Parasta juuri nyt (27.3.2022): Colin Whitehead, Miki Liukkonen, George Ivanovitš Gurdjieff, vapaaehtoistyö, Meduza

Miki Liukkonen ja hevonen. Kuva: Aki Roukala

1

Colson Whiteheadin Harlem Shuffle (suom. Markku Päkkilä; Otava, 2022) on temmannut minut mukaansa. Romaani on neljäs kirjoittajalta suomennettu teos. Aiempiin en ole vielä tutustunut, mutta tämä antaa kyllä hyvän syyn.

Harlem Shufflen tarina vetää, henkilöhahmot kiinnostavat ja maailma, 1960-luvun Harlem, hehkuu monia värejä ja tunnelmia. Tämä on selkeästi niitä kirjoja, joita on vaikea heittää kädestään kerran imuun jouduttuaan. Sen kanssa on myös ihan hyvä ottaa vähän etäisyyttä näiden päivien uutiskuviin.

2

Toinen kirja, jota parhaillaan luen, on Miki Liukkosen Hiljaisuuden mestari (WSOY, 2019). Teos tulee ainakin vaikuttamaan pysyvästi mielleyhtymiini Subwayn Italian B.M.T. -leivästä.

Tässäkään ei olla taisteluhaudoissa, vaan käsitellään vähän toisenlaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hauska ja terävä teos, ei ehkä helpoiten sulatettava, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

3

George Ivanovitš Gurdjieff (1866–1949) oli kreikkalais-armenialainen esoteerikko ja henkinen opettaja. Hän kokosi ympärilleen kannattajakunnan Keski-Aasiassa ja Venäjällä vallankumousta edeltävinä vuosina. Myöhemmin hän vaikutti myös Euroopassa ja on innoittanut ja innoittaa edelleen monia hänen opeistaan kiinnostuneita.

Englannista suomennettu Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa (2013) on monella tavalla kiinnostava. Se ei ainakaan päällisin puolin juuri valaise Gurdjieffiin liitettyjä termejä, kuten neljännen tien oppia, vaan siinä hän kertoo elämästään ja hänelle tärkeistä ihmisistä, alkaen isästään, jonka antamaa kasvatusta kirjoittaja suuresti ylistää.

Gurdjieff kertoo lähes poikkeuksetta sensaatiomaisen menestyksekkäistä seikkailuistaan ja bisneksistään anekdootein ja huumoria välttämättä. Tietysti hän kertoo myös kohtaamistaan ihmisten kanssa, kuten kirjan otsikkokin sanoo, mutta pääpaino tuntuisi olevan hänen omissa tekemisissään ja ajatuksissaan, tekemiseen painottuen. Muutenkin Gurdjieff vaikuttaa enemmän toiminnan ihmiseltä kuin miltään etäällä liihottavalta filosofilta.

Teoksen kiinnostavuutta lisäävät ehdottomasti tapahtumapaikat: Uzbekistan, Armenia, Keski- ja Etelä-Venäjä, siis sellaiset maailmankolkat, jotka eivät monelle länsimaalaiselle ole kaikkein tutuimpia. Tapahtumiin antaa lisäsävynsä kirjan lopussa alkava vallankumous ja sisällissota, joiden oli määrä mullistaa syvällisesti elämä näillä jo ennestään vahvasti Venäjän vaikutuspiirissä olleilla ja nyt sosialismin raskaan tien aloittavilla alueilla.

Teos tuntuisi osuvan jonnekin suurten aikakausien välisten mannerlaattojen taitekohtaan. Uudet teknologisen kehityksen mukanaan tuomat härvelit päätyvät tämän suurten tarinankertojien ja mattokauppiaiden suvun edustajan käsiin, jolloin hän tietysti voittaa esteet ja onnistuu korjaamaan, myymään ja nettoamaan keinoilla, jotka vaativat aina mielikuvituksellisuutta ja teknistä taituruutta.

Gurdjieff ei näytä uskoneen vaatimattomuuteen. Hän ei ollut valmis nöyrtymään ja heittämään sukupolvien kartuttamaa viisauttaan romukoppaan uuden uljaan maailman ryminässä. Hän oli sen sijaan valmistautunut voittamaan, nousemaan yhä uusien haasteiden herraksi. Kirja tuntuu kurkistukselta sellaiseen menneeseen maailmaan, jota en ole tiennyt olleenkaan.

4

Vapaaehtoistyö on tullut viime aikoina suosituksi; monet tahtovat auttaa ukrainalaisia. Tämä on hyvä asia. Se tarkoittaa, ettei kaikkien vastaus vihaan ole pelkkä vastaviha.

Olen itsekin aloittamassa vapaaehtoistyötä ja toivon sen tuovan itselleni uusia näkökulmia ja kokemuksia. Jospa sotaa voisi käsitellä auttamisen ja ihmisten rehellisen kohtaamisen kautta. Uhrien auttaminen ei oikein voi pohjautua vihalle. Vilpitön auttaja voi ainakin olla varma omien aikeidensa oikeellisuudesta. Täytyy yrittää kasvaa ihmisenä, ei tässä muukaan auta.

5

Uutisvirta on itselläni lakkaamattoman tarkkailun alla ja välillä – useinkin – siitä on vaikea irtautua. Sodan uutisointia olen seurannut suomalaisten uutisvälineiden lisäksi eräiden vielä jäljellä olevien riippumattomien venäläisten lähteiden kautta.

Yksi jo pitkään seuraamistani lähteistä on Latviassa päämajaansa pitävä Meduza. Sen ammattitaitoiset journalistit luovat sisältöä venäjän lisäksi myös englanniksi (sivulla oikeassa yläkulmassa EN).

Miikka Vuori

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua