntuinen kuvakavalkadi neuvostoaikaisista bussipysäkeistä voisi olla niin kiehtova, kuin mitä Yle Teemalla esitettävä dokumentti Neuvostopysäkkien lumo on.

Kanadalainen valokuvaaja Christopher Herwig teki 2000-luvun alussa rahapulassaan matkan Lontoosta tyttöystävän luokse Tukholmaan polkupyörällä. Baltian maissa valokuvaajan silmään osuivat erityisesti bussipysäkit, jotka kaikki tuntuivat olevan omanlaisiaan.

Näistä pysäkeistä alkoi Herwigin 12 vuoden ja 30 000 kilometrin kuvausurakka ympäri entistä Neuvostoliittoa. Lopputuloksena on uskomaton kokoelma mielikuvituksellisia, kauniita, rumia, käsittämättömiä, outoja, ihania ja yllättäviä katoksia, joissa ihmiset aikoinaan odottivat linja-autojaan.

Kaiken standardisointi ja suurtuotanto eivät ylettyneet maaseudulle ja siksi pysäkkien kirjo on niin suuri. Dokumentin käsikirjoitus on yksinkertainen: Herwig ajaa, kuvaa ja tapaa muutamia edelleen elossa olevia pysäkkitaiteilijoita ja – arkkitehteja sekä muutaman tutkijan. Konstailematon tekotapa sopii tähän todella hyvin ja jättää huomion keskipisteeksi itse asian eli vanhat pysäkit.

Katsojalle jää paljon liikkumavaraa täyttää pysäkit henkilöillä ja heidän kohtaloillaan, kuvitella, millaista elämä on joskus ollut noilla taigoilla, metsämailla ja aavikoilla; siinä ehkä tämän ohjelman varsinainen lumo.

Neuvostopysäkkien lumo Yle Areenassa.

4

Jonas Gardell on tehnyt Ruotsissa uraa uurtavaa työtä homoseksuaalien oikeuksien parantamiseksi tuomalla heidät näkyviksi romaaneissa ja mediassa. Samaa työtä hän on tehnyt myös televisiossa ja teatterilavoilla koomikkona, näyttelijänä ja käsikirjoittajana.

Oikeus rakkauteen (suom. Otto Lappalainen; Johnny Kniga 2023) jatkaa tätä työtä. Teos jakautuu historiallisesti eri jaksoihin, jotka kaikki johtavat samaan suuntaan eli sukupuolivähemmistön näkyväksi tekemiseen. Romaanin luettuaan tietää muun muassa sen, miten Pride-viikko on syntynyt.

Teos perustuu todellisuuteen ja sen hahmot oikeisiin ihmisiin, joilla kaikilla on sama periaate: kaikilla on oikeus rakastaa.

5

Claire Keeganin Nämä pienet asiat (suom. Kristiina Rikman; Tammi, 2023) on pieni kaunis kirja, josta jää toivorikas olo ja hyvä mieli – ei mikään pikku asia näinä aikoina.

Irlantilainen, ahkera perheenisä ja hiilikauppias Bill Furlong törmää luostariin toimitusta tehdessään surkeaan nuoreen tyttöön, jota hän ryhtyy lähipiirinsä vastustuksesta huolimatta puolustamaan.

Romaani on kertomus siviilirohkeudesta ja halusta tehdä asiat oikein, seurata omantunnon ääntä.

Se kertoo myös niistä ns. Magdalena-kodeista, joita katoliset nunnaluostarit pitivät Irlannissa yllä vuosina 1922–1996 ns. langenneille naisille. Näihin suljettiin eri syistä niitä naisia, jotka olivat tulleet raskaaksi, vaikka eivät olleet avioliitossa ja heitä käytettiin työvoimana luostarin töissä ja liiketoiminnoissa.

Tästä romaanista jää parhaiten mieleen se, että hyvyyttäkin on, ihan tavallisissakin ihmisissä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua