Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kari Pitkänen nauttii Metistä etänä ja latautuu suomalaisen metsän hiljaisessa syleilyssä.

1

Suppilovahverot. Viime perjantaina päätin jäädä kotiin tai oikeastaan karata metsään, sillä pää humisi viikon jäljiltä pelkkää tyhjää. Ajoin Lempäälään tutulle sienipaikalle, jolla ei mielikseni ollut ketään muuta. Saappaat jalkaan, suunta kohti tuttuja mättäitä ja bingo – siinä ne taas odottivat, syksyn suppilovahverot.

Etenin tutulla polulla, kykin kuusien välissä ja harpoin mättäältä toiselle. Sade soitteli hiljakseen oksistoissa, joskus tiaiset hyppelivät lähelle tarkastaakseen oudon kaksijalkaisen. Kori täyttyi hyvää vauhtia terveistä ja kuivista supikkaista. Vaikka sienivuosi ei olekaan paras mahdollinen, vahverot eivät tänäkään syksynä jättäneet tulematta. Eikä pää latautumatta suomalaisen metsän hiljaisessa syleilyssä.

2

Tampereella toissa viikonloppuna konsertoinut Mariza muistutti mieleen iloisen levylöytöni. Lomailin vaimoni kanssa Azoreilla, ja paikallisessa kauppakeskuksessa käteeni osui ihan tuntemattoman Mariza-nimisen laulajan levy nimeltä Terra. Siitä alkoi kaukorakkauteni esiintyjään, jonka vertaista en juuri nyt tiedä toista. Kaiken tuon ja vielä paljon enemmänkin Mariza todisti todeksi konsertissa Tampere-talossa. Se ääni, se heittäytyminen, se olemus – kuin viritetty ratsupiiska.

Mariza antoi myös opetuksen konserttietiketistä siihen mennessä vain jäyhän asiallisesti taputtaneelle hämäläisyleisölle. Hän otti alleen jakkaran, asetti sen keskelle näyttämöä, risti säärensä, nojautui eteenpäin ja puhui: ”Tällainen konsertti, kuulkaas, perustuu antamiseen ja jakamiseen. Me muusikot täällä annamme teille parastanne, ja jos ette lähde kunnolla mukaan, yhteistä kokemusta ei synny eikä tunnelma nouse.” Loppukonsertin ajan yleisö eli Marizan mukana ja kannusti konsertin uusiin korkeuksiin. Lopulta taputettiin seisoen kaikkensa antaneelle taiteilijalle.

”Ihanaa silitysmusiikkia”, kommentoi vaimoni vieressä istunut kasikymppinen rouva, joka oli Marizan konsertissa jo neljättä kertaa. Oman kokemukseni mukaan Marizan lämminhenkinen fado kirkastaa koko syksyn ja sopii myös imurointimusiikiksi. Ja portugalia en ymmärrä sanaakaan!

3

Yle on tehnyt todellisen (sarjakuva)kulttuuriteon ja tuottanut hykerryttävästä Kamala luonto -sarjakuvasta kuunnelmasarjan. Kaikki osat löytyvät podcasteina Yle Areenasta. Ilveksen (Joonas Saartamo) ja kärpän (Hannes Suominen) jäniksenlihatäytteiset ruokapuheet ja elämänfilosofiset pohdinnat naurattavat takuulla, vaikka ihan sarjakuvastrippien iskevään tehoon ei aina ylletä. Mukana kompuroivat tyrannimainen narsisti-karhu (Tommi Korpela), läheisriippuvainen hirvi (Matti Onnismaa), mielipuolisuuden rajoilla ryntäilevä kettu (Juho Uusitalo) sekä – niin, oma suosikkieläimeni eli hypersensitiivinen majava-parka puuttuu metsän nimikoidusta faunasta kokonaan. Vaadin selitystä!

Onneksi sentään selviää eläimen tarkoitus: ”roaaaar” ja sitä seuraava raateleminen ja syöminen – ellei se sitten ole kiima-aika ja parittelu. ”Aliarvioi raukka itsensä”, totesi kärppä jäniksestä, joka väitti olevansa metsän pahimman makuinen ateria. ”Pohjoisessa asuva setäni aina sanoi, ettei saa hengata outojen tyyppien kanssa. Jos olisin noudattanut sitä neuvoa, minulla ei olisi yhtään ystävää”, ilves viisasteli päälle.

4

New Yorkin Metropolitan Opera on kallis ja kaukana, mutta ei elokuvateatterista katsoen. Finnkinon oopperasarja Metin näytöksistä on tänä talvena ehkä paras ja laajin koskaan. Seuraavaksi 29.10.2019 Tampereen Plevnassa voi heittäytyä mukaan Jules Massenetin Manonin siivin 1800-luvun lopun Pariisiin. Marraskuussa on vuorossa Philip Glassin Akhnaten – vuonna 2016 ensiesityksensä saanut nykyooppera Egyptin vallankumouksellisesta faaraosta, joka on yksi Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläisenkin keskeisistä henkilöistä. Maaliskuussa 2020 odottaa Händelin Agrippina – sama kipale, joka jätti minuun lähtemättömän jäljen konserttiesityksenä kesäkuussa Turussa. Ja tässä vasta sarjan pintakermaa.

Täysimittainen ooppera ei tunnu kohtuuttomalta ponnistukselta, kun alla on elokuvateatterin pehmeä penkki, kuva on hd-tasoista ja musiikintoisto monikanavaisen kirkas ja selkeä. Kolme-nelituntisissa esityksissä on normaali väliaika, pisimmissä kaksikin. Tampereella esityspaikkana on Plevna, jossa nähdään oopperoiden encore-uusintoja 28 eurolla per esitys. Tässä sarjassa hinta-laatusuhde osuu harvinaisen hyvin kohdilleen.

5

UKK-instituutti pisti kansalaisen liikuntasuositukset uusiksi ja muistuttaa nyt, että pienikin liikkuminen ja liikunta ovat aina terveellisimpiä kuin paikalleen jääminen. Hiki päässä ei tarvitse ulkoilla, vaan terveyttä voi edistää ihan normaaleilla kävelylenkeillä, pyöräillen tai vaikka puutarhan syystöissä puuhailemalla. Ihan vinkiksi: niin kauan kuin maassa ei ole lunta ja loskaa, pyöräily on ihan parasta juuri tähän vuodenaikaan: raikasta ilmaa, lehtien tuoksua, tuuli poskipäissä. Kunhan muista kypärän, sen alle pipan, käteen hanskat ja pyörään valot, niin tälle viikolle luvatuista leppeistä syyskeleistä ehtii saada vielä kaiken irti.

Kari Pitkänen