Kuva: Jani Tuovinen

1

Olin ollut sen verran kiltti, että joulupukki jätti jälkeensä lahjakortin kirjakauppaan. Tällainen erikoistilaisuus on tietysti ilahduttava, mutta johtaa lahjotun valitettavasti myös kuumeiseen mietintään, sillä eipä lahjakortilla viitsi aivan mitä tahansa ristikkolehteä ostaa. Tekee mieli pohtia jokin kestävä ratkaisu.

Päädyin lopulta teokseen The Cover Art of Blue Note Records, johon on koottu toinen toistaan tyylikkäämpiä kansitaiteita legendaarisen jazz-levymerkin historiasta. Graham Marsh ja Glyn Callingham ovat kuratoineet paketin, jonka pariin palaa mielellään lepuuttamaan silmiään vilkkuvien digiruutujen melskeessä.

Blue Note Records sai alkunsa Alfred Lionin (1908–1987) toimesta. Saksalainen Lion pakeni natsien pilaamaa kotimaataan Yhdysvaltoihin ja armottomana jazz-diggarina perusti oman levy-yhtiön vuonna 1939. Yhtiön merkittävin ja tuotteliain kansitaiteilija oli ns. talon oma suunnittelija Reid Miles (1927–1993), joka suunnitteli lähes 500 kansitaidetta. Milesilla oli taito kiteyttää albumin sisältö oivallisilla kirjasinvalinnoilla ja minimalistilla siirroilla, jotka paiskasivat kättä innovatiivisen sisällön kanssa.

Vuonna 1993 julkaistulle kirjaalle on julkaistu jatko-osa vuonna 1997.

2

Suureksi riemukseni joulupukki muisti myös puolisoani lahjakortilla kirjakauppaan. Niinpä ujuttauduin vaivihkaa seuraan ja pääsin mukaan valitsemaan kirjoja. Onneksi meillä on suhteellisen samanlainen maku, vaikka omassani onkin joitakin kiusallisuuksia.

Bram Stokerin novellikokoelma Draculan vieras ja muita kertomuksia (Tammi, 2012) tarttui mukaan. Bram Stokerin teoksista Dracula on kuuluisuudessaan ylitse muiden, ja vanhan torahampaan varjolla on tämäkin kokoelma pistetty nippuun. Voidaan todeta, että Dracula on Bramin Smoke on The Water ja Stairway To Heaven.

Yhdeksän pientä tarinaa sisältävä kokoelma sisälsi avauksena lyhyen irtopätkän Draculasta, joka todennäköisesti on poistettu jo varhaisessa käsikirjoitusvaiheessa pääteoksen välistä. Irrallisena tuokiokuvana se tarjoili silti mitä kiinnostavimman houreisen seikkailun ja esitteli huolehtivan, joskin tylysti omaa etuaan ajavan kreivin.

Muissa tarinoissa kautta linjan viihdyttävintä oli viehättävän vanhahtava kerronnallinen tyyli. Henkilöhahmot olivat myös vanhentuneita, mutteivät järin arvokkaasti. Yksi Stokerin helmasyntejä oli laiskat ja stereotyyppiset hahmot.

3

Pidän suuresti nastakengistä. Niillä käveleminen reippaasti jäisellä maastolla on suurta riemua ja yhtä vauhdin hurmaa. Suurin kynnys on siirtyä äkisti sisätiloihin, esimerkiksi jonkin supermarketin käytäville. Askel muuttuu yllättävän hankalaksi ja olenkin joutunut opettelemaan sisätiloihin soveltuvan, pohjelihaksia rassaavan nastakävelytekniikan.

Eräällä tällaisella puolinykivällä reissulla päädyin penkomaan erään suurmarketin poistokirjaosastoa. Kirjahyllyssäni on aivan liian monta The Beatles -aiheista kirjaa, mutta päädyin silti ahneuksissani ostamaan Yeah! Yeah! Tässä tulemme! Beatles Suomessa -kirjan (2017) punalaputetulla hinnalla.

Mikko Vienosen ja Juha Niemen toimittama kirja oli mitä erinomaisin paketti tuhtia tietoa ja antoi mainion kuvan siitä minkälainen toppahousumaa Suomi oli 1960-luvulla.

Musiikkilehtien syntyhistoria oli erityisen kutkuttavaa luettavaa. Suosikit, Iskelmät, Ajan sävelet, Stumpit, Introt ja muut tulevat tutuksi kirjan sivuilta herkullisella tavalla. Kuvitus on myös priimaa.

4

Sentään koko alkuvuosi ei ole mennyt sisällä kirjojen parissa. Olen katsellut myös televisiota. Loppua odotellessa (Everything Else Burns) nousi kertaheitolla suosikkeihini brittiläisten komedioiden kovassa seurassa. Paikallisen Channel 4 -kanavan komediasarja kertoo tuomiopäivän lahkoon kuuluvasta nelihenkisestä Lewisin perheestä. Seikkailut Käärijä-tukkaisen perheenisän Davidin johdolla tarjoavat laadukasta komediallista draamaa, josta välittyy myös sydän ja ajatus. Absurdit käänteet jyrkän konservatiivisessa ja pölhössä maailmassa muistuttavat miten eri tasoilla kukin ongelmien kanssa painimme. Empaattisen lähestymiskulman ansiosta vältetään löperöt henkilöhahmot, ylimielisyys ja halpa mollaaminen. Lewisin perheelle toivoo aidosti kaikkea hyvää.

Sarjat mahtavat kaksi kautta löytää Yle Areenasta.

5

Jatkan Yle Areenan tarjonnalla. Katsoin Roy Ward Bakerin ohjaaman elokuvasovituksen kuuluisasta laivareissusta RMS Titanicilla. Titanicin kohtalonyö (A Night To Remember, 1958) on tarinallisesti tietysti tuttu juttu: kyseessä ei ole mikään viinanhakureissu Tallinnaan, vaan Titanicilla lähdetään toiselle puolelle jorpakkoa henkselit paukutellen, törmätään jäävuoreen ja päädytään lopulta merenpohjaan bändin soittaessa taustalla loppuun asti.

1950-luvun sovitus nosti tarinan keskelle näköetäisyydellä seilanneen Californian-laivan välinpitämättömyyden. Ymmärrän heitä, jotka hurahtavat Titanicin tarinaan ja myyttiin. Siinä on niin monta kerrosta ja sävyä. Kuin pienoisyhteiskunta matkalla kohti tuhoa.

Jani Tuovinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua