Kirjailija Şebnem Işigüzel.

1

Sopivasti joulun alla sain käsiini turkkilaisen Şebnem Işigüzelin romaanin Tyttö puussa (Fabriikki Kustannus, 2020). Işigüzel on ollut tunnettu nimi kotimaassaan Turkissa jo sensuurin kynsiin joutuneesta esikoisteoksestaan (1993) lähtien ja saanut useita kirjallisuuspalkintoja.

Kansilehdessä kerrotaan kirjan kuljettavan lukijaansa läpi Turkin historian pysäyttävien vaiheiden, vaikka onkin tukevasti kiinni tässä päivässä. Se kertoo vihaisesta teinitytöstä, jonka oma ääni kaikuu esimerkiksi Twitterin kautta. Erityisesti kovilla oleva nuoriso ja naiset saavat äänensä kuuluviin.

Kirjan on turkista suomentanut Tuula Kojo.

On erityisen ilahduttavaa, että meille tarjotaan luettavaa maista, joiden kulttuuria emme kovin hyvin tunne. Kojo on ensimmäinen, joka on ammattimaisesti suomentanut kaunokirjallisuutta turkin kielestä ja on, paitsi Orhan Pamukin suomentaja, seurannut turkkilaista kirjallisuutta jo vuosikymmeniä tiiviisti ja vinkannut mielenkiintoisista tulokkaista.

Fabriikki Kustannus puolestaan on suomennettuun kaunokirjallisuuteen keskittynyt pienikustantamo, joka julkaisee vuosittain neljä teosta, ”joista et välttämättä muuten koskaan kuulisi”.

Lisää myöhemmin.

2

Innostuttuani äänikirjoista olen ollut erityisen iloinen siitä, että kouluaikana minulla oli vaativa ruotsin kielen opettaja Hanna. Hänen ansiostaan toisesta kotimaisesta tuli ajan mittaan itselleni elävä kieli. Minulle ”kielen elävyys” tarkoittaa muun muassa sitä, että pystyn tällä kielellä nauttimaan kaunokirjallisuudesta.

Kiitos Hanna-opettajan kuuntelen paljon ruotsinkielistä kirjallisuutta. Sitä kautta pystyy hyvin arvailemaan (joskus oikein, joskus väärin) sitä, mitä kirjallisuutta länsinaapurista suomennetaan seuraavaksi.

Nyt olisin ihmeissäni, ellei Klas Östergrenin uusinta teosta Renegater (Polaris, 2020) ei käännettäisi suomeksi. Se olisi myös suuri sääli ja suuri vääryys maailmanmies Henry Morganin suomalaisia ystäviä kohtaan. Morgan on päähenkilö Östergrenin romaaneissa Herrasmiehet (Tammi, 2006) ja Gangsterit (Tammi, 2007) ja tässä kolmannessa romaanissa hän palaa hämmentämään ympäristöään ja lähimmäisiään samoin kuin jo 40 vuotta sitten. Henry Morgania ei voi kuvailla, Henry Morgan pitää lukea tai kuunnella ja kokea itse.

Trilogian ensimmäinen osa ilmestyi Ruotsissa jo vuonna 1980 Bonnierin kustantamana ja saavutti nopeasti kulttiteoksen maineen. Jatko-osa Gangsterit ilmestyi vasta vuonna 2006 ja silloin Suomessakin herättiin. Herrasmiehet ja Gangsterit ilmestyivät perättäisinä vuosina Tuula Kojon suomentamina. Samalla kun ne kertovat mukaansa tempaavasti merkillisestä ja merkillisen hurmaavasta Henry Morganista, ne katsovat yhteiskuntaa kriittisesti ja paljastavat sen epäkohtia.

Ja nyt Henry Morgan on siis takaisin, ihanaa! Ruotsalaismediassa ei säästellä kiitosta Östergrenin uusimmasta: ”kirjallisuuden juhlaa”, ”aikamme mahtavin ja merkillisin romaani”, ”syksyn kirjallisuustapahtuma”, ”korkeimman tason kerronnan iloa”.

3

En ole juurikaan jouluihminen ja jo paljon ennen H-hetkeä olen saanut jokseenkin tarpeekseni joulumusiikista. Onneksi vaihtoehtoja on lukemattomia, tässä tämänhetkinen suosikkini.

Laulaja on Irakin kurdi Adnan Karim ja säestäjä Tara Jaff.

Ja jos kaipaa vanhempaa ja autenttisempaa poljentaa, kannattaa kokeilla Qadir Dilania, joka on toinen ikisuosikki pohjoisesta Irakista. Musiikkivideo lienee muutamien vuosikymmenien takaa, kappale itsessään on paljon vanhempi ja moneen sovitukseen taipunut klassikko.

Minusta on kiinnostavaa katsella näitä vanhempia musiikkivideoita, joissa kerrotaan tarinaa ja piirretään ajankuvaa eikä leikitä efekteillä.

4

Kirjastosta sain niin ikään jouluksi paljon kiitellyn Lea ja Santeri Pakkasen Se tapahtui meille -teoksen (Gummerus 2020) inkerinsuomalaisista. Isän ja tyttären kirja kuuluu näihin uudemman sukupolven tietokirjoihin, noita lukee kuin romaania. Tässäkin on henkeä ja elämää.

Lea Pakkanen oli vain 7-vuotias muuttaessaan Petroskoista Suomeen. Lähtiessään hän kirjoitti isänäitinsä saunanoveen: ”Näkemiin mummo, älä itke, äläkä ikävöi”.

Kirja pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi inkerinsuomalaisten historiasta on puhuttu niin vähän, vaikka se on kappale koko Suomen historiaa. Matka siihen on hyvä aloittaa tästä.

5

Yle Areena ei petä koskaan, ei joulunakaan. Tänä vuonna sieltä voi myös löytää lahjan hänelle, jolla on jo kaikkea.

Hänelle voi vaikkapa valita jotain sellaista, mitä hän ei missään nimessä itse koskaan huomaisi ja jonka sinä tiedät olevan huippuhyvää katseltavaa.

Ja lyhytelokuvan ystäville on avattu ihan oma konvehtirasia, lyhytelokuvafestivaali.

Kymmeniä pieniä elokuvateoksia ilmaiseksi; luultavasti jokaiselle jotakin.

Rauhaisaa loppuvuotta ja joulun aikaa!

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua