Ethan Hawke ja Joshua Caleb Johnson sarjassa The Good Lord Bird. Kuva: Showtime

1

Länkkärien kuolemaa kuulutetaan vuodesta toiseen, mutta sitten taas joku hoksaa, että nykypäivää voi peilailla niin tulevaisuudesta kuin menneisyydestäkin. Historia on aina toistanut itseään, ja tuskin tämä oravanpyörä lähiaikoina jämähtää paikoilleen.

HBO Nordicilla pyörivä The Good Lord Bird osoittaa genrelle enempikin kuin elämän merkkejä. Kolmanteen jaksoon ehtinyt sarja on mainion energinen, huumorilla höystetty pala historiaa, sopivan rosoinen ja kivasti yliampuva veto. Ethan Hawke on mainiossa vedossa pääroolissa saarnamiehenä, joka opettaa ja lopettaa kuudestilaukeavilla. Daveed Diggs herkuttelee elämää (ja ehkä universumiakin) suurempana Frederick Douglassina.

Päivän aiheina rasismi, vallankäyttö, sukupuoliroolit ja uskonto. Totuus venyy ja raudat paukkuu. Mojovasti.

2

Miltäs kuulostaisi, jos laitettaisiin ranskalainen punkbändi Cheveu samaan studioon länsisaharalaisen Group Douehin kanssa? Kyseessä ei ole mikään odotettu sekasoppa, vaan täyteläistä herkkua. Siis parasta juuri tänään. Varmaan vielä ensiviikollakin. ’Nuff said.

3

Talven lähestyessä, koronan kurkkiessa kulman takana, alkaa ajatus helposti loikkia aina vain kauemmaksi kotikunnilta. Tähän tänä päivänä varsin yleiseen urbaaniin ongelmaan on olemassa halpa ja yksinkertaisen rentouttava ratkaisu: kirjat. Eritoten eksoottiset kirjat. Itselläni on aina ollut ajatuksissa nuo myyttiset Eteläisen Tyynenmeren saaret, joissa Corto Maltese aloitti seikkailunsa ja jonne niin Jack London kuin Henri de Vere Stackpoolekin matkustivat 1900-luvun alkupäivinä.

Kaivelen netistä ikivanhoja uusiseelantilaisia sanomalehtiä, luen Gutenberg-projektista ja Internet Archivesta kuluneita ja joskus vähän kyseenalaisia seikkailuromaaneja, googletan satelliittikuvia, karttoja ja paikallisten ottamia valokuvia. Mielikuvitus nousee siiville. Sitten vaan panamahattu päähän, sortsit jalkaan ja kirja kädessä lämpimään kylpyammeeseen lukemaan. Missä on sinun onnelasi?

4

Jos eksoottiset tekstit eivät riitä, kannattaa katsastaa Netflixistä tuore dokkari Mustekala opettajana. Upeasti kuvattu tarina on hetkittäin kuin ulkoavaruudesta tullut vieras, mutta sen lonkerot nappaavat katsojan mukaan omalaatuiseen maailmaansa ja kohta huomaamme hengittävämme jopa veden alla.

Etelä-Afrikan Kapkaupungin luona myllertävä valtamerien kohtaamispaikka on kylmä, vaarallinen ja myrskyisä, mutta mustekalan ja Craig Fosterin ystävyys lämmittävät vedet inhimillisiksi, ja isä näkee poikansa uusin silmin.

5

Monet näinä päivinä valittelevat maskien käytöstä. Minäkin välillä. Linssit menevät huuruun ja kun en muistanut suuvettä käyttää aamulla niin… noh.

Mutta kun päivät kylmenevät, huomaan että tämähän on aika mukava juttu, siis senkin lisäksi etten vahingossa kuljettaisi pöpöjä taikka valkosipulihengitystäni maailmalle. Maski on nimittäin jäänyt kasvoille, kun kävelen kaupasta ulos ja tuuli yrittää puskea sadetta suun kautta nieluun.

Ja antaahan maski lisäksi hienon tilaisuuden tuoda omaa tyyliään esille. Sinisiä ja valkoisia kertakäyttömaskeja näkyy pilvin pimein, mustia kangasvalmisteisia myös, mutta eihän se tähän jää.

Itselleni haluaisin Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvasta tutun naamanhalaaja-maskin, mutta tässähän on vain mielikuvitus rajana. Nauretaan korona pihalle kimpassa, ja tehdään taidetta siinä ohessa. Tää siis ois ihan parasta. 

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua