Juice-patsas löytyy Vapriikin Manserock-näyttelystä. Kuva: Aila-Liisa Laurila

1

Missä olit silloin, kun -teemalla on viime aikoina selvitelty televisio-ohjelmassa muun muassa Mikkelin räjähdystä ja Jyväskylän junaturmaa. Kuka muistaa, missä oli tasan 24 vuotta sitten?

Itse muistan olleeni Tampere-talon isossa salissa 23.2.2000. Siellä pidettiin taiteilija Juice Leskisen 50-vuotisjuhlakonsertti. Leskinen eli vuodet 1950–2006.

Nyt helmikuussa avautui Museokeskus Vapriikissa näyttely Manserock, joka on avoinna peräti vuoden 2026 loppuun. Ykköskerroksen Alasalissa on niin runsaasti aineistoa, että suurempikin tila olisi manselaisilla rokkimuistoilla täyttynyt.

Näyttelyssä Leskinen istuu kunniapaikalla kuvanveistäjä Hannu Riikosen kipsipatsaana nimeltä Juice vastaanottaa kansan suosion vuodelta 1987. Noiden aikojen jälkeen Riikonen on siirtynyt tuntuvasti abstraktimpiin figuureihin.

Alun perin Juice-patsas oli Lea Parviaisen emännöimässä Leena ja Pekka -aularavintolassa, jonka edestä rokkibussit lähtivät keikoilleen. Monen mutkan jälkeen pysti päätyi näyttelyyn.

Manserock ei sen sijaan jouda museoon. Tampereella on monia seuraavan polven artisteja, jotka jatkavat perinnettä ihan hyvällä tavalla. Ei pidä luulla, että suuruuden päivät olisivat ohi, vaikka aika onkin toinen.

Lue Päivi Vasaran Kulttuuritoimitukseen kirjoittama juttu Manserock-näyttelystä.

2

Kalevalan päivää vietetään helmikuun viimeisenä päivänä (28.2.), paitsi tänä vuonna, kun sen jälkeen tulee vielä karkauspäivä.

Elias Lönnrotin Kalevala-eeposta ei ole mitään syytä dissata, eli jättää huomiotta, saati halveksua. Teatterimies ja kirjailija Juha Hurme on viime vuosina paneutunut laajasti kulttuurihistoriaan ja löytänyt siinä sivussa kansanrunouden arvon.

Kieltämättä Juha Hurmekin on yllättänyt itsensä suhteessaan Kalevalaan. Pispalan Kirjastoyhdistyksen tilaisuudessa ”Hurme – Kenen Kalevala?” (21.11.2023) hän sanoi, että jos olisi murrosikäisenä tiennyt kirjoittavansa vielä kirjan Kalevalasta, hän olisi tehnyt jonkin epätoivoisen teon.

Kalevalan ikuiset tarinat säilyvät elävinä siksi, että niistä voi ammentaa lähes loputtomasti aineksia moderniin taiteeseen. Ugrien luoman Kalevala-runomitan voi jättää omaan arvoonsa, jos trokee ei innosta. Sen sijaan voi keskittyä kuviin, tunnelmiin ja sankarihahmojen ihmeellisiin seikkailuihin.

3

Brittiläinen tv-dokumenttisarja Maailman kauneimmat junareitit (Most Scenic Railways, 2020) ajoi toisen kautensa kolmannessa jaksossa lumisen Suomen läpi Helsingistä Kemijärvelle.

Matkustusvälineeksi oli valittu kaksikerroksinen Intercity-juna. Matkaa ei kuitenkaan taitettu niin sanottua valtakunnan päärataa pitkin maan länsiosien kautta. Reissu tehtiin Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin kautta Ouluun, mistä jatkettiin Kemiin ja Rovaniemelle.

Valitettavasti tämä matkaohjelma jää kovin pinnalliseksi. Se vahvistaa häkellyttävällä tavalla Suomen mainetta pelkkänä jään, lumen ja metsien maana. Juna on suihkaissut jopa oman lapsuudenkotini ohi, mutta sitä ei näytetä edes vilahdukselta – olisiko liian urbaani näkymä?

Onneksi Rovaniemen kohdalla nostetaan esiin arkkitehti Alvar Aalto. Ohjelma keskittyy esittelemään Rovaniemen asemakaavaa, joka näyttää paperilta katsottuna poron päältä.

Sitä ei sen sijaan mainita, että katutasolla kävellessä kaupunki antaa vaikutelman epätoivoisen sekavasta kokonaisuudesta, jossa on melko mahdoton ummikon suunnistaa mihinkään.

Maailman kauneimmat junareitit Yle Areenassa.

4

Suomen eteläinen naapurimaa Viro juhli itsenäisyyttään eilen 24. helmikuuta. Päivän taustalla on alkuperäinen itsenäisyysjulistus vuodelta 1918. Se julkaistiin kylpyläkaupunki Pärnussa 23. päivän iltana ja painettiin paperille seuraavana päivänä pääkaupunki Tallinnassa.

Sodassa itsenäisyytensä menettänyt maa palautti suvereniteettinsa 33 vuotta sitten 20.8.1991, jolloin Neuvostoliitossa oli käynnissä kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys. Siksi myös elokuussa juhlitaan.

Tallinnassa asuva tv-toimittaja Petri Saraste kertoi muutama päivä sitten, että eri puolilla Tallinnaa sijaitseville mainostauluille on ilmestynyt rajun näköisiä kuvia ohjusten ja pommien runtelemista kerrostaloista.

Taulujen lähellä asuvat ihmiset voivat katsoa tauluista, miltä heidän kotitalonsa näyttäisivät, jos niitä olisi tulitettu. Monet ovat syystäkin järkyttyneet syvästi. Talojen kuvat vievät ajatukset Ukrainaan.

Taulut on tilattu nuorilta kuvataiteilijoilta Rebeca Parbusilta ja hänen opettajaltaan, joka käyttää taiteilijanimeä Estookin. Projektia on tukenut Eesti Kultuurkapital.

Parin viikon ajan esillä olevat kuvat osoittavat taiteen voiman. Eurooppalaisten ei pidä unohtaa Ukrainan kurjaa tilannetta eikä tuki saa hiipua. Venäjä aloitti hirvittävän hyökkäyssotansa tasan kaksi vuotta sitten, ja se moukaroi Ukrainaa vielä ties kuinka kauan.

5

Helsingin Kuusisaaressa sijaitseva Didrichsenin taidemuseo esittelee kevään näyttelyssään Taide muuttuvassa maassa Nordea-pankin Taidesäätiön kokoelmaa.

Merkittävän kokoelman teosvalikoima sisältää muun muassa Ferdinand von Wrightin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan, Rut Brykin, Ahti Lavosen, Sam Vannin ja Paul Osipowin taidetta.

Taannoisina aikoina pankit viestittivät taidehankinnoillaan asiakkaille omaa vakavaraisuuttaan. Nykyään Nordean Taidesäätiö ei enää hanki uusia maalauksia kokoelmaansa. Pian pankeilla ei ole enää sellaisia konttoreitakaan, joissa asiakkaat voisivat käydä teoksia katsomassa.

Sen sijaan Nordea on järjestänyt avoimen taidekilpailun, johon oli mahdollista jättää ehdotuksia viime tammikuuhun asti. Voittaja paljastetaan vuoden kuluttua.

Kilpailulla on tarkoitus hankkia Helsingin Vallilan pääkonttorikorttelin tänä vuonna valmistuvaan uudisrakennukseen digitaalinen taideteos, joka kuvastaa muutosta ja tulevaisuutta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan lopputulosta.

Taide muuttuvassa maassa Didrichsenin taidemuseossa 26.5.2024 asti.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua