Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janne Laurila on viettänyt viime ajat Chernobyl-tv-sarjan, Kielo Kärkkäisen ja radio-ohjelmien pauloissa.

1

Käsittämättömän hyvän Chernobyl-tv-sarjan myötä olen viime päivinä syventynyt sarjan tunnusmusiikin säveltäneen islantissellistin Hildur Gudnadóttirin tuotantoon. Chernobyl-sarjassa kuultava Bridge of Death on samanaikaisesti painostava, ahdistava ja lohdullisen melankolinen. Gudnadóttir on käyttänyt sarjan musiikkia säveltäessään äänilähteenä oikeita ydinvoimalan koneiston hurinoita, joten ei ihme, että tunnelma on ystävääni Marko Annalaa lainatakseni ”niin autenttinen, että saa syövän pelkästä katsomisesta”. Gudnadóttirin muukin musiikillinen tuotanto on ihan ylähyllyn tavaraa, oma suosikkini on albumi Saman vuodelta 2014. Hän on tehnyt myös yhteistyötä muun muassa Pan Sonicin ja Hauschkan kanssa, minkä lisäksi Gudnadóttiria voi kuulla hienon Trapped-tv-sarjan soundtrackilla, jonka on säveltänyt niin ikään upea islantilaissäveltäjä Jóhann Jóhannsson.

2

Olin aiemmin tässä kuussa katsomassa hienoa Feminist Stand Up Comedy Nightia Telakalla, ja illan viimeisenä esiintyi Illusia Sarvas -niminen koomikko. Itselleni Sarvas oli nimenä täysin uusi, ja vaikka hänen komiikkansa olikin näennäisesti perinteistä rakenteeltaan, onnistui se yllättämään tasoillaan ja raikkaalla otteellaan vaikeisiinkin aiheisiin. Suosittelen erittäin lämpimästi Illusia Sarvaksen tsekkaamista, jos vain mahdollisuus aukenee! Tätä on punch up -huumori parhaimmillaan! Komiikasta puhuessani haluan ehdottomasti ujuttaa tähän myös suosituksen katsoa Netflixistä loistavan brittikoomikon James Acasterin neliosainen sarja Repertoire. Acaster tuntuu ajattelevan koko stand up -rutiinin aivan uudesta kulmasta, mitä tulee rytmiin ja aihevalintoihin. Olen katsonut kaikki jaksot jo kolmeen otteeseen!

3

Kuluneen vuoden aikana olen löytänyt nappikuulokkeiden riemun. Esimerkiksi koiraa ulkoiluttaessani tai paikasta toiseen siirtyessäni olen kuunnellut runsaasti toimitettuja radio-ohjelmia tai oikeastaan ”erikoisohjelmia”. Näillä tarkoitan tunnin tai parin mittaisia kokonaisuuksia, joissa toimittaja kuljettaa välijuonnoillaan kokonaisuutta temaattisesti eteenpäin soittaen mielenkiintoista ja viljavan monipuolista musiikkia. Suosikkejani ovat muun muassa Matti Nivesin ohjelmat Radio Helsingissä, Susanna Vainiolan Popradio, Pekka Laineen Ihmemaa, amerikkalaisen WFMU-kanavan Sophisticated Boom Boom ja The Wire -lehden Resonance FM:lle tuottama Adventures in Sound and Music. Olen nuoresta pitäen haaveillut omasta radio-ohjelmasta, ja joskus vuosituhannen alussa teimmekin tovin Mental Alaska -kollektiivin ohjelmaa Moreeniin. Haaveeni toteutuu hetkeksi tiistaina 11.6., kun pääsen co-hostiksi mainitsemaani Nivesin ohjelmaan Radio Helsinkiin. Tämä on toki aiheuttanut myös päänvaivaa, sillä kahden tunnin lähetyksessä ehtii kuulemma soittaa vain 12–14 kappaletta!

4

Texicalli Records julkaisi 24.5. Kielo Kärkkäisen uuden singlen Keitä me olemmeKappale liikkuu jossain 1960- ja 1970-luvun brittifolkin ja Joni Mitchell -sävyjen välissä ja pohtii hienosti ihmisten välistä dynamiikkaa. Kielo on uskomattoman hyvä laulaja ja hieno biisintekijä. Hänen edellinen albuminsa Tule (2017) oli todella hyvä, samoin kuin viime vuonna ilmestynyt svengaava single Millaisten vetten ääreen. Hänen musiikkiaan voi kuulla seuraavan kerran Pakkahuoneella 13.6., kun Kielo trioineen avaa illan Bo Kaspers Orkesterille.

5

Motelli Skronklen keskeinen jäsen ja ystäväni Esko Varonen kuoli vappupäivänä, joten viime viikkoina olen palannut useasti yhtyeen musiikin pariin. Skronklen musiikki on päällisin puolin simppeliä, mutta etenkin Koi-albumi on tuotannollisesti todella kiehtova ja monisyinen teos. Nystyröitäni ehkä eniten on kutittanut levyltä löytyvä kappale Laulaja, jonka laulaa Petteri Rajanti. Kappale alkoi soida päässäni, kun katselin kipeänä YLE Areenasta useita jaksoja ihanaa norjalaista eräsarjaa Erämaan armoilla, jota suosittelen tietysti kaikille. Sarjassa Lars Monsen -niminen eränkävijä viedään silmät sidoittuina helikopterilla pöpelikköön, josta hänellä on muutama päivä aikaa löytää tiensä takaisin ihmisten ilmoille. Sarjan musiikissa on joitakin melodisia teemoja, jotka muistuttavat hyvin paljon Skronklen Laulajaa.

Janne Laurila