Death Cab for Cutien uudella EP:llä kuullaan covereita.

1

Kuvittelin myöhäisteinivuosieni yöllisiä seikkailuja sävyttäneen Death Cab For Cutien jumiutuneen vuosituhannen vaihteeseen — aikaan, johon nostalgian nälkäisenä olisi mahdollista palata musiikin siivittämänä.

Tajutessani yhtyeen julkaisseen coverin TLC:n Waterfalls-kappaleesta huvituin siitä, kuinka väärässä ihminen voi olla. Nykyisyyteen hiipivän ysärin tunnelmointi onnistuu DCFC:n käsittelyssä etäisyyttä kaikuvan sovituksen avulla. Molemmat kappaleet on kuunneltavissa YouTube-soittolistalta.

2

Lämmön turvin on helpompi ihmetellä Antarktisia kuulumisia. Wiredin julkaisema kirjoitus on kiintoisaa luettavaa asetelman ollessa kuin mahtipontisesta elokuvatrailerista: 20 tuntia, 20 000 litraa kuumaa vettä, 20 tonnia lunta. Jään uumeniin laskettu kamera avartaa näkemyksiä siitä, kuinka karuissakin ympäristöissä elämä saattaa kukoistaa.

Tuntemattoman ja arvaamattoman elementit tekevät kirjoituksesta sopivasti soljuvan ja otteessaan pitävän jutun, joka sopii luettavaksi mihin tahansa rentoon asentoon.

Suomen Kuvalehti julkaisi aiheesta oman uutisen, joka on maksumuurin takana.

3

Harvat tieteilijät elävät kansakuntien yhteisessä muistissa, kuten Albert Einstein. Olisiko puheenparsikaan samanlaista, jos emme halutessa voisi todeta kaiken olevan suhteellista?

Einsteinin hahmon ympärille tuntuu vuosikymmenien myötä muotoutuneen omanlaisensa kulttuuri, ikään kuin musta aukko. Tämän tajuaa erityisesti Discover Magazinen listaa luettaessa. Tekstin aiheuttaman lievän huvittuneisuuden lomassa on lähes pakko todeta, ettei luulo ole tiedon väärti.

4

Kulttuuritoimituksen ensimmäisen mielipidekirjoituksen mainingeissa huomaan kaipaavani eräänlaista ajatusten loppukaneettia. Tavoitteeni oli mahdollisimman neutraali teksti, vaikka Tampere onkin kotikaupunkini. Halusin välttää tämän kaltaiselle kirjoitukselle tyypillisiä sudenkuoppia ja tuoda — hakuprosessista sekä kilpailuasetelmasta huolimatta — esille joitain huomion arvoisia seikkoja.

Menneitä kummemmin jossittelematta olen huojentunut siitä, että sain mahdollisuuden tarttua aiheisiin, joiden kanssa kulttuurialan ammattilaiset, harrastajat ja tutkijat ovat painineet vuosikymmeniä.

5

Ina Mikkola luotaa Instagram-julkaisussaan lyhykäisesti työn luonteen ja kulttuurin muutosta ajassa: tekstissä kiteytyy se, että asenteet työtä kohtaan ovat murroksessa. Sinänsä viestissä ei ole uutta, mutta se kirvoittaa pohdiskelemaan aihetta.

Tajuntaani iskeytyi ajatus siitä, että henkensä pitimiksi työtä tekevät sijaitsevat mitä todennäköisimmin mielenmaisemassaan toisaalla kuin he, jotka rahoittavat työllä itselleen mielekkään elämäntavan.

Mielestäni kyse ei ole oikeasta tai väärästä. Kumpaakaan ei tulisi tuomita, vaan pyrkiä ymmärtämään.

Janne Melanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua