Kuva: Yle

1

Vaikka olen aiemmin ottanut jalkapalloon tuntumaa lähinnä ei-niin-fanaattisen, pelitoimitsijavastuita pakoilevan futismutsin roolissa kentän laidalla, tänä kesänä olen tullut tempaistuksi mukaan EM-kisojen Huuhkajat-huumaan. Suomen maajoukkueessa kiteytyy riemukas unelmista totta -henki ja moninaisen suomalaisuuden kuva. Kun ensimmäinen ottelu sai järkyttävän käänteen Tanskan Christian Eriksenin sydänpysähdyksen vuoksi, Suomen nuoret miehet osoittivat fiksuutensa ja kunnioituksena juhlimalla pelin voittoa hyvin hillitysti ja nostamalla puheenvuoroissaan esille itse elämän, joka on jalkapalloa tärkeämpää. Vaikka avausmatsia seuranneet pelit päättyivät tappioon ja tie kisoissa tyssännee tähän, tekee mieli yhä hurrata: Oi Suomi on!

Muutamia tuttaviani on matkustanut Tanskaan ja Pietariin peleihin paikan päälle, ja heidän somepostaustensa ilo on ollut tarttuvaa. Huuhkajien pelejä seuratessa on kotisohvallekin välittynyt koronan kiroista uuteen normaaliin vapautuvan maailman toiveikkuus: tapahtumia, yleisöä, kansainvälistä urheilujuhlaa!

2

Kesä kutsuu opettelemaan puutarhanhoitoa, lavakaulusviljelyä tai vähintään yrttien kasvattamista ruukuissa parvekkeella. Myös kalojen narraaminen mökkilaiturilla on monelle mieluinen kesäpuuha. Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että nämä kesäharrasteet ovatkin itse asiassa ilmastotaitojen harjoittelua. Jokin syvältä kumpuava metsästäjä-keräilijän tarve tyydyttyy, kun voi pienenpieneltä osin tehdä ruuanhankinnan eteen muutakin kuin automarkettireissun.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Henna Lainisen ja äänisuunnittelija Eero Niemisen kaksiosainen radiodokumentti Minun ilmastotaitoni kartoittaa taitoja, joita ilmastokatastrofin varjostamassa lähitulevaisuudessa tarvitsemme. Ohjelmassa opetellaan kalastusta, kokeillaan elää 72 tuntia ilman sähköä, pohditaan yhteisöllisyyttä ja haastatellaan lukuisia eri tavoin ilmastonmuutokseen varautuneita henkilöitä. Ensimmäinen jakso keskittyy käytännön taitoihin, toinen taas pääkoppaan ja lämpenevän ilmaston aiheuttamiin ahdistaviin tunteisiin.

Haastattelumateriaalia kehystää autofiktio, tekijä-kertojan monologi kuvitteelliselle lapselleen. Autofiktiivinen aines tuo dokumenttiin runollista, paikoin unenomaistakin ilmaisua, ja korostaa entisestään tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn merkitystä ilmastotaitona. Mukana on myös keventävää huumoria: utooppisessa tulevaisuudessa permakulttuurioppaat ovat katukaupan kuuminta diilattavaa.

Minulle virkistävä oppi dokumentissa oli se, että esimerkiksi soitinten soittamisenkin voi nähdä ilmastotaitona – se kun voi antaa väylän liian painaviksi käyvien tunnekuormien purkamiselle.

Minun Ilmastotaitoni Yle Areenassa.

3

Jos oma kesä onkin keski-ikäistä puutarhan kuopsuttelua ja futisvanhemmuutta, nuoruuden villeihin, vapaisiin ja joutilaisiin kaupunkikesiin voi sukeltaa Ylen Aikuiset-sarjaa katsomalla.

Helsingin Kallioon sijoittuva nuorten aikuisten ihmissuhteita ja identiteettipainiskeluja kuvaava sarja on vähän ärsyttävä ja silti vastustamattoman ihana. Hipstericooleja ilmiöitä tökitään lempeällä ja sopivan överillä ironialla. Nuoret näyttelijät ovat freesejä ja Anna Brotkinin käsikirjoitus hersyvän hyvä!

Miten hurmaava onkaan tuo elämänvaihe, jossa maleksitaan kuppiloissa ja bailataan yökerhoissa, rakastutaan ja petytään, tehdään suuria suunnitelmia ja pakoillaan ikäviä velvollisuuksia, ja tietysti jaetaan ihan kaikki läheisen ystävän kanssa.

Aikuiset Yle Areenassa.

4

Joe Bidenin virkaanastujaisissa sykähdyttäneen lavarunoilija Amanda Gormanin runo Kukkula jolle kiipeämme (Tammi, 2021) on nyt saatavilla myös suomeksi. Käännöksen teki mainio työpari Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi. Suomennos on sävykäs ja sujuva, soinnillisuuksineen ja rytmeineen alkuperäisteoksen spoken word -henkeä kunnioittava.

Koska Gormanin alkuperäisteksti on eräänlainen runon ja poliittisen puheen yhteensulautuma, käännöskin tuntuu pääsevän oikeuksiinsa erityisesti äänikirjaversiona. Lukija on Yeboyah-artistinimellä tunnettu Rebekka Kuukka.

Kaiken kaikkiaan suoratoistopalveluista löytyvän runouden määrä on vielä hyvin vähäinen, mutta toivottavasti se äänikirjabuumin kiihtyessä lisääntyy. Haluan uskoa, että Gormanin kaltainen runouden superilmiö imee lajin äärelle uutta yleisöä, ja porttiteoria ainakin joidenkin kohdalla johdattelee Gormanista innostuneet tutustumaan (lava)runouteen laajemminkin. Tietysti myös Gormanin runo itsessään on vahva näyte sanan voimasta – lukekaa, kuunnelkaa!

5

Runoudesta puheen ollen täytyy nostaa tälle listalle vielä myös tamperelaisten lastenkulttuurin supertekijöiden Pia Krutsinin ja Jani Ikosen lastenkirjauutuus Kaupunki Kukaties (WSOY 2021).

Sanataideopettajana työskentelevän Krutsinin runoissa on rempseä rytmi ja vivahteikasta, ajassa kiinni olevaa sanastoa vegemakkarasta someniskaan. Esiteini-ikäisen pojan äitinä minua ilahduttaa erityisesti se, että näiden urbaaniin miljööhön sijoittuvien lastenrunojen optimaalisin kohdeyleisö on hitusen vanhempi kuin lastenrunokirjoilla yleensä. Peli- ja zombiaiheet purevat YouTube-sukupolveen. Ikosen runsaita ja herkullisia yksityiskohtia pursuavat kuvitukset levittäytyvät aukeaman kokoisiksi, ja runokaupungin maisemaa sitoo yhteen myös kuvituksissa usein toistuva lapsihahmo.

Runot hyödyntävät monipuolisesti erilaisia sanataiteen keinoja, ja niiden pohjalta on helppo inspiroida lasta myös omiin luovan kirjoittamisen kokeiluihin. Lämmin suositus koko perheen kesälukemiseksi – näitä runoja voi rallatella ääneen vaikka kesäisen automatkan ajankuluksi.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua