Alexandra Rapaport ja Helena Bergström sarjassa Selma. Kuva: SVT

1

Tampereella on Telakka, Helsingissä Buenos Aires, Jyväskylässä Poppari ja Oulussa Leskinen. Ne ovat kulttuuriväen suosimia baareja. Seinäjoella on Still Standing Culture Club, tuttavallisesti Still tai ”Still Ständing”.

Stilliä pyörittävät Ulla ja Momo. He ovat luoneet baaristaan mukavan pistäytymis- ja kohtaamispaikan, jonka asiakaskunnassa on paljon kulttuuriväkeä ja eri alojen taiteilijoita. Still on auki joka päivä. Baarissa soi hillitty musiikki – usein reggae tai vaikkapa jazzahtavat evergreenit. Keskustelua varten ei tarvitse korottaan ääntään.

Baarissa on aina jonkun kuvataiteilijan näyttely. Kuukausittain ”seinät vaihtuvat”, kun uusi taidenäyttely avautuu. Mikäli taiteilija haluaa töitään esille, on paras ottaa yhteyttä ja tarjota näyttelyä – tila on ilmainen.

Baari on pieni, ja sen nimi olikin aikaisemmin Minibaari. Pienuudestaan huolimatta siellä on lava, jolle silloin tällöin astuu bändi. Pienessä tilassa tunnelma voi nousta korkealle, jopa niin huikeaksi, että ihmiset tanssivat, vaikkei tilaa oikeastaan ole. Viimeksi näin kävi lauantaina 7.1., kun lavalla soitti seinäjokelainen rytmiorkesteri Soul Operators eli Anna Vihelä (laulu), Urkki Niemi (kitara ja laulu), Jukka Oravainen (koskettimet ja laulu), Tero Hautamäki (basso) ja Esa Kivimäki (rummut).

Myös Seinäjoella keikkailevat rock- ja jazzmuusikot tuntevat Still Standingin. On mukava piipahtaa Stilliin oluelle oman keikan jälkeen. ”Mennään sinne reggae-baariin” tai ”mennään Momon baariin”, kuulee usein pyydettävän.

Baarin viereisessä tilassa Wines & Cocktails -puolella Ulla ja Mono tarjoilevat erilaisia viinejä ja cocktaileja sekä pieniä annoksia.

Kesäaikaan näitä kahta baaria yhdistää aurinkoinen terassi. Kesää odotellen…

Still Standing Culture Clubin Momo (vas.) ja lavalla Soul Operators. Kuva: Marita Nyrhinen

2

Seuraan Ruotsin television eli SVT:n ohjelmia sekä normaaleilta kanavilta että Ruotsin Areenan, SVT Playn kautta. Kaikkia ohjelmia ei voi ulkomailla katsoa, mutta kattaus on tyydyttävä. Silmiini osui kaksiosainen draamasarja Selma, ja se houkutteli katsomaan. 

Selma on vuonna 2007 valmistunut, Erik Leijonborgin ohjaama ruotsalainen tv-draamasarja, jonka kertoo kirjailija Selma Lagerlöfin elämästä. Selmaa esittää näyttelijä Helena Bergström, joka tunnetaan useista ruotsalaiselokuvien roolitöistä.

Tarinassa keskitytään Selman kahteen päivään. Alussa hän viettää kesää sisilialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1895. Mukana on hänen ystävättärensä Sophie Elkan (Alexandra Rapaport). Tuore romaani Gösta Berlingin taru on puheenaihe.

Toisena päivänä ollaan jo vuoden 1909 Tukholman talvessa. Selmalle ojennetaan kirjallisuuden Nobel-palkinto. Pahat kielet pyrkivät tekemään Selman onnen mahdottomaksi vuoden 1895 tapahtumien takia. Siinäpä jännityskertomusta kuuluisasta kirjailijasta.

Sarjassa kohdataan Selman aikalaisia ja pohditaan hänen kirjailija- ja yksityiselämäänsä. Sarjassa vilahtaa myös pikku Nils, josta kasvaa sarjan edetessä aikuinen mies.

Lagerlöf kirjoitti myöhemmin kuuluisan tarinan Nils Holgersson – Peukaloisen retket, jolla oli todellisuudessa vastine. Nils Holgersson oli oikeasti olemassa. Hän oli orpopoika, jonka Lagerlöf otti kasvattilapsekseen. Suhde ei kuitenkaan ollut lämmin, ja Holgersson muutti myöhemmin Amerikkaan. Joka tapauksessa Nils Holgerssonista kertovan kirjan Lagerlöf kirjoitti oppikirjaksi. Näin ruotsalaiset koulut saivat kuuluisimman oppikirjansa.

Kun tv-sarja Selma ilmestyi ja esitettiin SVT:llä, ruotsalaisessa lehdistössä nousi myrsky. Kritikoiden mukaan sarjassa keskityttiin liikaa kirjailijan homorakkauselämään ja liian vähän hänen kirjoittamiseensa. Erityisesti kohtaus, jossa Selma vierailee naisprostituoidun luona Sisilian-matkallaan, suututti sukulaiset ja kirjallisuusihmiset. Kritiikki jatkui myöhemminkin, kun sarjaa uusittiin.

Selman SVT Play -palvelussa. Ohjelmaan saa ruotsinkielisen tekstityksen.

3

Selma Sophie Elkanin kanssa. Dokumenttielokuvan kuvitusta. Kuva: SVT

Onko suhtautuminen Selma Lagerlöfiin (1858–1940) muuttunut, kun viime vuonna ilmestyi dokumenttisarja tästä kuuluisasta ruotsalaiskirjailijasta? Jotain paljastuu ohjelmassa. Näin sarjan SVT:n kanavalla vuodenvaihteen tienoilla.

Kaksiosaisessa tv-dokumenttisarjassa Lagerlöfin tarina kerrotaan mielenkiintoisesti. Ohjelma keskittyy ajanjaksoon, jolloin hän työskenteli aktiivisesti. Hän oli Ruotsin tärkeimpiä kirjailijoita, jonka monet tulkitsevat lesboksi, koska hän oli läheisessä yhteydessä useisiin naisiin.

Lagerlöf rikkoi tabuja ja edisti naisen asemaa. Vastoin isänsä tahtoa hän muutti Tukholmaan ja opiskeli opettajaksi ja työskentelikin jonkin aikaa opettajana.

Kirjailijana hänestä tuli maailmankuulu. Hän oli ensimmäinen nainen Ruotsin akatemiassa sekä ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Paradoksi oli, että hän oli yhteiskuntavaikuttaja ja tienasi hyvin, mutta ei saanut äänestää. Tarinoita hän sai kertoa, ja sen hän teki. Niiden avulla hän halusi muuttaa maailmaa.

Hän oli suffragetti, josta tuli äänioikeuden edelläkävijä. Hänen tarinansa antoivat vankan pohjan myös ruotsalaiselle elokuvalle, joka teki läpimurtoaan Lagerlöfin aikana.

Hänellä oli kaksi merkittävää naisystävää, Sophie Elkan ja Valborg Olander, joiden kanssa hän jakoi elämänsä. Mårbackan tila oli kaikki kaikessa. Kun lapsuuden ajan kasvuympäristönä tutuksi tullut tila ajautui konkurssiin, Lagerlöf osti rikastuttuaan sen itselleen.

Tv-sarjassa on paljon arkistokuvaa mutta myös näyteltyjä jaksoja, joiden kautta muun muassa kuvataan sekä Selman työtä että hänen kirjeenvaihtoaan läheisten ystäviensä kanssa.

Dokumenttisarjan tuotannossa on ollut myös Yle, joten dokumentti nähtäneen myös jossain vaiheessa Suomessa.

4

Olen kuunnellut Jukka Gustavsonin muutaman vuoden takaista albumia Prognosis (Rockadillo, 2019), jonka musiikin ja tekstit Gustavson on kirjoittanut. Kappaleiden merkitsevät nimet antavat vinkkiä siitä, miten Gustavson ajattelee, totuutta etsien. Esimerkiksi kappaleet We Must Change, All Flowers Of The Spring, Some Astronomers Have Seen Far, Be Wise Realize You Can’t Be A Racist ja Ode To The Poor And The Unemployed ovat selviä näkemyksiä ja kannanottoja. Syvemmälle Gustavsonin aatoksiin päästään tutustumalla kappaleiden lyriikkaan tarkemmin. Hän ottaa kantaa muun muassa ilmastonmuutokseen, rasismiin ja vähempiosaisten arkeen.

Tutut, Gustavsonin musiikille tyypilliset melodia- ja sointukuviot ja tärkeät tekstit muodostavat herkän albumin. Prognosis tuntuu olevan hyvin henkilökohtainen. Kappaleiden sisällöt ja tunnelmat vaihtuvat bluesmaisista ja funkahtavista rytmeistä progemaisiin elementteihin ja rakentuvat miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Mieleen tulvivat nostalgiset vuosikymmenet mutta modernisti sävytettynä. Kitaristi Jari ”Heinä” Niemisen vaikuttavat soolo-osuudet saavat musiikin lentoon.

5

Kuva: Marita Nyrhinen

The Beatles -yhtyeen vuonna 1970 julkaistusta Let It Be -albumista on julkaistu monia uusintapainoksia, joista osa on masteroitu uudelleen ja osa miksattu kokonaan uusiksi. Kolme eri albumiversiota sisältyy minun kokoelmiini, ja Spotifyssa on tarjolla lisää.

Kuuntelin urakalla erilaisia tallenteita keskittyen erityisesti Let It Be… Naked -versioon. Se on ilmestynyt vuonna 2003, ja sen pohjana on käytetty alkuperäistä äänitysmateriaalia.

Tässä versiossa kaikki turha on karsittu. Musiikki kuvastaa sitä, miltä Beatles-musiikin piti alun perin kuulostaa. Tunnelma on kotoinen.

Phil Spector tuotti vuonna 1970 ilmestyneen albumin, jossa monien soitinten äänet puuroutuvat laulujen alle. Spector myös sotki kuorolaulua ja mahtipontisia orkesteritaustoja kappaleisiin Let It Be sekä The Long and Winding Road, jonka piti olla kaunis pianoballadi. Ne ääniefektit on Naked-albumilta karsittu. Erityisen roolin äänityssessioissa saanut kosketinsoittaja Billy Preston pääsee Nakedillä vihdoinkin hienosti esiin.

Kun on kuunnellut ikuisuuden vuoden 1970 Let It Be -albumia, osaa kappaleet ja niiden järjestyksen ulkoa. Naked tarjoaa laulut eri järjestyksessä. Ei haittaa. Lisäksi paketissa on myös levy 2, ”Fly On The Wall”, jossa kuullaan tutuista lauluista lyhyitä harjoitusversioita ja bändin jäsenten välisiä keskusteluja. Se lisä tuntuu turhalta, varsinkin nyt, kun Peter Jacksonin kunnianhimoinen yli 8-tuntinen dokumenttielokuva Get Back näki toissa vuonna päivänvalon. Neliosainen elokuva osoittaa, kuinka mainiosti Beatles taitoi yhteensoiton.

Mitä eroja Naked-version ja alkuperäisen Let It Be -albumin välillä sitten on?

• Kaikilta ääniraidoilta on poistettu orkesterit ja kuorot.
• Kappaleiden järjestys on erilainen.
• Kappaleet ”Dig It” ja ”Maggie Mae” on poistettu, kun taas ”Don’t Let Me Down” on mukana albumilla. Maggie Mae on kuitenkin CD 2:lla.
• For You Blue soitetaan nopeammin.
• Erilainen laulusovitus The Long and Winding Roadissa osittain erilaisilla sanoilla (”you’ll know” eikä ”you’ll never know”).

No, vuonna 2021 ilmestyi taas uusi Let It Be -paketti: 5 cd:n Let It Be Special Edition: Super Deluxe Editions. Siinäpä kuunneltavaa – ja eri ottojen välistä vertailtavaa.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua