Jäätaiteen tekijä otti oppia Sibelius-monumentista.

1

Jään kuorruttama koivunrunko Pyhäjärven Lehtisaaressa saa hieromaan silmiä. Vesi on ennen ensimmäisiä yöpakkasia loiskunnut runkoon ja antanut sille Jääkuningattaren hyisen syleilyn.

Jäätaide rannoilla on sykähdyttävää. Talventörröttäjän jääkruunu, heinätupsun jääeriö, männynoksan oma akvaario tai instant Sibelius-monumentti saavat minut aina uudestaan jääkävelylle Pyhäjärvelle.

Kohtaanko ensi kesänä elämäni ensimmäisen herkkuhyppykurkun?

2

Totta se on, nyt aletaan kylvää! Tyhjät mehu- ja maitotölkit täytetään mullalla ja selataan siemenluettelosta kiinnostavimmat intohimon kohteet. Maatiainen-lehti ja -yhdistys välittää harvinaisempiakin siemeniä kotitarveviljelijöille.

Haluan evakon lapsena kokeilla Evakko-tomaattilajikkeen kasvatusta!

Ja mikä huvittaisi jo nimenä enemmän kuin herkkuhyppykurkku! Herkkuhyppykurkku kiipeilee pitkin seiniä ja nauraa ikkunasta viljelijälle.

Yhdistyksen tarkoituksena on säilyttää ja edistää alkuperäisten maatiaiskasvien ja -eläinten lajinsisäistä monimuotoisuutta.

Valo on maalareista mahtavin.

3

Valo, luce, light! Keveä, läpikuultava, toivon tuoja. Valo lisääntyy nyt niin, ettei perässä pysy. Illalla näkee vielä lenkkeillä kuuden aikoihin.

Ja ne auringonlaskut. Taivas on anteliaimmillaan kello 16–18 välillä. Horisonttiin solahtava oranssi pallo, taivaan punertavat autereet ja pitkät varjot lumoavat kyynisemmänkin. Meille tulee hyvä kesä tämän aidon, ihmeellisen talven jälkeen. Ja sitä ennen maailman ihanin vuodenaika, primavera.

Vivaldi soikoon! Mustarastas virittelee jo.

Kuopion ortodoksinen kirkkomuseo Riisa on täynnä kultaa, hopeaa ja pyhäinkuvia.

4

Sisässäni huutelee jo Esa Pakarinen. Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, fiiiii, ilimoo ja viilsi, raatakylykikukko kiskoilla kiisi, lentävä kalakukko!

Iisalmelaiselle lapselle Kuopio merkitsi sivistystä, uimahallia, Pikku Pietarin pihaa, kaupunginteatteria, Minna Canthia ja Irene Partasen kalakukkoja.

Siellä ne ovat edelleen, tosin korona on sulkenut osan ovista. Mutta uskon pääseväni Kallavedelle hiihtämään, Sampoon paistetuille muikuille, ortodoksiseen kirkkomuseo Riisaan ja kauppahalliin. Mitä sitä nyt parin päivän lomaselta muuta kaipaisikaan.

Kuopijjoo, Kuopijjoo. Ehkä tapaan Jouni Tossavaisen ja jututan häntä mainiosta uudesta Ferdinand von Wrightistä, renki Villen silmin kertovasta Taistelevat metsot -romaanista (Aviador, 2020).

Kaupunkitaide pehmentää kaupungin betonisia rajoja.

5

Kaupunkitaide on sähkönjakokaapeissa, projisointeina seinillä, graffiteina ja muraaleina, tulevaisuudessa ratikoissa sisällä ja pysäkeillä ulkona. Kaupunki- ja katutaiteessa on jotakin hyvin sympaattista ja ärsyttävää yhtä aikaa. Siihen ei voi olla törmäämättä, sitä katsoessa miettii sen hintaa mutta samalla ajattelee, miten tasa-arvoisesti ja esteettömästi se lävähtää vastaanottajan puoleen.

Nyt korona-aikana sen merkitys on suurempi kuin koskaan. Se lohduttaa, muistuttaa käden saavutuksista, inhimillistää kovaksi miellettyä kaupunkikuvaa ja leikkii aisteilla.

Varkauden läpi ajaessani katson aina keskustaan johtavalta sillalta Satu Kallion suunnittelemaa Kipupistettä. Se on suurten nuppineulojen tihentymä, suunnaton neulatyyny keskellä Joutenlahtea.

Anne Välinoro, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua