Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Minna Lymi aloittaa aamunsa Anteron kanssa, jännittää Business Finlandin uusia käänteitä ja antaa itselleen anteeksi kelvottomat käsityötaitonsa.
1
Olen ihastunut vihtiläiseen Anteroon.
Anteron emäntä kuvailee Anteroa näin:
Antero on tunteellinen, dramaattinen, ei kestä yhtään ylimääräistä hässäkkää.
Yllättävät tilanteet saattavat kuulemma ajaa Anteron kiljumaan ja pyörimään päättömänä ympyrää.
Tiedän tunteen, Antero, I feel you.
Sinäkin voit seurata Anteroa Facebookissa tai Instagramissa.
2
Ei ehkä parasta, mutta jännittävintä kyllä: Business Finland.
Kuka myönsi, millä perusteilla, kenelle? Millainen hyypiö lähettää tappouhkauksia? Siis mitä, palauttiko muka joku rahat? Kenen pää putoaa ensimmäisenä? Kuka tämän koko systeemin kehitti? Mitä sanoo hallitus vai sanooko se mitään? Anteeksi montako kymmentä miljoonaa! Mikä on aiemman hallituksen rooli? Kuka on syyllinen? Toistan: kuka on syyllinen? Mihin enää tarvitaan suoratoistopalveluiden jännityssarjoja?
(Business Finlandin rinnalla kevään dekkaripysteistä taistelee Huoltovarmuuskeskus.)
3
Jos uutisten jälkeen kaipaa vielä jännitystä, kannattaa katsoa Netflixista korealaisia sarjoja. Esimerkiksi My country – the new age tarjoaa kerrassaan ällistyttäviä käänteitä.
On rikkaita ja köyhiä, särjettyjä sydämiä, sotaa, rauhaa ja valtataistelua. On suvun velvoitteita, kruununperillisiä, kunniakoodeja – ja ällistyttävän sitkeitä miekkamiehiä, jotka kerta toisensa jälkeen palaavat ruutuun, vaikka olit jo täysin vakuuttunut siitä, että tuosta nyt ei ainakaan kukaan voi selvitä.
Lopulta huomaat tottuneesi siihen, että sankarit eivät kuole, ja tarina vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Kunnes sitten…
Vähän kuin Kauniit ja Rohkeat, siis.
4
Kolme viikkoa sitten päätin opetella virkkaamaan. Ostin keltaisen lankakerän ja koukun numero kolme. Tavoitteeni oli huiskaista parissa päivässä kasaan sellainen määrä isoäidin neliöitä, että niistä tekisi peiton vaikka useammallekin sohvaperunalle.
Tilanne nyt: annetaan kerä keltaista lankaa ja koukku kokoa kolme.
Järkeilin, että luovuttaminen on ihan okei, jos keksii tilalle jotain muuta hyödyllistä.
Niinpä leivoin sämpylöitä.
Se olikin huomattavasti helpompaa kuin piilosilmukoiden sielunelämän selvittäminen.
Sämpyläreseptin löydät täältä.
5
Yleisradion Sen selostuksen haluaisin kuulla -toivekonsertti on aivan nerokas ohjelma.
Lopputuloksen tietäminen tuo turvallisuutta, mutta samaan aikaan voi jotenkin mystisesti heittäytyä jännittämään sitä, tuoko Heli Koivula Suomeen kultaa vai hopeaa.
Olen aika ällistynyt siitä, millainen muisti meillä suomalaisilla on, kun puhutaan urheilusta. Ja siitä, millaisia intohimoja eri lajit – ja eri selostajat – ihmisissä herättävät.
Minna Lymi
