Suzi Quatro Saksassa 2017. Kuva: Stefan Brending/Creative Commons CC-BY-SA-3.0 de
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaarina Lehtisalo seurailee zombie-sarjaa, karua arkkitehtuuria ja klassikkoelokuvia – sekä odottaa legendaarisen rocktähden keikkaa.
1
Suzi Quatro tulee Tampereelle! Jee! Tämä legendaarinen rock-muusikko ja -laulaja esiintyy Tampere-talossa pääsiäislauantaina 8. huhtikuuta.
Sanaa ”legendaarinen” ei pidä käyttää ihan jokaisesta esiintyjästä, mutta Suzi Quatron kohdalla tämä on enemmän kuin sallittua.
Voin valaista asiaa henkilökohtaisilla muistoilla: rockmusiikista innostuneelle pikkutytölle Suzi Quatro oli nimi, joka painui lähtemättömästi mieleen 1970-luvun alkuvuosina. Rock oli silloin – ja on edelleenkin – enimmäkseen miesten soittamaa musiikkia. Tuolloin bändissään bassoa soittava ja ”rokisti” laulava Suzi Quatro oli harvinaisuus, ensimmäinen rockbändin naismuusikko, joka tuli maailmalla tunnetuksi. Jopa niin, että suomalaisille lapsillekin tuli nimi tutuksi.
Ihanaa, että 72-vuotias tähti edelleen keikkailee! Ja ihanaa, että hän tulee Tampereelle.
Rautaisannoksen Suzi-tietoutta saa katsomalla Suzi Q -elokuvan trailerin.
Suzi Quatro: Tampere-talo, Iso sali 8.4.2023 kello 19.
2
Hieman arvelutti ryhtyä katsomaan HBO Maxin kevään uutuussarjaa The Last of Us. Pitäisikö muka tässä maailmantilanteessa ja pandemiavuosien päälle katsoa pandemiasta kertovaa post-apokalyptista televisiosarjaa? Sarjaa, jossa sienet muuttavat ihmisiä zombie-hirviöiksi? Olisikohan tästä aiheesta jo kaikki nähty?
Olin pahasti väärässä! Muutaman jakson katsottuani tajusin seuraavani tv-sarjaa, joka on paitsi zombie-genren huipentuma, myös erinomaisen hyvin kirjoitettua, monitasoista tv-draamaa.
En ole pelannut sekuntiakaan The Last of Us -peliä, johon televisiosarja perustuu, mutta se ei haittaa vähääkään. Sarja tuntuu hyvinkin tutulta. Ja tämä tuttuus tarkoittaa tällä kertaa tekijöiden onnistumista, vuosikymmeniä kertyneen zombie-mytologian ymmärtämistä ja sen tuomista uudelle tasolle. Katsoja on pelottavankin hyvin ”kotonaan” zombie-apokalypsin keskellä.
Minulla on kiusaus sanoa, että The Last of Us on tehnyt zombie-fiktiosta mainstreamia, valtavirtaa, mutta tämä ei pidä aivan paikkaansa, sillä sarjassa nähdään myös tavanomaisesta televisiofiktiosta poikkeavia ratkaisuja. Selvää kuitenkin on, että The Last of Us on zombie-teeman uusi merkkipaalu.
Ensimmäiset zombie-hahmot nähtiin valkokankaalla yli 90 vuotta sitten elokuvassa White Zombie (1932). Käänteentekevät zombie-aiheesta ammentavat teokset, Richard Mathesonin Olen legenda -romaani (I Am Legend, 1954), George A. Romeron ohjaama Night of the Living Dead (1968) ja Danny Boylen ohjaama 28 päivää myöhemmin (28 Days Later, 2002) kehittivät genreä ja sen tematiikkaa.
The Last of Us -sarja rakentuu tämän pitkän perinteen päälle – ja samalla uudistaa sitä, ilmentää omaa aikaamme.
The Last of Us HBO Max -suoratoistopalvelussa. Lue Eli Harjun kritiikki The Last of Us -sarjasta täältä.
3
Mikä onkaan Alfred Hitchcockin (1899–1980) paras elokuvaohjaus? Tätä vertailua on nyt voinut harrastaa Yle Teeman ja Areenan ansiosta, sillä Hitchcockin elokuvia on kanavalla esitetty ahkerasti.
Ehdottomasti täydellisin Hitchcockin ohjaustöistä on Psyko, jonka jokainen kuva on huolella harkittu ja suunniteltu. Tunnelmiltaan intensiivisin on unenomainen Vertigo, useat kriitikkoäänestykset voittanut mestariteos.
Sekä Psykossa että Vertigossa Hitchcock näyttää ammattitaitonsa, taidot, joita hän alati pyrki kehittämään. Samalla on myönnettävä, että sekä Psyko että Vertigo jäävät elokuvina jollakin tavoin etäisiksi – ne ovat jopa ”liian hyviä”.
Hitchcockin vuonna 1943 ohjaama Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt) on Psykoa ja Vertigoa elokuvallisesti kömpelömpi, mutta silti se tavallaan ylittää ne molemmat. Epäilyksen varjo menee nimittäin tunnetasolla syvemmälle kuin muut Hitchcockin ohjaukset.
Hitchcockin Psyko ei ole psykopaattielokuva oikeastaan ollenkaan, mutta Epäilyksen varjossa näemme suorastaan oppikirjamaisen kuvauksen psykopaatista. Elokuvassa pahuus kävelee tavalliseen keskivertoon amerikkalaisperheeseen hurmaavan sukulaisen hahmossa. Paha kytee keskellä tavanomaista – kaikkien silmien alla, mutta kuitenkin näkymättömissä.
Epäilyksen varjo oli myös Alfred Hitchcockin suosikkielokuva hänen omien ohjaustensa joukossa.
Epäilyksen varjo Yle Teema 23.4.2023. Samalla elokuva palaa Yle Areenaan ja on katsottavissa 22.5.2023 asti.
4
Vielä toinen elokuvahelmi Yle Areenasta!
James Ivoryn ohjaama elokuva Talo jalavan varjossa (Howards End, 1992) on katsottavissa Areenassa vielä muutaman päivän ajan, 31. Maaliskuuta asti. Se kannattaa katsoa, jos sitä ei ole ennen nähnyt. Ja kannattaa vaikka olisikin!
Ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa siltä, että Talo jalavan varjossa edustaa tyypillistä brittiläistä epookkidraamaa. Onhan se toki sitäkin, mutta elokuvan erinomaisuus ei jää pelkästään puvustuksen tasolle.
E.M. Forsterin romaaniin perustuvassa elokuvassa kuvataan harvinaisen taitavasti luokkajakoa, ja siihen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. Mitä tapahtuu, jos pelkkä puolihuolimaton lausahdus piittaamattoman ihmisen suusta uhkaa viedä vähävaraiselta elannon ja elämän?
Elokuva on myös kuvattu ja ohjattu hienosti, katsoja immersoituu mukaan toiseen aikakauteen. Ja näyttelijätkin ovat parasta brittilaatua: Emma Thompson, Helena Bonham Carter, Vanessa Redgrave ja Anthony Hopkins.
Talo jalavan varjossa 31.3.2023 asti Yle Areenassa.
5
Mitähän ihmisten Instagram-käyttäytymisestä voi päätellä? Itse olen aika pihalla influensseri-kulttuurista, sillä en oikein osaa seurata somessa kuvia ventovieraista ihmisistä. Myöskään eläinvideot tai kauniit luontokuvat eivät yleensä pysäytä – niitä näkyy ehkä liikaakin.
Sen sijaan seurailen Instassa rumia rakennuksia. Betonibrutalismia!
Tai eiväthän nämä massiiviset betonirakennelmat mielestäni rumia ole, pikemminkin vaikuttavia. Ja itse asiassa meitä on muitakin, joiden silmää ankea arkkitehtuuri hivelee. Kuvaajia, jotka ovat erikoistuneet betonibrutalistisiin rakennelmiin.
Eräs suosikeistani Instagramissa on italialainen arkkitehtuurikuvaaja Stefano Perego [@stepegphotography], joka on kuvannut paljon rakennuksia ja monumentteja erityisesti Euroopassa, mutta myös Aasiassa. Kuvissa on paljon kiitettävää harmautta, askeettista jylhyyttä. Ja jo hylättyä, rapistunutta, menneisyyden maailmaa.
Kokonaan omaa luokkaansa on japanilainen brutalististinen arkkitehtuuri, johon keskittyy brittiläinen valokuvaaja Paul Tulett Instagram-tilillään [@brutal_zen]. Tulettin kuvissa nähdään japanilaisia karuja betonibunkkereita, joiden olemassaoloon on lähes mahdoton uskoa.
Japanilaiset betonibrutalistiset rakennukset ovat täyttä scifiä. Jos maailma olisi elokuvaa, näiden kuvien päälle iskettäisiin teksti Maximum-security prison 2300 A.D.
Mutta oikeasti kyseessä saattaa olla hyvinkin kiva ja tarkoituksenmukainen rakennus. Käykääpä huvikseen katsomassa, millainen on Matsubaran kaupunginkirjasto (Matsubara Civic Library), lammen päällä lilluva betonikolossi!
Kaarina Lehtisalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.12.2024): Light Art Museum, Biedermaier, Heydrich Terror Memorial, Fram
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on käynyt Budapestissa, Prahassa ja Oslossa.
Parasta juuri nyt (14.12.2024): Lehmä synnyttää yöllä, He selvisivät sodasta, Suliko, Tallinna
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on lukenut kirjoja ja kierrellyt jouluisessa Tallinnassa.
Parasta juuri nyt (13.12.2024): Flash4, Eläinten salonki, Virtauksia, Medical Mysteries, joulukomediat
Galleriakierroksen jälkeen Petri Hänninen on käpertynyt sohvan nurkkaan odottamaan joulua.
Parasta juuri nyt (12.12.2024): SETI-lautapeli, The Gang, Fall of Civilizations, urheiludata, tantra
Mikko Saari on etsinyt elämää avaruudesta, oppinut sivilisaatioiden tuhosta ja analysoinut urheiludataa.