Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Samuli Hytönen on nauttinut kehopositiivisesta estradiviihteestä ja saanut lohtua Tuomiopäivän kellon makaaberista huumorista.

1

”Lossauta! Lossauta!” Teatterimontun yleisö mylvii ja odottaa mestaruusvyötään puolustavan Ionin finishing strikea. Suomipainin keskeisin tapahtumajärjestäjä FCF Wrestling toi joulukuussa hyviksensä ja pahiksensa myllyttämään Tampereelle. Olin paikalla 12-vuotiaan poikani kanssa. Molempien ääni petti kannustushuudoista ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Tyypillinen wrestling-ilta kestää parisen tuntia väliaikoineen. Tapahtuman aikana otellaan viidestä kuuteen mittelöä joko yksi yhtä vastaan tai useampihenkisten tiimien välillä. Ottelut ovat yhdistelmä urheilullisuutta, viihdettä ja näyteltyä draamaa. Käsikirjoitetut ottelut päättyvät yleensä luovutukseen tai selätykseen, joskin myös improvisoituja käänteitä nähdään. Loppuhuipennuksena yleisö palkitaan mestaruustaistoilla ja toinen toistaan kimaltavampia vöitä saattaa olla tarjolla useampia.

Painijat jakautuvat hyviksiin ja pahiksiin. Yleisöllä on oma roolinsa kannustaa hyviksiä ja buuata pahiksille. Tapahtuma on kuin kaikki paikallaolijat käsittävä suuri larppi. Hahmojen luonnissa on roiskittu leveällä pensselillä ja ironiset tasot saavat mustan huumorin ystävät hytkymään. Kostyymit on viilattu viimeisen päälle ja ottelijoista näkee, että he ovat tottuneet keikistelemään ja mäiskimään katsojien ahneiden katseiden alla. Vartalotyypeissä löytyy. Suomipaini tuntuu äkkiseltään valtakuntamme kehopositiivisimmalta estradiviihteeltä.

Suomalainen showpaini näyttäytyy itselleni yhtenä riemastuttavimmista esittävien taiteiden muodoista tällä hetkellä. Painimyllyt tarjoavat rentoa ja itseironiaa säästelemätöntä akrobatiaherkkua ympäristössä, joka tuntuu hyväksyvän varauksetta kaiken inhimillisen olevan muun muassa ikään, sukupuoleen ja etniseen taustaan katsomatta. Kuvaavaa on, että FCF Wrestling järjesti painishow’n viime kesänä niin Ropeconissa kuin Sideways-festivaalillakin. Suomipaini on selvästi juurtunut ainakin estradiviihteen nörtti- ja hipsterisalonkeihin.

2

HBO julkaisi Damon Lindelofin luoman Watchmen-tv-sarjan viime vuoden lokakuussa. Sarja kertoo sovitetun osan 1986 julkaistusta Alan Mooren ja Dave Gibbonsin samannimisestä sarjakuvasta (suom. Vartijat). Samalla se on jatkotarina sarjakuvan tapahtumille kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Watchmenissa eletään Vietnamin sodan jälkeistä vaihtoehtoista Yhdysvaltain historiaa. USA voitti sodan Tohtori Manhattanin jumalhenkisellä avustuksella ja Vietnamista tuli Yhdysvaltain osavaltio. Nixon istui presidenttinä useita kausia, jonka jälkeen valtaa on pitänyt progressiivinen Robert Redford (kyllä, se näyttelijä). Kansainvälisissä suurvaltasuhteissa on eletty liennytyksen aikaa – ei vähiten Vartijoihin kuuluvan Adrian Veidtin a.k.a. Ozymandiaksen edesottamusten vuoksi.

2010-luvulla alkuperäiset supersankarit ovat joko kuolleet, vangittu tai vetäytyneet syrjään yhteiskunnasta. Vartijat ovat kuitenkin edelleen voimissaan uusien naamiosankareiden toimesta. Sarja alkaa kuvauksella todellisesta vuoden 1921 Tulsan verilöylystä, jolloin Ku Klux Klan surmasi arviolta satoja afroamerikkalaisia vauraalla ”Black Wall Streetillä”. Kuvitteellisen 2010-luvun puolivälissä valkoinen ylivalta nostaa jälleen päätään edesmenneen Rorschachin, yhden alkuperäisen Vartijoiden jäsenen, seuraajien joukossa.

Moore kirjoitti Watchmenin aikanaan reaganismin kritiikiksi. Lindelofin tv-sarjaa ei voi meidän aikanamme olla yhdistämättä Yhdysvaltain poliittiseen tilanteeseen tai muissa länsimaissa nousevan äärioikeiston liikehdintään.

Sarjan tunnelma on mielestäni ainutlaatuisen hieno ja kummallinen. Kuviteltu Amerikka näyttäytyy oudon erilaisena mutta silti tunnistettavana. Sarja kätkee sisäänsä joukon mysteerejä niin menneistä ajoista kuin sarjan nykytodellisuudestakin. Aikasiirtymät kuljettavat katsojan upeiden epookkimatkojen pyörteisiin. Uuden tarinan kamerakuvissa on lukuisia viittauksia Gibbonsin alkuperäiseen albumikuvitukseen.

Sarjan roolitus on monipuolisuudessaan onnistunut. Mukana on suuria tähtiä, kuten Jeremy Irons Adrian Veidtina, sekä tuntemattomampia nimiä. Supersanakarit kuvataan hienosti ailahtelevina, tunne-elämältään ristiriitaisina ja jopa päihteisiin taipuvaisina.

Jo Moore halusi 30 vuotta sitten tehdä eron DC:n ja Marvelin totutun etäännytettyihin, arjen ulkopuolella eläviin supersankareihin. HBO:n Watchmen vaalii hienosti tätä tavoitetta.

3

Tuomiopäivän kello (Doomsday Clock) assosioituu edellä mainittuun Watchmeniin DC Comicsin vuonna 2017–18 julkaiseman, Teräsmiehen ja Watchmen-sankareiden maailmat yhteen nitovan albumisarjan nimen myötä. Tarkoittamani Tuomiopäivän kello on kuitenkin aivan jotain muuta. Se on Chicagon yliopistossa sijaitseva symbolinen kellotaulu, jota Bulletin of Atomic Scientist -tiedeyhteisö on ylläpitänyt vuodesta 1947.

Tuomiopäivän kelon minuuttiviisaria siirrettiin muutama päivä sitten 20 sekuntia kohti keskiyötä aikaan 23:58:20. Keskiyö tarkoittaa ihmiskunnan tuhoa. Meillä on siis sata sekuntia aikaa tuomiopäivään.

Tuomiopäivän kellon taustalla on ryhmä tieteilijöitä, jotka osallistuivat aikanaan Manhattan Projectiin, jonka tuloksena kehitettiin Yhdysvaltain asevoimien tuhoisat ydinpommit Hiroshiman ja Nagasakin pommituksiin. Sittemmin Bulletin of Atomic Scientistin johtokuntaan on kuulunut muun muassa useita Nobel-palkittuja tieteilijöitä.

Kautta vuosikymmenien ihmiskunnan tuhoisin uhka on liittynyt ydinaseisiin. Nykyään ydintuhon rinnalle on yhtä suurena katastrofiuhkana noussut ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Lievempiä tekijöitä voivat olla esimerkiksi bioterrorismi, keinoäly, globaali informaatiosota tai vallan kahvassa operoivat arvaamattomat valtionpäähenkilöt.

Tammikuun 2020 uuden kellonajan paljastivat Irlannin entinen presidentti Mary Robinson, YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-Moon sekä tiedeyhteisön puheenjohtaja kuvernööri Jerry Brown. Kello näyttää nyt ikävämpiä lukuja kuin koskaan aikaisemmin. Aloitusvuonna 1947 viisarit näyttivät seitsemää minuutta vaille keskiyön. Vuonna 1953 käytiin kahden minuutin päässä, kun sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto testasivat omia vetypommejaan. Vuonna 2018 käytiin uudestaan kahden minuutin päässä epäonnistuneiden ydinase- ja ilmastosopimusten takia. Vuoden 1962 Kuuban kriisin ydintuhouhka ratkesi niin nopeasti, että kellon siirtorytmi ei ehtinyt reagoida tapahtuneeseen.

Miten tämä voi olla parasta juuri nyt? Minua lohduttaa kovasti kelloon liittyvä makaaberi huumori. On melko leikkisää antaa ihmiskunnalle sata sekuntia aikaa ratkaista tuhoisat ongelmat. Kello on hyvin tunnettu ja sanoma välittyy simppelin symboliikan välityksellä tehokkaasti. Lähes olemattomilla sekunneilla pelaaminen ennen tuhoa muistuttaa kivuliaan hymyilyttävästi, että ei meillä tosiaankaan kovin hääppöisesti ihmiskuntana mene.

4

”Teemu Pukki baby, Teemu Pukki woah!
Teemu Pukki baby, Teemu Pukki woah!”

Ihana chantti raikuu usein Englannin valioliigaseura Norwichin kannattajakatsomossa. Pukki on tehnyt kuluvan Valioliigakauden 24 kierroksen aikana kanarialinnuille yksitoista maalia. Se on paljon maailman kovimmassa futisliigassa. Saman maalimäärän ovat tehneet muun muassa Liverpoolin Mohamed Salah ja Tottenhamin Harry Kane.

Viime kaudella Pukki oli paras maalintekijä Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Championshipissa 29 maalilla. ”Teme” on siis maailmanlaajuisesti erittäin kovan luokan maalintekijä. Tämän osoittaa myös The Guardian -lehden viime vuoden ranking maailman parhaista jalkapalloilijoista. Pukki oli sijalla 84. Taakse jäi muun muassa rakkaan naapurimaamme Zlatan Ibrahimovic.

Muistan edelleen elävästi hetken, kun panin Teemu Pukin ensimmäisen kerran merkille jalkapalloilijana. Elettiin vuotta 2006 ja FC KTP oli Tampere Unitedin vieraana mestaruussarjan ottelussa Ratinassa. Pukki jäi heti mieleen etenkin nopeutensa takia. Pukin siirto espanjalaisen Sevillan organisaatioon ei siis tuntunut tavattoman yllättävältä pari vuotta myöhemmin. Pukin kehitys kohti jalkapallomaailman kärkeä alkoi toden teolla vasta vuoden 2014 jälkeen tanskalaisen Brøndbyn paidassa. Norwichiin Pukki siirtyi kaudeksi 2018–19.

Mikä tekee Temestä niin hyvän? Hänen juoksunsa kärjessä puolustajien välissä ovat todella taitavasti ajoitettuja. Pukki on myös nopea. Yhdistelmä on varautumattomalle vastustajalle vahvaa myrkkyä. Teemusta on kasvanut myös erinomainen laukoja tekopaikkaan päästessään. Hänen paineensietokykynsä tuntuu ilmiömäiseltä.

Pukki on aina joukkueessaan loistavalla tekemisellään muiden joukkuetovereidensa tasoa kohottava pelaaja. Ei liene epäselvää kuka on ensi kesän miesten EM-turnauksessa Suomen kiistatta tärkein pelaaja.

5

Vegaaniruoan ystäviä on jo pitkään hellitty elintarvikekauppojen hyllyiltä löytyvillä erilaisilla kasviproteiinituotteilla. Tuotteiden kehitys on kiihtynyt valtavasti muutaman vuoden aikana. Vegaanin ei enää tarvitse tukeutua proteiinin saannissa papuihin, kuivasoijaan tai tofuun. Markettien hyllyiltä löytyy muun muassa vegaanisia makkaroita ja useita kasvikebablaatuja. Viimeisimpänä villityksenä olemme saaneet nauttia raakamassaisista jauhelihatuotteiden jäljitelmistä.

Yhdysvaltalainen Beyond Meat Inc. näyttää kasvipohjaisissa lihankorviketuotteissa suuntaa maailmanlaajuisena markkinajohtajana. Beyond Meat listautui pörssiin viime vuonna ja yhtiön arvo on käynyt parhaimmillaan liki 14 miljardissa dollarissa! Viime vuonna suurpankki Barclays arvioi kasvipohjaisen ruokamarkkinan arvon nousevan seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes 150 miljardiin dollariin. Kasvisruokamarkkinat tuntuvat todella kiinnostavan sijoittajia.

Suomesta saatavat Beyond Meat -vegejauhistuotteet rajoittuvat tällä hetkellä purilaispihviin ja yhteen makkaralaatuun. Yhtiö investoi kiihkeästi tuotekehittelyyn ja rakentaa tuotantolaitoksia Pohjois-Amerikan lisäksi Eurooppaan ja Aasiaan. Lisäyksiä tarjontaan on siis odotettavissa piakkoin. Beyondin lisäksi Suomesta laajemmin saatavilla olevia vegejauhistuotteita tarjoavat mm. Hälsans Kök, Lidl (Next Level -tuotemerkki) sekä kotimainen lihatalo Pouttu. Kunkin tuotevalikoimasta löytyy tämän hetken vegehitti quarterpounder-purilaispihvi.

Pouttu ehti jo oman tuotemerkkinsä kasviliha-sanan kanssa tukkanuottasille toisen lihatalon Atrian kanssa. Termi on toki ristiriitainen, kun puhutaan lihan korvikkeista. Toisaalta, mitä muuta nämä tuotteet ovat kuin mahdollisimman autenttinen pyrkimys lihaisaan kasvisruokakokemukseen?

Itselleni terminologia on yhdentekevää. Minä odotan vesi kielellä toinen toistaan onnistuneempia lihakorviketuotteita. Milloinkahan saan lautaselleni ensimmäisen onnistuneen kasvipohjaisen kokolihapihvin jäljitelmän?

Samuli Hytönen