Lyyti. Kuva: Iida Putkuri
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janne Laurila on katsellut rikkaiden ihmisten lomailua Havaijilla ja kuunnellut nousevaa lauluntekijää Lyytiä.
1
Mukavana vastapainona synkille uutisille ja internet-keskusteluille olen syventynyt Rutger Bregmanin kirjaan Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa (Atena, 2021). Kirjaan on koottu todistusaineistoa ns. pintakerrosteoriaa vastaan; Bregmanin mukaan ihminen onkin aidosti luonteeltaan altruistinen ja solidaarinen. Tämä luo uskoa hyväntahtoisuuteen samalla järkeen vedoten. Toki omalla tavallaan kurjaa on ajatella, että kyynisyys on kulttuurisesti opittua, mutta onhan se.
Heti kirjan alussa asetetaan vastakkain William Goldingin fiktiivinen romaani Kärpästen herra ja kirjan lähtötilanteeseen rinnastuva tapaus vuodelta 1966 Tongasta. Toisin kuin Goldingin kirjassa, kuusi Tongassa haaksirikkoutunutta poikaa sopivat saman tien, etteivät riitelisi, ja pärjäsivät yhteistoiminnan avulla saaressa 15 kuukautta hengissä. On siis todennäköistä, että Kärpästen herra, joka palkittiin Nobelilla ja jonka ”realistista ihmiskuvaa” kehuttiin, heijastelikin vain kirjailija Goldingin omaa kyynistä luonnetta.
Ihmiseen kannattaa uskoa!
2
Olen ennenkin tällä palstalla kehunut kuuntelevani paljon toimitettuja radio-ohjelmia ulkona kulkiessani. Tänä kesänä olen uppoutunut Yle Areenasta löytyvään Riston Valintaan.
En ole mikään klassisen musiikin suuri asiantuntija, mutta Risto Nordellin tarinoiden siivittämänä olen päässyt tutustumaan esimerkiksi Telemannin eläinteemaisiin sävellyksiin, portugalilaiseen 1400-luvun tanssimusiikkiin ja Selim Palmgrenin pianomusiikkiin. Musiikkivalintojensa välissä Nordell kertoo muun muassa varisten älykkyydestä (ne voivat oppia tuntemaan numeroita ja tunnistamaan ihmiskasvoja), Raision kivikirkosta, silakoiden kalastamisesta ja 1700-luvun kuninkaallisten häistä.
Äärimmäisen viihdyttävää, sivistävää ja leppoista!
Riston Valinta Yle Areenassa.
3
Telkkariakin olen möllistellyt kesän taittuessa pilvisempään ja viileämpään suuntaan. Katselin muutamassa päivässä HBO:lta löytyvän White Lotus -sarjan kokonaan. Kyseessä on ns. ensemble-sarja, missä joukko rikkaita ihmisiä lomailee eksklusiivisessa White Lotus -hotellissa Havaijilla.
Kauniiden maisemien lisäksi sarjan lukuisat juonet pitävät otteessaan. Kokonaisuus on ovela sekoitus Pitkän Jussin majataloa ja Big Little Liesia, välillä naurattaa ja välillä ahdistaa. Sarjasta on kuulemma tekeillä toinen tuotantokausi, innolla odotan.
4
Viimeisen vuoden ilahduttavimpia lauluntekijätuttavuuksia on ollut Lyyti. Olen pitänyt hänen singleistään siitä saakka, kun kuulin kappaleen Olen matkalla kaatamaan patsaita joskus viime vuonna.
Meitä ei ole kutsuttu -albumi (Luova, 2020) oli erinomainen, ja tänä vuonna julkaistut sinkut, erityisesti Puhalla ja toivo, ovat olleet todella mielenkiintoisia. Soitimmekin Puhalla ja toivo -kappaleen Antti Hietalan kanssa Uusi Tampere -ohjelmassamme Radio Helsingissä.
Lyytin musiikissa on mielestäni kuultavissa hengenheimolaisuutta vaikkapa Yonaan niin teksti- kuin sovituspuolen rönsyilyn osalta, mutta soitannollisesti Lyyti yhtyeineen ponnistaa ”indiemmästä” tee-se-itse-meiningistä.
Syyskuussa Luova Records julkaisee Lyytin kakkoslevyn, jota odotan kovasti. Suosittelen muitakin siihen tutustumaan!
5
Suosikkinettiradioni WFMU Yhdysvalloista tarjoaa ohjelmaa kaikenlaisiin hetkiin, oli sitten kyse stonerista, uskonnollisten liikkeiden kuriositeettimusiikista tai 1960-luvun tyttöbändeistä.
Viime aikoina olen nautiskellut suunnattomasti Honky Tonk Radio Girl -ohjelmasta, joka keskittyy 1950–70-lukujen ”latomusiikkiin”. Hank, Merle, Willie ja Dolly johtotähtinään ohjelman juontaja Becky esittelee hienoja, joskus obskuurejakin kantrihelmiä sekä musiikkityylejä joiden lopussa lukee -billy!
Kantrista tulee muuten mieleen tämä koomikko Bob Newhartin vitsi:
”I don’t like country music, but I don’t mean to denigrate those who do. And for those who like country music, denigrate means ’put down’.”
Janne Laurila