Sisävessaan on otettava lukemista, ulkohuussi on luontoelämys. Kuva: Pasi Huttunen

1

Tavakseni on tullut käyttää ulkohuussia jos sellainen on lähettyvillä, vaikka tarjolla olisikin vesivessa. Tätä voi perustella vastustamattomasti monenlaisilla ekologisilla argumenteilla, mutta oikeasti siellä puukopissa metsämaisemaa katsellen on vain niin paljon mukavampi istua kuin posliinipöntöllä sisätiloissa. Sisävessaan pitää ottaa lukemista (lehtien tabloidiuudistukset tulivat tässä mielessä todella tarpeeseen, koska broadsheet on hankala pöntöllä!), mutta huussiin niitä ei halua mukaan.

2

Tätä nykyä en ole ihan varma, kuinka kiinnostunut edes olen minkään eläimen ampumisesta, mutta metsästyskauden aloitus, joka itselläni on edessä heti tämän kirjoitettuani, on aina hienoa aikaa. Syksyinen luonto Pohjois-Karjalassa on upea ja pelkästään kirpakan syysaamun tuoksu tekee kokemuksesta lumoavan. Puhumattakaan siitä syksyisestä kiireestä, jolla luontokappaleet tohisevat asioitaan talvikuntoon. Tietysti marjoja ja sieniäkin ehtii vielä bongailla, ja vaikka tappaminen ei himota, niin kyllä se jänis tai teeri hyvältä vain maistuu.

3

Kenties suomalaisen poliittisen historian uskomattomin yhteiskuntapoliittis-taiteellinen performanssiesitys on nimeltään Timo Soini. Soini kampesi porukkansa pikkupuolueen raunioilta maan suurimpien puolueiden joukkoon ja itsensä unelmaduuniinsa ulkoministeriksi. Sittemmin se puolue toki hajosi, potki hänet pihalle ja teki käänteen kansallissosialismiin ja tästäkin Soini kantaa vastuun. Hänen taitoaan ja sinnikkyyttään puoluejohtajana ja ulkoministerinä se ei silti vähennä. Soinin Yhden miehen enemmistö (Otava, 2021) on todella kiinnostava, älykäs ja viihdyttävä kirja, johon kannattaa tarttua.

4

Polvijärveläinen sanataiteenpillooja (tällä tittelillä hän itseään kutsuu) Veli-Matti Hyttinen on osa-aikainen kustantaja, eläkeläinen ja kirjailija, joka on paitsi kustantanut muiden kirjoja, kirjoittanut ja julkaissut itse yli sata teosta. Julkaisutahti on jo kolmella vuosikymmenellä pysynyt hurjana, 7–8 kirjaa vuodessa.

Hän ei kirjoita Suurta Suomalaista Romaania, mutta lukijakunta on vankka ja Hyttinen pitää kiinni lukuharrastuksessa monia sellaisia ihmisiä, jotka muuten eivät lukisi mitään. Hyttinen kertoo, että ideoita pursuaa aamulenkillä nuoren Ruska-pystykorvan kanssa ja lenkin jälkeen hän kirjoittaa lounasaikaan asti. Joka päivä. Koska häntä huvittaa ja koska lukijoita riittää. Koko touhussa on jotain aivan suunnattoman inspiroivaa.

5

Vihreiden linjauksen käynnistämä kannabiskeskustelu on toki vähän turhauttavaa, mutta samalla se on kiehtovaa. Argumenttien taso on välillä aivan uskomattoman matala ja etenkin laillistamista vastustavien argumentointi on usein epätoivoista räpiköimistä, jossa vastustaminen on lähtökohta ja sen säilyttämiseksi tartutaan vimmaisesti mihin tahansa oljenkorteen. Toisella puolella sitten ollaan toki välillä omahyväisen ”rationaalisia” ja tiedetään paremmin.

Siitä huolimatta sekaan mahtuu arvokasta keskustelua vaikeasta aiheesta ja ilmassa leijuu isojen asioiden tuntu – tuntu siitä, että politiikassa voidaan saada aikaan isoja muutoksia ja linjanvetoja. Menipä se syteen tai saveen, on Vihreiden linjaus rohkea. Tiedossa on, että tällä vaalikaudella ei tapahdu mitään, eikä luultavasti edes seuraavalla, mutta sentään keskustellaan ja aika moni jaksaa jopa yrittää vakavissaan argumentoida. Voi olla, että asiaa voidaan ennen pitkää käsitellä muutenkin kuin moraalipaniikin kehyksessä.

Pasi Huttunen

twitter ja insta: @paspah

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua