Katri Monosen ja Matti Kurosen teoksia Taidekeskus Mältinrannassa. Kuva: Aino Louhi

1

Tampereen taiteilijaseura on ehtinyt jo sadan vuoden kunnioitettavaan ikään. Sen kunniaksi Tampere suorastaan pursuilee seuraan kuuluvien kuvataiteilijoiden taidetta. Juhlanäyttelyitä on ripoteltu gallerioihin ja muihin näyttelytiloihin pitkin syksyä ja kuumin sesonki on päällä juuri nyt.

Taiteilijaseuran ”kotigalleriassa” Mältinrannassa sekä Galleria Saskiassa kokoelmanäyttelyt esittelevät parhaillaan monipuolisen kattauksen nimiä kuten Emmi Kallio, Katri Mononen, Jan Anderzén, Anna Alapuro, Taija Goldblatt, Mirja Kurri, Anna Hyrkkänen ja Tiina Lehikoinen. Sara Hildénin Taidemuseossa on nähtävillä muun muassa Jyrki Siukosen, Ilkka Väätin ja Tuula Lehtisen teoksia. Myöhemmin syksyllä avautuvat vielä Tampereen Taidemuseon ja Tampere-talon Talvipuutarhan osuudet juhlanäyttelyistä.

Juhlallisuuksien lomassa on taiteilijaseura on herätellyt keskustelua taidepiirien ikuisesta kuumasta perunasta eli taiteilijoiden työtilojen tarpeesta. Tällä hetkellä taiteen tekemiseen sopivat tilat ovat Tampereella katoava luonnonvara tehdasrakennusten muuttuessa hulppeiksi asunnoiksi. Tekijöitä vuotaa etenkin Nokialle, jossa vanhoja teollisuuskiinteistöjä hyödynnetään nimenomaan kulttuurialan tarkoituksiin. Taiteilijaseuran seuraavan sadan vuoden ja muidenkin suurten kulttuurihankkeiden kannalta olennaista olisi taiteilijoiden toimintaedellytysten turvaaminen myös Tampereen sisällä.

”Sata vuotta hyvässä seurassa” -näyttelyt tällä hetkellä: Taidekeskus Mältinranta 19.9.–13.10.2020. Galleria Saskia 18.9.–14.10.2020. Sara Hildénin Taidemuseo 12.9.2020–17.1.2021.

2

Ystäväni mietti hiljattain kuka tekisi popkappaleita ”tällaiselle lattioita pesevälle ja kaaleja kasvattavalle perheenäidille”. Ihmissuhdedraamat, erokipuilut ja bile-anthemit tuntuvat haaleilta ja kaukaisilta aiheilta itsellenikin. Olisiko edes mahdollista että tämän hetken raikkain ja ajankohtaisin pop käsittelisi kantarellimättään löytämisen ihanuutta, vauvakuumetta tai työpäivän jälkeistä pakottavaa tarvetta ottaa päiväunet?

Näiden pohdintojen jälkimainingeissa pistin kuunteluun Nelma U -nimisen artistin debyyttijulkaisun Nelma U Vol. 1 (Badgas, 2020). 19-vuotias Nelma U ei tee kappaleita sen enempää perheenäidin elämästä kuin kaaleistakaan mutta riimittelee kappaleissaan riemastuttavasti vaikkapa ulkonäköasioista:

”Oon aina halunnut näyttää joltain muulta
jalat jonkun toisen jaloilta, suu jonkun toisen suulta

mut kun kävelen ulkona väenpaljoudessa
en huomaa itteäni
keskipäivän kuumuudessa”

Tai ihastumisen ja ärsyyntymisen häilyvästä rajasta:

”Oon susta ilmeisesti hassu ja höpö
ärsyttää myöntää et oot aika söpö

haluutko mitalin vai kenties halin
oot pehmee poika ja niin läpinäkyvä
en sun neuvoja tarvitse eikä sun jutut mua kahlitse”

Nelma U:n raikas ja herkkä mutta topakka sanailu ei vie minua nostalgiamatkalle omiin teinivuosiini vaan puhuttelee tässä ja nyt. Tuntuu hyvältä (jälleen kerran) huomata, että samastuminen voi tapahtua myös näin, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

3

Joskus kesällä haikailimme ystäväni kanssa hapanjuurileivontaan keskittyvää leipomoa Tampereelle. Turussa niitä on nääs parikin kappaletta ja hapanjuuripullat ja -croissantit ovat arkea siellä päin.

Haaveisiimme vastattiin nopeammin kuin heti. Sellainen leipomo nimittäin oli jo – Tampereen Nekalassa! Ja mikä vielä parempaa, Leipomo Jyvä on juuri avannut toisen myymälänsä Tammelan sydämeen, sopivasti työmatkani varrelle.

Hapanjuuren lisäksi Jyvän filosofiaan kuuluu tuotannon läpinäkyvyys. Viljojen alkuperät tiedetään tilan tarkkuudella ja suurin osa raaka-aineista on Pirkanmaalta. Myös leipomon nimikkokahvin laosilainen viljelijä on tiedossa ja hyvin edustettuna.

Entäs ne leivät ja leivokset? Selvää parasta juuri nyt -materiaalia.

Leipomo Jyvän korttelileipomo, Pinninkatu 25, Tampere

4

Kylläpä oli ihanaa käydä elokuvateatterissa kuukausien tauon jälkeen! Vielä ihanamman nautinnosta teki se, että sai upota Niagaran pehmeään samettipenkkiin katsomaan hienoa kotimaista elokuvaa: Jenni Toivoniemen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Seurapeliä.

Elokuvassa kolmikymppinen ystäväporukka viettää viikonloppua saaristolaismökillä juhlien vastentahtoisen sankarin, Mitzin (Emmi Parviainen) syntymäpäiviä. Jo heti alussa ilma on sakeana erilaisista jännitteistä ja ihmissuhteiden kerrostumat avautuvat sipulin lailla elokuvan edetessä. Nuoruuden ja keski-ikäisyyden epämääräisessä välitilassa kelluvia roolihahmoja seuratessa tunnen sekä samastumisen tunteita, että helpotusta. Jokin kipeä vaihe elämässä on jo ohitettu.

Ystävyyden erilaiset roolit, tunteilla pelaaminen ja erojen jälkimainingit väreilevät kaikki luontevasti, alleviivaamattomina läpi elokuvan, kiitos käsikirjoituksen ja näyttelijäsuoritusten. Elokuvan yksityiskohdat musiikista maskeeraukseen ja puvustukseen on tehty pieteetillä ja kokonaisfiilis on jollain tavalla ylellisen täyteläinen; Seurapeli on elokuvien illallisosastoa, ei mikään huolimaton lounas tai välipala.

5

Pyöräily Tampereen Hämeenkadulla ei ole ollut kovin hyvä idea oikeastaan koskaan, mutta viime vuodet se on ollut suorastaan mahdotonta. Loputtomat ratikka- ja siltatyömaat ovat katkaisseet jo valmiiksi olemattomia pyöräreittejä ja saaneet suosiolla hakeutumaan sivummalla kulkeville kevyen liikenteen kaistoille.

Eräänä syyskuun iltana ajauduin kuitenkin puolivahingossa Hämeenkadun rautatieaseman päähän pyöräni kanssa ja huomasin edessä avautuvan esteettömän pyöräreitin. Selkeästi merkattu pyörätie jatkui aina Hämeensillalle asti, jossa oli helppo siirtyä ajokaistan laitaan. Takaisin pyörätielle pääsi heti Keskustorin jälkeen.

Oi sitä pyöräilyn iloa, kun saattoi yhtäkkiä ajaa suorinta mahdollista reittiä asemalta kirjastolle asti! Erikoinen selkeyden aura seurasi ylläni ja pyöränrotisko tuntui normaalia kevyemmältä polkea. Pyöräily-ystävällinen Tampereen keskusta, onko tämä tottakaan?

Aino Louhi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua