Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Arttu Haapalainen on nauttinut muun muassa Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -sarjakuvista ja Lapinlahden Lähteestä.

1

Työssäni taiteen ja hyvinvoinnin läänintaiteilijana minulla on ilo ja etuoikeus saada tutustua läheltä monenlaiseen hienoon toimintaan. Viimeksi kävin tutustumassa Tampereen A-kilta ry:n Sirkus Fokus -hankkeeseen, jonka tavoitteena on päihteettömän elämän tukeminen sosiaalisen sirkuksen keinoin. Sain viettää hetken laatuaikaa Sirkuskahvilassa, jossa on mahdollista kokeilla erilaisia sirkusvälineitä hyvässä seurassa. Itselläni ei ole mitään sirkustaitoja, mutta oli tosi antoisaa kokeilla temppuilukepeillä temppuilemista hyvässä ohjauksessa. Harjoittelun lomassa keskustelin parin nuoren miehen kanssa. He kertoivat, kuinka tärkeä asia sirkuksen harrastamisesta on heille tullut, ja kuinka tärkeää on, että elämässä on mielekästä tekemistä päihteiden käytön tilalla. Sain kuulla heiltä myös tosi hyviä pointteja siitä, miten he olivat innostuneet sirkuksesta kokeilemisen ja kohtaamisten kautta. Talletin heidän tärkeät ajatuksensa muistiini ja sydämeeni. Täytyy pyytää heiltä apua seuraavan kerran, kun menen puhumaan taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisen hyvinvointivaikutuksista.

2

Jokainen meistä on varmasti kuullut liian monta kertaa sanonnan ”totuus on tarua ihmeellisempää” ja miettinyt, että ”minä ainakin pystyisin keksimään paljon ihmeellisempiä juttuja kuin ne jutut, joihin tällä sanonnalla nyt viitataan!” Tällaiset ajatuskulut eivät tule mieleen Maclain Wayn ja Chapman Wayn ohjaamaa kuusiosaista Netflix-dokumenttisarjaa Wild Wild Country katsellessa. Sarjan nähtyään sen sijaan voi todeta: ”Jos tämä olisi fiktiota, se ei tuntuisi lainkaan uskottavalta.” Wild Wild Country kertoo hetki hetkeltä hengästyttävämmäksi ja hämmästyttävämmäksi muuttuvan tositarinan intialaisen gurun Oshon ja hänen seuraajiensa Oregoniin perustaman yhteisön, Rajneeshpuramin, vaiheista 1980-luvun alkupuoliskolla. Tapahtumat kerrotaan nautinnollisen hitaasti ja moninäkökulmaisesti. Sarja näyttää meille jotain hyvyyden ja pahuuden suhteesta sekä ihmisen ja yhteisön suhteesta, mutta mitä tuo ”jotain” tarkalleen ottaen on? Wild Wild Country muistuttaa zen-arvoitusta: se on monitulkintainen ja mahdoton ratkaista tai pukea vaillinnaisesti todellisuutta kuvaaviksi sanoiksi. Asioiden alkaessa eskaloitua Rajneeshpuramissa huomaan toistelevani lausetta ”totuus on tarua ihmeellisempää”!

3

Myös Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -sarjakuvakirjasarja liikkuu totuuden ja tarun kiehtovilla rajaseuduilla. Kirjat koostuvat ”tarinoista, jotka joku on joskus tositarinana kertonut”. Sarjan kymmenen osaa muodostavat kokoelmana kerrottua kansanperinnettä eräänlaisen modernin Kalevalan. Huumorin tunnistaa hyväksi usein siitä, että se naurattaa, ja tämän testin Yhesti yhes paikas läpäisee ilmaveivaajan taituruudella. Hauskuuden lisäksi kirjasarja tarjoaa vertaistukea joka hetki väijyvään arjen ja juhlan kauhuun. Yhesti yhes paikassa sisältää niin rajun annoksen kauheita epäonnistumisen ja häpeän hetkiä, että ne luettuaan omat julkiset housuunkakkaamiset tuntuvat ehkä hiukan helpommilta kestää.

4

Turistivinkki Helsinkiin matkustaville: Muutaman minuutin kävelymatkan päässä Ruoholahden metroasemasta tai Hietaniemen hautausmaalta sijaitseva Lapinlahden Lähde on aivan hurmaava paikka! Lapinlahden Lähde on mielen hyvinvoinnin ja kulttuurin tapahtumapaikka entisessä Lapinlahden psykiatrisessa sairaalassa. Alueelta löytyy hurmaavia gallerioita ja työhuoneita, Helsingin vanhin yleisösauna, hävikkiruokaa tarjoileva Ravintola Loop, psykiatrisen sairaanhoidon historiaa esittelevä Mental Museum… Kaikki tämä ja paljon muuta ihan törkeän idyllisessä, merellisessä ja rauhaisassa tunnelmassa, joka suorastaan kutsuu piknikille. Kannattaa mennä, kun vielä ehtii. Helsingin kaupunki on pistänyt alueen myyntiin. Täytyy toivoa, että kuntapäättäjiltä löytyy viisautta pitää alue nykyisenkaltaisessa käytössä. Ja hei, nyt kun Tays on lähivuosina siirtämässä psykiatrisen hoidon Pitkäniemen sairaala-alueelta Keskussairaalan alueelle Tampereelle, niin Pitkäniemen alueellehan voisi syntyä jotain vastaavaa…?!

5

Wow-arkkitehtuuria, jota kukaan ei näe! Tipotien sosiaali- ja terveysaseman arkkitehtuuri herätti valmistuttuaan paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Mielestäni rakennuksen paras puoli on huolellisesti piilotettu: rakennusta kannattaa tarkastella junaradan puoleiselta hiljaiselta kävelytieltä, jonka olemassaolosta ei cityrusakkoja lukuun ottamatta monikaan tiedä. Kävelytien puolelta avautuvat massiviset ja veistokselliset lasisisäpihat ovat jo itsessään vaikuttavat, mutta ne saavat myös mielikuvituksen liikkeelle. Tämä olisi upea tapahtumapaikka ilma-akrobatiaesityksille, valotaiteelle tai haastavimmista nykytaiteen virtauksista ammentaville performansseille.