Richard Nixon matkalla presidentiksi kesällä 1968. Kuva: Wiki Commons

1

Miksi Boys Don´t Cry, Piukat paikat ja Crying Game eivät ole monenkaan transsukupuolisten mielestä voimauttavia tai hauskoja elokuvia? Miksi toimittajat utelevat transsukupuolisilta näiden alapäästä, vaikka he itse tyrmistyisivät, jos joku utelisi heidän sukuelimistään yhtä karkeasti?

Näihin kysymyksiin vastaa dokumentti Disclosure. Ääneen pääsevät transsukupuoliset, jotka ovat myös historian, viihteen ja median asiantuntijoita. Käsikirjoittajat, näyttelijät ja tutkijat valaisevat, miten transsukupuoliset on esitetty elokuvissa ja televisiossa 1900-luvun alusta lähtien.

Käsittelytapa on briljantti. Vaikka katsoja ei tietäisi mitään transsukupuolisuudesta, hän tunnistaa suuren osan dokumentissa esitellyistä filmeistä ja niiden stereotypioista. Puolitoistatuntinen tekee selväksi, mikä elokuvissa mättää. Transsukupuoliset esitetään vitseinä, sekopäisinä murhaajina tai hormonihoidoista sairastuneina uhreina. Moni edistyksellisenäkin pidetty teos, kuten televisiosarja L-koodi, ylläpitää ja vahvistaa ennakkoluuloja.

Disclosuren jälkeen ymmärrän, miten loukkaavaa ja turhauttavaa on se, että Hollywoodin ykköstähdet esittävät valkokankaalla transsukupuolisia. Samaan aikaan oikeille transsukupuolisille näyttelijöille on tarjolla rooleja lähinnä murhattuina strippareina tai hormonihoidon uhreina rikos- ja sairaalasarjoissa. Ja alapääosasto, sinne kurkataan näissä sarjoissa cis-jokamiehenoikeudella, kuin transsukupuolinen ei olisi ihminen, vaan lihanpala marketin tiskillä.

Disclosure on katsottavissa Netflixissä.

2

Richard Nixonin poliittiseen uraan perehtyminen on kiinnostavaa Trumpin aikakaudella. Nixon oli suurisuiseen Trumpiin verrattuna verbaalisesti kuiva, ja hän oli lähtöisin vaikeista oloista, mutta näitä presidenttejä yhdistää häikäilemättömyys.

Tekikö valta Nixonin vauhtisokeaksi, vai koituiko hänen tuhokseen epävarmuudesta kumpuava neuroottisuus? Näitä kysymyksiä pohditaan Ylen dokumenttisarjassa Richard Nixonin nousu ja tuho. Tarjolla on paljon arkistomateriaalia ja ajankuvaa. Olen katsellut perinteisellä, mutta laadukkaalla tyylillä tehtyä sarjaa puoliväliin. On kiintoisaa nähdä, keskittyykö dokkari vain Watergateen vai huomioiko se Nixonin ansiot. Trumpiin verrattuna Nixon teki paljon esimerkiksi ympäristönsuojelun eteen.

Richard Nixonin nousu ja tuho -sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

3

Sally Rooneyn hittiromaaniin perustuva televisiosarja Normaaleja ihmisiä on helppoa, herkkää ja haikeaa katsottavaa. Sarja kertoo suositusta Connellista (Paul Mescal) ja yksinäisestä Mariannesta (Daisy Edgar-Jones), jotka rakastuvat. Pari on epäsuhtainen myös sosio-ekonomisesti. Connellin äiti on köyhä, nuori yksinhuoltaja, joka siivoaa työkseen Mariannen rikkaan perheen kotia.

Parikymmentäminuuttisissa jaksoissa tapahtuu paljon, mutta tunnelma on hengittävä ja verkkainen. Sarja tavoittaa erinomaisesti ensimmäisten – ja myöhäisempienkin- seurustelusuhteiden kömpelyyden. Oletetaan ja analysoidaan omassa mielessä, mutta ei kysytä ja puhuta suoraan. Esitetään, miellytetään, torjutaan, ja yksinkertaiset asiat kiertyvät solmuun.

Sarjan uskottavat ja kauniit seksikohtaukset ansaitsevat erityismaininnan. Niissä on käytetty seksikohtausten suunnitteluun erikoistunutta koreografia, joka varmistaa, että näyttelijöillä on turvallinen ja hyvä olo.

Normaaleja ihmisiä on katsottavissa Yle Areenassa.

4

Mathildedalin ruukkikylä Salon kupeessa on malliesimerkki siitä, miten kotimaan matkakohteita pitäisi kehittää ja brändätä. Noin sadan vakituisen asukkaan Mathildedal on tuunattu romanttiseksi satumaaksi, jossa kaikki sujuu kuin Strömsössä.

Mathildedalissa on boutique-hotellia, pienpanimoa, artesaanipizzaa, luontopolkuja ja alpakoita. Majoituksesta ja tekemisestä on kerrottu selkeästi ja tunnelmallisesti Visit Mathildedalin sivuilla. Kotimaanmatkailijan ei tarvitse selvitellä kissojen ja koirien kanssa, missä on se leipomo tai suklaapuoti, josta kaikki puhuvat. Valitettavasti moni suomalainen matkailuhelmi on yleisöltä pimennossa, koska firmat eivät yksinkertaisesti kerro toiminnastaan netissä.

Koirista puheen ollen, joka toisella hyväntuulisella keski-ikäisellä tuntuu olevan Mathildedalissa villakoira. Tämän lisäksi kaikki ovat pukeutuneet kuin yhteisestä sopimuksesta laivastonsini-viininpunaiseen. Idyllistä vai hieman pelottavaa?

Tietoa Mathildedalista löydät Visit Mathildedalin sivuilta.

5

Hannele Lauri on Instagramissa! HANNELE LAURI ON INSTAGRAMISSA! Hannelelauroninstagramissa! Han-ne-le Lau-ri on Ins-ta-gra-mis-sa!

Vielä kerran: Hannele Lauri on Instagramissa!

Janica Brander

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua