Charles Sandisonin näyttely on esillä Tampereen taidemuseossa. Kuva: Mikko Saari

1

Viimeksi raportoin Sara Hildénin taidemuseon uudesta näyttelystä, nyt on vuorossa Tampereen taidemuseo. Esillä on kaksi näyttelyä, Tuula Lehtisen With Pleasure ylemmissä kerroksissa ja Charles Sandisonin valotaidetta alakerrassa.

Tuula Lehtinen oli nimenä outo, vaikka hänen teoksiaan olen toki nähnyt – Kalevan uimahallin hyppytornien mosaiikit ja CMX:n Rautakantele-levyn kansikuva lienevät ne, joita olen eniten katsellut. Näyttelyssä on esillä Lehtisen koko kaari 1980-luvun grafiikasta taidemaalauksiin. Varhaisimmat grafiikantyöt eivät sytyttäneet, mutta kun päästiin uudempiin maalauksiin, alkoikin roihuta.

Lehtinen on maalarina yksinkertaisesti upea. Teokset, joissa vanhoja taideteoksia on hyödynnetty lähtökohtana ja hajoitettu sitten väriliu’uiksi, ovat todella kiehtovia. Mitä upeaa värinkäyttöä! Myös Lehtisen keramiikkateoksissa on paljon kiinnostavaa.

Museon alakertaan Charles Sandison on rakennellut tyylilleen uskollisen satunnaisesti elävän projisointitaideteoksen, jossa merkit ja sanat vaeltavat tilassa. Strategisella peilien sijoittelulla tila on saatu näyttämään suuremmalta kuin se onkaan, ja projisoinnit on toteutettu teknisesti ensiluokkaisesti. Tuloksena on oivaltava teos, jonka sisään on ihana astua ja jossa on mielenkiintoista viipyä.

Tampereen taidemuseossa on harvoin kahta näin erinomaista näyttelyä yhtä aikaa esillä, nämä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Tuula Lehtinen ja Charles Sandison Tampereen taidemuseossa 5.5.2024 asti. Lue myös Katri Kovasiiven Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio näyttelyistä.

2

Past Lives on upea elokuva. Celine Songin esikoisohjaus kertoo kahden korealaisen lapsuudenystävän, Na Youngin ja Hae Sungin, suhteesta kolmessa kohdassa heidän elämiään. Ensin 12-vuotiaina lapsina, kun Na Young muuttaa perheineen pois Koreasta, sitten 24-vuotiaina, kun he kohtaavat Facebookin kautta ja alkavat jutella, ja lopulta 36-vuotiaina, kun Hae Sung tulee vierailulle New Yorkiin tapaamaan Na Youngia ja tämän aviomiestä.

Viipyilevät katseet, pienimuotoinen ilmaisu, pohjaton haikeus ja menetettyjen mahdollisuuksien pohdiskelu rakentavat elokuvasta upean kokonaisuuden. Greta Leen ja Teo Yoon näyttelijäntyö pääosissa on upeaa katseltavaa. Aivan upeaa työtä kaikkiaan.

Lue Eija Niskasen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio elokuvasta.

3

Kustantamot ovat aloittaneet kesän ja syksyn kirjakuvastojen julkaisemisen. Syksyyn tuntuu olevan vielä kovin pitkä aika, mutta ehkäpä kuvastot eivät kuitenkaan niin aikaisessa ole – kesään ei nimittäin ole enää pitkä aika ja joillain kustantamoilla näissä kuvastoissa on jo toukokuussa ilmestyviä kirjoja ja sehän vasta lähellä onkin.

Kulttuuritoimituksessa uutuusluetteloita ei ole vielä julkaistu, mutta Kirjavinkit on jo aloittanut kesän ja syksyn 2024 uutuuskirjaluettelon julkaisemisen. Sieltä voi keskitetysti katsella, mitä tulossa on. Kerron omia poimintojani muutaman päivän päästä ilmestyvässä maaliskuun lukupäiväkirjassani. Kiinnostavia kirjoja on tulossa, jälleen kerran.

4

Oranienburger Kanal. Kuva: Mikko Saari

Uwe Rosenberg on lautapelisuunnittelijoista ykkössuosikkini. Kartutin kokoelmiani uudella pelillä, koska Rosenbergin viime vuonna ilmestynyttä Oranienburger Kanalia on kehuttu kovin paljon. Peli oli vaatimaton 500 kappaleen painos, joten se piti hankkia käytettynä. Hollantilaiselta yksityishenkilöltä onneksi löytyi. Uusi, normaalikokoinen ja todennäköisesti tätä ensimmäistä hienompi ja paremmin tehty painos on tulossa joskus syksyllä, mutta kyllästyin odottelemaan.

Oranienburg on kaupunki Brandenburgissa Berliinin pohjoispuolella ja nykyisin osa Berliinin metropolialuetta. Alunperin Bötzow-niminen kaupunki sai nimen Oranienburg 1600-luvulla, kun vaaliruhtinas Fredrik Wilhelm nai hollantilaisen prinsessan Louise Henriette Orania-Nassaulaisen ja prinsessa rakennutti hollantilaistyylisen linnan, Oranienburgin, jonka mukaan nimettiin sitten kaupunki. Linna on kaunis. Oranienburgin kanava rakennettiin 1830-luvulla parantamaan Havel-joen kulkuyhteyksiä ja alueelle syntyi 1800-luvulla paljon teollisuutta tämän käytännöllisen vesiväylän ympärille.

Kaupungissa on sittemmin toiminut Oranienburgin keskitysleiri, josta tuli sittemmin Sachsenhausenin keskitysleiri. Kaupunki on nimetty Saksan vaarallisimmaksi kaupungiksi: siellä on edelleen toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä runsaasti räjähtämättömiä pommeja ja ammuksia maaperässä.

Millään tällä pohjustuksella ei ole oikeastaan mitään tekemistä Oranienburger Kanal -pelin kanssa. Toki siinä rakennellaan kanavia (mutta myös rautateitä ja teitä) ja perustetaan näiden yhteyksien äärelle kaikenlaista teollisuutta. Itse peli ei varsinaisesti ole mitään tarinankerronnan juhlaa, mutta onpahan muutaman ensipelin perusteella todella kiehtova puzzle ratkottavaksi. Resurssien haaliminen, sopivien rakennusten pystyttäminen ja aktivointi rakentamalla niihin reittejä – siinä riittää pähkäiltävää.

5

Spotifyn uusi Daylist-ominaisuus tarjoaa joka päivä muutaman soittolistan kyseiseen viikonpäivään ja vuorokaudenaikaan ominaista musiikkia. Kirjoitan tätä maanantaiaamuna ja maanantaiaamuisin kuuntelen kuulemma yleensä jazzahtavaa instrumentaalimusiikkia, joten tarjolla on ”chill exploring monday morning”. Olettaisin, että listalla on ihan kelvollista työskentelymusiikkia; sieltä näyttäisi löytyvän esimerkiksi GoGo Penguinia.

Välillä listat ovat sitten totaalisen hukassa – en tiedä, miksi Spotify arvelee minun kaipaavan päivääni gospelia ja iskelmää sekoittavaa listaa – ja hivenen ärsyttää, että kun lista päivittyy, se tosiaan päivittyy, vaikka olisit parhaillaan kuuntelemassa sitä. Mutta jos on musiikinkuuntelija, joka kaipaa Spotifystä radionkorviketta eli nauttii siitä, että ei ihan täysin valitse mitä kuuntelee, Daylist on parhaimmillaan siihen oikein hyvä.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua