Douglas Sirkin Tuuleen kirjoitettu vuodelta 1956. Kuva: Universal Studios Limited / Yle

1

Näinä aikoina, kun itäisessä naapurimaassa pönkitetään stalinistista valtarakennetta, on hyvä muistaa millainen systeemi se voimansa päivinä oli. Helppolukuisin opas vanhoihin pahoihin aikoihin löytyy sarjakuvasta. Muun muassa avaruusagentti Valerianin seikkailujen kirjoittajana kunnostautunut ranskalainen Pierre Christin kirjoitti Jugoslaviasta Pariisiin päätyneelle sarjakuvataiteilija Enki Bilalille terävänäköisyydessään synkeästi ironisen tarinan Metsästysretki (Tammi, 1989). Se kertoo yhdeksän vanhan kaartin kommunistijohtajan metsästysretkestä Puolan lumiselle maaseudulle.  

Metsästysretkessä seurueen ja tarinan keskeinen henkilö on lokakuun vallankumouksen vanha sankari Vasili Tshevtshenko. Hän on vastannut vuosikymmenten ajan Neuvostoliiton suhteista itäblokin maissa valtaa pitäneisiin veljespuoluesiin. Seurueen muut jäsenet ovat elämästään ja menestyksestään velkaa Tshevtshenkolle ja Neuvostoliitolle.

Koko porukan elämät ovat kietoutuneet yhteen monin tavoin. Suuntausten ja ylimpien vallankäyttäjien vaihtuessa veljespuolueiden johtajia on heitelty vallan huipulta vankilaan ja takaisin.

Teoksen monet takaumat heijastelevat kunkin kommunistivasallin suhdetta Tshevtshenkoon. Päähenkilö on halvauksen mykistämä pysähtyneisyyden ruumiillistuma, jonka muistikuvat ja unet menneistä ihmisistä ja pahoista teoista täplittävät mestarillisen hyytävää teosta.

Bilalin kuvat vanhojen tovereiden ryyppyreissusta tuovat elävästi mieleen reaalisosialismin harmaan ankeuden. Albumin ihmishahmot ovat patsasmaisen ilmeettömiä. Teoksen motoksi on poimittu unkarilaiskirjailija György Konrádin lause: “Te olette tottuneet valtaan kuten veriseen lihaan.”

2

Esimerkillisen taidokas historiallisten romaanien kirjoittaja on Robert Harris, joka teki läpimurtonsa spekulatiiviseksi fiktioksi laskettavalla romaanillaan Kolmannen valtakunnan salaisuus (Fatherland, 1992). Harris kirjoittaa edelleen tasaisen varmasti kiinnostavia teoksia, joiden aihepiiri vaihtelee antiikin Roomasta 1990-luvun Englantiin.

Uusimmassa kirjassaan Act of Oblivion (2022) Harris tarttuu siirtokunta-aikaisessa Amerikassa nykyisen Massachusettsin tienoilla tapahtuvaan ihmismetsästykseen. Tarinan taustalla ovat Englannin sisällissodan aikaiset katolisten rojalistien ja protestanttis-puritaanisten tasavaltalaisten veriset taistelut. Oliver Cromwellin johtamien tasavaltalaisten annettua mestata kuningas Kaarle I:n muutamat hänen kuolemantuomionsa allekirjoittaneet puritaanit pakenivat maasta.

Näiden paenneiden kuninkaamurhaajien jäljityksestä tulee Cromwellia seuranneen restauraatioajan eräälle virkamiehelle pakkomielteenomainen elämäntehtävä.

Tätä jäljitystä Harrisin romaanissa kuvataan häkellyttävän uskottavasti. Tekstiä lukiessa tuntee pääsevänsä 1650-luvun brittien pään sisään ja ymmärtävänsä sitä mentaliteettia, joka sai niin monet puritaanit matkustamaan valtameren yli Amerikkaan perustamaan ihanneyhteiskuntaa. Harrisin vahvuus on perustaa fiktiiviset romaaninsa tarkasti dokumentoituihin historiallisiin lähteisiin. Sellaisia hän mainitsee romaaninsa viime sivuilla useita kymmeniä.

3

On olemassa erikoisuuksien tuntuiseksi jäänyttä säveltäjien tuotantoa, jolla on kuin huomaamatta ollut odottamattoman suuri vaikutus kulttuuriin.

Tällaiseksi on luettava englantilaissäveltäjä Gustav Holstin (1874-1934) soitetuimpiin kuuluva sävellys, joka on vuosina 1914–1916 syntynyt orkesterisarja Planeetat, jonka seitsemän osaa on nimetty aurinkokunnan planeettojen mukaan. Plutoa ei ole mukana, koska sitä ei ollut tuolloin vielä löydetty.

Osat on otsikoitu antiikin jumalien mukaan, joten Mars on “sodan tuoja”. Sodan odottelun tunnelmia ennakoiva osuus sävellettiin ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä.

Holstin musiikissa on sanottu kuuluvan monien merkittävimpien 1800- ja 1900-luvun klassisen musiikin säveltäjien vaikutteita Mahlerista Stravinskyyn ja Debussyyn.

Vaikutteet Holstin Planeetoista kulkeutuivat monille elokuvasäveltäjille, jopa niin vahvasti, että John Williamsin Star Wars -elokuviin tekemän musiikin on väitetty ellei kopioivan niin ainakin lainailevan Holstin tunnistettavia sävelkulkuja. Toinen vastaava tapaus on Hans Zimmerin Gladiaattori-elokuvaan säveltämä musiikki, josta Gustav Holstin nimeä kantava säätiö nosti jokunen vuosi sitten oikeusjutunkin. Monitahoisessa rytmisyydessään ja kahdessa sävellajissaan Planeetat on yksi helpoimpia sisäänheittoteoksia klassisen musiikin kuuntelemiseen.

4

Viime viikkojen intensiivisintä tv-katsottavaa on ollut Netflixissä nähtävä 8-osainen, toistaiseksi yhden kauden mittainen sarja The Diplomat, jossa amerikkalainen kansainvälistä uraa tehnyt Wylerin pariskunta asettuu Lontooseen, jota sarjan perusteella näyttäisi pidettävän uraansa päättävien diplomaattien leppoisana jäähdyttelypaikkana. Käykin niin, että komeat paraatit ja edustustehtävät vaihtuvat käden käänteessä kuumeiseen toimintaan maailman pelastamiseksi suursodalta.

Suurlähettiläs Kate Wyler (Keri Russell) ja hänen älykäs, karismaattinen ja juonikas aviomiehensä Hal Wyler (Rufus Sewell) käyvät jatkuvia julkisia tai kulissien takaisia neuvotteluita parhaista tavoista toimia niin, ettei kukaan häviä liikaa. Oman mausteensa sarjaan antaa sukupuolten välinen jännitteinen suhde. Suurlähettiläs Kate Wyler joutuu alinomaa puolustamaan reviiriään, sillä lähetystön ulkopuolinen maailma pitää hyvin halukkaasti hänen aviomiestään varsinaisena lähettiläänä, eikä mies ole siitä kovinkaan pahoillaan.

Sarjan pääkäsikirjoittaja Debora Cahn on aiemmin kirjoittanut sekä West Wingiä että Homelandia. Se näkyy The Diplomatin konekivääridialogina etenevässä juonessa ja korkeapaineistetuissa tilanteissa, jotka ovat melkein kuin suoraan ulkomaanuutisista. Sarjan pukusuunnittelu ja lavastus tarjoavat kosolti silmäkarkkia. Lähettiläs Wylerin lähintä alaista esittävän Ato Essandoh’n vaatteet on viimeisen päälle värikoordinoitu, kuten ovat lähettiläspariskunnan residenssin mööpelitkin.

5

Kuviltaan hallituimpia 1950-luvun elokuvia teki Douglas Sirk. Oli hänen 1950-lukulaiseen maailmaan sidotuista melodraamoistaan mitä mieltä tahansa, niin kyllä hänen elokuvistaan vaikkapa Tuuleen kirjoitettu (1956) on esimerkillisen tarkkaa ja huolellista kuvakerrontaa siinä miten se jo alussa esittelee päähenkilönsä ja saa pelkillä kuvilla kerrottua millaisia tyyppejä he ovat ja mitkä ovat heidän keskinäiset suhteensa.

Saksasta 1930-luvulla natseja Hollywoodiin paennut Sirk oli itsekin syntyjään saksalainen, nimeltään Hans Detlef Sierck. Pitkään teatteria tehneen Sirkin kuvakerrontaa luonnehti teatterimaiselta vaikuttava jäykkyys, mutta hän karisti sitä elokuvistaan pitkin 1950-lukua. Tietty kankeudelta vaikuttava kulissien kopse on Sirkin elokuvissa tarkoituksellista, koska idea on näyttää kuvatun maailman keinotekoisuus.

Tuuleen kirjoitettu Yle Areenassa 31.5.2023 asti.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua