Helsingin Lilla Teatern esittää musikaalia Dancer in the Dark. Kuva: Heli Blåfield

1

Tanskalaisen Lars von Trierin ohjaamaan elokuvaan pohjautuva musikaali Dancer in the Dark pyörii parhaillaan Lilla Teaternissa Helsingissä. Pääosassa on Selma-niminen nainen, jota esittää Lumi Aunio.

Von Trierin elokuva valmistui jo lähes 25 vuotta sitten ja voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon. Pääosaa esittänyt islantilainen artisti Björk palkittiin tuolloin parhaana naisnäyttelijänä.

Selma on tehdastyöläinen, jonka näkökyky on heikko. Nainen on yksinhuoltaja, jonka Gene-poikaa (Emil Paloniemi) vaivaa sama silmäsairaus kuin äitiään. Selma säästää rahaa saadakseen pojan leikkaukseen.

Teatteriesityksen lavasteet kertovat tapahtumapaikoista: tehdas, koti, oikeussali, vankila – ja esineet tilanteesta: lapsen pyörä, silmälasit ja hirttoköysi.

Tampereen-vierailunsa aikana tasavallan presidentti Alexander Stubb kävi kulttuurikeskustelun, jossa mainitsi nähneensä tämän teatterikappaleen. Hän oli katsonut sen yhdessä presidentti Tarja Halosen kanssa.

Stubb kertoi olleensa jollain tapaa järkyttynyt tai vähintään hämmentynyt esityksestä, koska se oli synkkyydessään niin raju. Hän ei ollut perehtynyt esitykseen etukäteen ja oli jotenkin pettynyt, kun se ei ollut positiivinen.

Mistä presidentin reaktiot kertovat? Siitä, että Stubb on kovin kokematon teatterissa kävijä. Hän menee katsomoon rentoutuakseen ja unohtaakseen hetkeksi vaativan työnsä. Jos teatteriesitys onkin haastava, hän ei pidä siitä.

Stubb ei ole ainoa lajissaan. Hänenlaisiaan katsojia on paljon. Onneksi on paljon toisenlaisiakin.

Dancer in the Dark Lilla Teaternissa 18.10.2024 asti.

2

Tampereella käytiin hiljattain mielenkiintoinen keskustelu myös Lavakauden päättäjäisten yhteydessä. Panelistina istui musiikkialan konkari Erkki Puumalainen. Puumalainen perusti 1990-luvulla levy-yhtiö Poptori Oy:n. Mies kertoi olevansa hyvin huolissaan suomalaisen musiikkialan tilanteesta.

Erkki Puumalainen on myös keväällä 2022 perustetun Suomen Luova Talous ry:n (SULT) puheenjohtaja. Luova talous edustaa hänen mukaansa aivan liian pientä osaa Suomen bruttokansantuotteesta, kun sitä vertaa kilpailijamaihin.

Musiikkibisnes on Puumalaisen mukaan joutunut väärille raiteille sen myötä, että perinteikkäät omat kotimaiset levy-yhtiöt on myyty valtaville kansainvälisille jäteille Universalille, Warnerille ja Sonylle. Niitä ei kiinnosta suomalainen musiikki vaan ainoastaan raha, jonka ne saavat revittyä irti Suomesta.

Puumalainen toivoo lisää ruohonjuuritason kasvua. Se tarkoittaa rohkeaa uusien kotimaisten musiikkialan yritysten perustamista. Ne voivat luoda maahan oman menestyvän musiikkiteollisuuden, joka tuottaa työtä, terveyttä, iloa ja aineetonta kulttuuriperintöä. Ehkä jostain löytyy rahaa, josta Suomessa on ainainen pula.

On ihan oikein, että suomalaiset lakkaavat kummastelemasta ruotsalaisten menestystä musiikkibisneksessä ja luovassa taloudessa. Suomi kykenee samaan, kun lähtee vakaasti sille tielle.

3

Näyttelijä Merja Larivaara kertoo tuoreessa Anna-lehdessä viettäneensä vuoden 2023 niin, ettei katsonut yhtään uutislähetystä eikä lukenut yhtään lehteä.

Hyvää siinä oli ainakin se, että Larivaara luki enemmän kirjoja. Siinä mielessä samaa voi suositella kaikille. Hänet valtasi vuoden aikana tunne, että näkee kaiken kirkkaammin.

Merja Larivaara ei ole ainoa, joka on alkanut vältellä uutisia. Jatkuva julmista sodista ja talouskurimuksesta kuuleminen tuottaa liian paljon pahaa mieltä, ehkä jopa ahdistusta ja masennusta.

Valheellisessa hyvän olon tunteessa eläminen on tuskin hyväksi sekään, mutta on totta, että monille maailman pahoille asioille yksittäinen ihminen ei yksinkertaisesti mahda mitään. Siksi niitä on täysin turha murehtia liikaa.

4

Lasten ja nuorten kirjallisuusvalikoimaa kirjastossa silmäillessä osui käteen mainio teos Kokkiklubi: Siivoushirviö (WSOY, 2020). Sen on kirjoittanut Miina Supinen ja kuvittanut Anni Nykänen. Vaikka nimi suorastaan kauhistuttaa, aika arkisia asioita siinä oli, mutta hauskasti kuvattuna.

Miina Supinen on nyt julkaissut tuoreen romaanin Kultainen peura (Otava, 2024), jossa piilee kutkuttavaa mystiikkaa sekä vähän sellaista useissa nuorten kirjoissa viljeltyä jännitystä, salaperäisyyttä ja seikkailua.

Ellei Miina Supinen ole ollut kirjailijana suurelle yleisölle vielä kaikkein tutuin, nostaa hän tällä teoksellaan tunnettavuuden tasoaan. Kustantajan määritelmän mukaan Kultainen peura herättää eloon itäisen tarustomme, sekoittaa niin totta kuin unta ja on kaunis kuin kansanballadi.

Lukija voi heittäytyä yli sadan vuoden takaisiin tunnelmiin, joihin on mahdollista päästä vain mielikuvituksen kautta.

5

ITE-taiteilijat kunniaan! Maaseudun Sivistysliitto valitsi vuoden 2022 ITE-taiteilijaksi lapinlahtelaisen Marjut Kauppisen eli Romurinsessan. Osuin hiljattain eräälle tv-kanavalle, joka esitteli hänen taloonsa ja pihapiiriinsä luomaa tuotantoaan.

Romurinsessan omalaatuista taidetta on katsottavissa myös Maaseudun Sivistysliiton Youtube-kanavalla.

Tv-haastattelija puhutteli Marjut Kauppista taiteilijaksi ja kehui hänen teoksiaan taiteena, mitä Romurinsessa itse kursaili eli hän vähätteli omaa taiteilijuuttaan. Aivan turhaan!

Kieltämättä Kauppisen tuotanto on suorastaan ällistyttävää lukumäärässään, monimuotoisuudessaan, värikkyydessään ja ilmeikkyydessään. Hänen lempinimensä keksi tv-ohjelman mukaan äiti, joka totesi pihapiiriä katsellessaan: ”Kyllä sinä out melekonen romurinsessa”.

Sittemmin kierrätys ja uuden luominen vanhoista tavaroista ovat levinneet laajalle myös itsensä vahvasti ammattitaiteilijoiksi identifioivien piirissä. Siihen kannustetaankin, koska Suomi kuluttaa muihin EU-maihin nähden eniten materiaaleja henkeä kohden laskettuna. Olemme kiertotalousasteen ja resurssien tuottavuudessa muita EU-maita jäljessä.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua