Nuori, vasta 22-vuotias Elle Fanning nähdään The Great -sarjan pääroolissa Katariinana, josta myöhemmin tulee Suuri.

1

The Great – kerrankin televisiosarja, joka on nimensä veroinen, aivan mahtava siis! HBO Nordicilla nähtävä, ”satunnaisesti” tositapahtumiin perustuva satiirinen uutuussarja The Great kertoo Venäjän keisarinna Katariina Suuresta (1729–96) ja tietenkin paljon muustakin. Sarjan on luonut australialainen käsikirjoittaja Tony McNamara, jota on aiemmin suitsutettu mainion, Englannin 1700-luvun hoviin sijoittuvan The Favourite -elokuvan (2018) käsikirjoituksesta.

McNamara ei ole jämähtänyt historiafaktoihin, vaan tekee draamaa ihmisistä, heidän tunteistaan, haluistaan ja pyrkimyksistään. Keskenään vallasta kilpailevien kruunupäiden maailma tarjoaa dramaattisen näyttämön kuin luonnostaan, ja The Great -sarjan kutkuttava valtataistelu lähteekin liikkeelle siitä, kun vastavihitty keisarinna hoksaa olevansa naimisissa ääliön kanssa.

Jos The Favourite -elokuva oli mieleen, pitää takuulla myös The Great -sarjasta. Tyylilaji on jotakuinkin sama, kirpeän satiirinen. Sarjassa siirrytään myös hämmentävän luontevasti tunnelmista toiseen, roisi musta huumori naurattaa, mutta hetkeä myöhemmin voi jo yököttää/kauhistuttaa/liikuttaa.

Hienoa draamaa siis, ja pääosissa esiintyvät loistavat näyttelijät: Katariinan roolissa nähdään vasta 22-vuotias Elle Fanning ja hänen pöhkönä puolisonaan, Pietari III:n roolissa Nicholas Hoult. Molemmat näyttelijät ovat ilmeisen lahjakkaita ja ihan täysillä mukana rooleissaan.

The Great. HBO Nordic, 10 jaksoa.

2

Netflixillä nähtävä animaatiosarja The Midnight Gospel on puolestaan ”jotakin aivan muuta”. Sarjan päähenkilö on Clancy-niminen tyyppi, joka matkailee simulaattorillaan oudoissa maailmoissa, joissa voi tapahtua mitä tahansa – ja niinhän muuten tosiaan tapahtuukin. Sarjan juonenkuljetus noudattaa unen epälogiikkaa, eikä tässä vapaassa tajunnanvirrassa ole mitenkään tavatonta, että pellevauvojen planeetalle putkahtanut Clancy roikkuu lävistyneenä peurakoiran sarvissa, kun kakkahätä äkkiä yllättää ja vessaan pitäisi päästä.

Sarjan räikeä kuvamaailma pursuaa omalaatuisia hahmoja ja värikkäitä eritteitä eikä katsojan silmä ennätä oikein kaikkea näkemäänkään, sillä samaan aikaan pitäisi pystyä keskittymään sarjan eksistentialistiseen puheen pölinään. Koomikko Duncan Trussellin podcasteihin perustuvissa keskusteluissa pohdiskellaan muun muassa filosofisia ikuisuusaiheita ja jutskaillaan Kuoleman kanssa palsamoinnin historiasta.

The Midnight Gospel -sarjaa on hyvinkin luontevaa kuvata sanalla ”psykedeelinen”. Joissakin jaksoissa sarjan häröily tuntuu itsetarkoitukselliselta ja siten hieman ärsyttävältä, mutta kauden viimeinen, kahdeksas jakso sulattaa sydämen. Ensimmäisen kauden lopuksi matkataan äidin kanssa nallealuksessa ja puhutaan kauniisti elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta.

The Midnight Gospel. Netflix, 8 jaksoa.

3

Maaliskuun alkupuolella, juuri ennen kuin mustiin pukeutuneet ministerit ilmestyivät kuvaruutuun ja kaikki peruuntui, olin fundeeraamassa ostaisinko lipun Ursus Factoryn Tampereen G Livelabin vai Hämeenlinnan Suiston keikalle – vai menisinkö kenties molempiin. Olin nimittäin ehtinyt nähdä ursukset tähän mennessä vain kerran, viime juhannuksena Tampereen Tullikamarilla. Ja tykästynyt!

Ursus Factory on kahden miehen, Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripatin, rockduo, jonka energiset keikat ovat hurmanneet muitakin kuin minut. Ennen koronaeristyksiä kaksikko ehti helmikuussa myydä Tavastian loppuun kahdesti saman viikon aikana. Itse en tohdi vielä arvailla, milloin näkisin bändin seuraavan kerran livenä.

Viime kesän juhannuskeikalla tulin jutelleeksi ennen keikkaa kahden nuoren naisen kanssa. He vaikuttivat ilahtuneilta (joskin myös ehkä lievästi hämmentyneiltä), että joku ”vanhempikin ihminen” (kenties heidän äitinsä ikäinen) voi olla kiinnostunut Ursus Factorysta.

Mutta kyllä vaan voi! Suosittelen Ursus Factorya ehdottomasti kaikille muillekin ikälopuille rockin ystäville. Ja kun nyt ei vielä oikeisiin konsertteihin päästä, ikäihminen voi virittäytyä keikkatunnelmiin mukavasti ja turvallisesti omalla kotisohvallaan. Ursus Factoryn keikka Helsingin G Livelabissa on katsottavissa Yle Areenassa Timanttinen keikka -sarjassa. Varovasti voi myös naputtaa jalalla lattiaa, jos naapurit eivät häiriinny!

4

Olen ollut etätöissä nyt kaksi kuukautta, näpytellyt läppäriä omassa keittiössäni. Keittiön ulkopuolelle en ole paljon ennättänyt edes vapaa-aikana, sillä murrosikäisille lapsilleni on pitänyt varsinkin etäkoulun aikaan laittaa ruokaa koko ajan ja paljon.

Jossakin vaiheessa nuorisolta alkoi tulla palautetta, että voisihan sitä jotain muutakin syödä kuin erilaisia risottoja ja pastavariaatioita. Kiireissäni en kuitenkaan ole vaivautunut päivällismenyytä paljon etukäteen suunnittelemaan. Joskus päivän ateria on pälkähtänyt päähäni vasta ruokakaupassa.

Olen aina ihmetellyt, keitä varten ovat nuo reseptit joidenkin ruokapakettien kyljessä tai pohjassa. Nyt tiedän.

Tämän poikkeustilan aikana olen onnistunut yllättämään lapseni jo muutamankin kerran erilaisilla ad hoc -ruokakokeiluilla. Eräs niistä oli nachovuoka, jonka ohjeen löysin kaupassa maustetun broilerijauhelihapaketin pohjasta. Idea reseptissä oli hieman sama kuin lasagnessa, mutta lasagnelevyjen tilalla nyt vain sattui olemaan nachoja.

Nuorten reaktiot olivat ymmärrettäviä.

”Whattö fak is thät?”

”Kuinka sulle tuli mieleen tehdä jotakin tällaista?”

No tulipahan vaan!

(Ja ihan hyvää se oli.)

Kaarina Lehtisalon valmistama herkullinen nachovuoka. Kuva: Kaarina Lehtisalo

5

Nythän koululaiset taas jo ovat koulussa, ja kevään viimeinen kouluviikko alkaa maanantaina. Meidän perheen etäkoululaisten ja etätyötä tekevän äiskän yhteiselo kotikonttorilla kesti melkein kaksi kuukautta, eikä muita ihmisiä juuri tavattu. Ihmeen hyvin kaikki meni, vaikka aina tunnelmat eivät olleet niinkään sävyisät.

Äitienpäiväkin osui tähän ajanjaksoon. Jo etukäteen psyykkasin itseäni ajattelemalla, että äitienpäivähän on sellaista kaupallista huuhaata, eisevväliä vaikkei ne edes muistaisi.

Mutta teinit osaavat sittenkin yllättää. Toinen ilmoitti haluavansa leipoa äitienpäiväkakun, ja sellainen yhteisvoimin myös tehtiin. Toinen nakkasi ohi mennessään keittiön pöydälle äitienpäiväkortin. Itse piirretty kortti oli niin hieno ja liikuttava, että äitiparka melkein hajosi atomeiksi.

Omat lapset – parasta nyt ja aina.

Kaarina Lehtisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua