Hans Op de Beeck: Sänkyni lautta, huone meri, ja sitten nauroin hieman synkkyyttä sisälläni, 2019. Kuva: Studio Hans Op de Beeck

1

Hevoskansan huipputapahtuma Helsinki International Horse Show järjestettiin viimeksi vuonna 2019. Tapahtumaa on kaivattu ja siltä se Helsingin jäähallissa näyttikin. Edellisen kerran tapahtuma keräsi runsaat 50 000 kävijää. Korona siirsi tapahtumaa parilla vuodella ja nyt saatettiin rikkoa yleisöennätys. Huippuunsa viritetty organisaatio onnistui jälleen luomaan monipuolisen tapahtuman. Helsinkiin saapui 400 kisahevosta ja yli 300 kilpailijaa 19 maasta.

Kansainväliset tähdet upeine ratsuineen tuovat näkyviin tämän yhden vaativimmista urheilulajeista. Esteet, joiden korkeus on maailmancupissa 160 cm, vaativat ratsastajalta ja hevoselta saumatonta yhteistyötä, toistensa kunnioittamista, intohimoa ja halua ylittää esteet. Näiden huippuhevosten hyvinvoinnista huolehditaan tarkkaakin tarkemmin. Tyytyväinen ja tehtäviensä tasolle koulutettu hevonen tekee sille asetetut tehtävät mielellään.

Kiitelty ratamestari Guilherme Jorge Brasiliasta oli suunnitellut jälleen HIHS:n vaativan maailmancup-radan. Esteiden korkeus nousi parhaimmillaan 165 senttimetriin, mikä edellyttää täydellisen hyvää kuituhiekkapohjaa, joka takaa hevosille oikeanlaiset edellytykset hypätä. Ratsastajien kehuma pohja tehdään samalla reseptillä joka vuosi.

Kansainväliselle tasolle pyrkiessään suomalaisten on lähdettävä muualle Eurooppaan hakemaan kilpailukokemusta vaativista luokista niin kouluratsastuksessa kuin esteratsastuksessakin. Helsinki Horse Show’ssa on ilahduttavaa nähdä heitä kotiyleisön edessä. Vaativassa HIHS-pääluokassa nähtiinkin Anna-Julia Kontio, Maiju Mallat ja Jasmin Seppälä, jotka kilpailevat ja asuvat ulkomailla, missä tämän tason kilpailuja on paljon.

Tunnelma HIHS:ssa on jotain mitä odotetaan joka vuosi. Ulkomaiset tähdet ovat todenneet, että Helsinkiin on hieno tulla; yleisö elää mukana ja kannustaa kaikkia upeasti.

Taidokasta ratsastusta jaksaa seurata aamusta iltaan. Tällä kertaa viikonloppu hurahti kuin huomaamatta. HIHS ei ole vain esteratsastusta vaan osansa saa myös kv-tason kouluratsastus, joka on kaunista ja vaativaa hevosbalettia ratsastajan ja hevosen välillä.

Tapahtuma vaatii uskomattoman määrän työtunteja ja tekijöitä. Vapaaehtoisen talkooväen merkitys onkin valtaisa. Iloinen ja osaava joukko on esimerkki yhteistyön voimasta.

2

Helsinki on kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Silloin tällöin on varta vasten päätettävä lähteä sinne.

Hans Op De Beeckin Hiljainen paraati -näyttely Amos Rexissä on vaikuttava. Taitelija asuu ja työskentelee Brysselissä ja hänen näyttelynsä on nyt ensi kertaa Suomessa.

Hans Op de Beeck kuvaa elämää ja sen hetkellisyyttä ja kauneutta. Maailma on arvoituksellinen ja harmaaseen, kuin tuhkaan peittynyt maisema installaatioineen on kutsu hiljentymiseen.

Vaeltaminen De Beeckin luomassa maailmassa on lumoava hetki pois todellisuudesta.

Hans Op De Beeckin Hiljainen paraati Amos Rexissä 26.2.2023 asti.

3

Dekkarit ovat syksyn pimeiden iltojen lukusuosikkeja. Palkitun Anne Holtin Hyytävä kosto (Gummerus, 2022) kuuluu kirjailijan Selma Falck -sarjaan. Huolimatta siitä, että en ollut lukenut sarjan aiempia teoksia, pääsin hyvin sisälle tähän sarjan viimeisimpään murhamysteeriin.

Mukava hetki kahvilassa päättyy ampumavälikohtaukseen. Selma Falck saa osuman olkavarteensa, mutta hänen ystävättärensä Linda Bruseth, parlamentin jäsen saa kuolettava luodin päähänsä. Oliko tarkoitus osua juuri häneen vai ehkä Selmaan? Merkillisiä asioita tapahtuu Selman kotona, aivan kuin siellä olisi käyty. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi asiat kietoutuvat lastensuojeluun ja Norjan huostaanoton vaietulle varjopuolelle.

Jännite ja murhaajan selvittäminen säilyy teoksen loppuun asti. Selma Falckin taustat selviävät, kun on lukenut aiemmat sarjaan kuuluvat teokset. Lukukokemusta ei kuitenkaan haittaa tietämättömyys edellisistä mysteereistä.

4

Alice Hartin Kadonneet kukat (Minerva, 2022) on kiehtova tarina. Holly Ringland on australialainen kirjailija, joka on elänyt lapsuutensa Queenslandissa äitinsä trooppisessa puutarhassa.

Kadonneet kukat on kasvutarina tytöstä aikuiseksi naiseksi. Perhettä kohtaa tragedia ja Alice jää orvoksi. Alice joutuu muuttamaan isoäitinsä luokse tämän kukkafarmille. Kukkasten kieli on kieli, jonka Alice on oppinut jo äidiltään, ja isoäidin luona tämä opettaa kaiken Australian kukkien kielestä. Tarina kertoo myös perheväkivallasta ja sitä ympäröivästä vallasta. Holly Ringland on luonut vakavasta aiheesta toiveikkaan ja lumoavan tarinan.

Kukat sanovat sen mistä on vaikea puhua. Isoäiti jättää paljon kertomatta Alicen menneisyydestä. Kun Alice saa tietää perheensä synkistä salaisuuksista, hän pakenee isoäitinsä luota Australian autiomaahan. Alice löytää rakkauden ja rauhoittuu, mutta vaaran merkit alkavat paljastua vähitellen. Ajautuuko Alice kuten äitinsä piinavan rakkauden valtaan?

5

Ainola, Jean Sibeliuksen koti. Siellä se on ollut iät ja ajat, mutta vasta tänä syksynä pääsin tutustumaan siihen. Sibeliuksen sikarin tuoksun voi melkein aistia, kun astuu sisälle taloon. Huoneisto on säilytetty sellaisena kuin se on ollut Sibeliuksen siellä asuessa Ainonsa kanssa. Hattukin on paikallaan.

Ainon ja Jeanin kotina se on ollut vuodesta 1904 asti. Suurimman osa sävellystyöstään Sibelius teki Ainolassa. Sibeliuksen kuoltua 1957 Aino asui siellä vielä kymmenisen vuotta. Ainolan löysi Sibeliukselle hänen lankonsa Eero Järnefelt ja talon suunnitteli ja piirsi Sibeliuksen ystävä arkkitehti Lars Sonck. Huoneissa henkii sibeliaaninen tunnelma. Säveltäjämestarin kuuluisan viulukonserton d-molli kolmas ja viimeinen osa Allegro ma non tanto alkaa soida mielessä askeltaessani Ainolan huoneissa ja puutarhassa.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua