Benoît Magimel, Juliette Binoche ja Tie sydämeen. Kuva: Stephanie Branchu

1

Lukeminen on parasta. Olemme tosin olleet viime aikoina kovasti huolissamme koululaisten lukutaidon romahduksesta, mutta pitääkö oikeasti olla huolissaan? Vastaus on kyllä ja ei.

Kokemukseni vapaaehtoisena lukumummina on osoittanut, että joku alakoululainen voi olla motivoituneempi lukemaan myös vapaa-ajalla kuin toinen, mutta yhteisten lukutuokioiden aikana kaikki lukevat innostuneesti. Lukuinnossa ei ole eroa, olipa äidinkieli sitten suomi tai mikä muu maailmankieli tahansa. Myös pienet lukivaikeudet unohtuvat, kun luetaan yhdessä ääneen.

Lukumummeja ja -vaareja kouluttaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhdessä Niilo Mäki Instituutin kanssa. Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, lisää tietoa toiminnasta täältä.

2

Lukumummi on aina erityisen ilahtunut, kun koululaiset kertovat lukevansa kotonakin. Muuan yhdeksänvuotias poika oli vastikään lukenut Harry Potter -kirjan kokonaan yksin. Kolme kuukautta luku-urakkaan oli mennyt, mutta joka tapauksessa kirja oli luettu kannesta kanteen.

Eipä tuo kolme kuukautta tunnu miltään, kun tunnustan ”lukeneeni” Salman Rushdien Keskiyön lapsia reippaasti yli 30 vuotta.

Harvan kirjan alkulauseen muistaa vuosikymmenten takaa, mutta Keskiyön lasten alku jäi mieleen:

”Minä synnyin Bombayn kaupungissa… kerran. Ei, tuo ei riitä, päivämäärästä on pääsemättömissä: Minä synnyin tohtori Narlikarin sairaalassa 15. elokuuta 1947.”

Miksi tuo päivä oli niin tärkeä ja vieläpä se, että kirjan kertoja Saleem Sinai syntyi täsmälleen keskiyöllä? Tietenkin tuo ajankohta oli tärkeä, koska sillä kellonlyömällä Intia itsenäistyi Britannian siirtomaavallasta ja syntyi kaksi valtiota: Intia ja Pakistan. Näiden maiden kohtalot nivoutuvat Saleem Sinain ja muiden keskiyön lasten kohtaloihin.

Ostin Keskiyön lapset, kun se aikoinaan ilmestyi suomeksi 1980-luvulla. Lukeminen jäi syystä tai toisesta kesken ja kirja pölyttyi kirjahyllyssä. Kun muutama vuosi sitten muutimme, oli pakko luopua monista kirjoista, ja niin päätyi myös Keskiyön lapset pienen omantunnon pistoksen kera kierrätykseen.

Onneksi on olemassa kirjasto, josta kirja kulkeutuikin uudelleen yöpöydälleni ja 570 sivua tuli viimein luetuksi loppuun. Rushdien kunniaksi voi sanoa, ettei kirja ollut menettänyt viehätystään. Oli ilo seurata Saleem Sinain mitä erikoisempia seikkailuja ja elää samalla hänen kanssaan Intian ja Pakistanin itsenäisyyden vaiherikkaita alkuvuosia.

Tämä venähtänyt lukuhistoria muistuttaa jälleen, ettei hyvä kirja vanhene. Kaikista uutuuksista ei ole klassikoiksi, mutta joistakin on ja ne jäävät elämään todella vanhojen klassikoiden rinnalle.

3

Onko pahimmista koronavuosista tosiaan vain muutama vuosi? Heräsin pohtimaan ajan kulumista, kun katsoin Yle Areenasta Joanna Lumleyn matkaa Brittein saarilla. Siinä selvästi elettiin aikaa, jolloin ei toisia tervehditty kädestä pitäen, päinvastoin monessa tilanteessa Lumley piti huomattavaa etäisyyttä tapaamiinsa ihmisiin.

Joanna Lumleyn Britannia linkittyy yllättävästi Rushdien Keskiyön lapsiin. Lumley syntyi Intiassa Kashmirissa ja tuli lapsena ensimmäistä kertaa Britanniaan vuonna 1947 juuri siksi, että Intia itsenäistyi.

Lumley kiertää matkaohjelmassa Brittein saarilla kolkissa, jotka usein jäävät tavalliselta matkailijalta käymättä. Moniin paikkoihin hänellä on henkilökohtainen kytkös. Enpä olisi tiennyt, että Todella upeeta -sarjan Patsy on aikoinaan ollut Bond-tyttö ja näytellyt myös Coronation Streetillä. Näyteltyä tai ei Lumley vaikuttaa näkemästään ja kokemastaan aidosti vaikuttuneelta, ajoittaisista ylisanoista huolimatta.

4

Tie sydämeen kulkee sananmukaisesti vatsan kautta ihastuttavassa ranskalaisessa elokuvassa, jossa loistavat Juliette Binoche kokkina ja Benoît Magimel varakkaana kulinaristina. Voi miettiä, onko elokuvan pääosassa ruoka vai rakkaus, mutta kovin nälkäisenä ei elokuvaa ainakaan kannata mennä katsomaan.

Elokuvan hienoutta on se, että ruokaa valmistetaan oikein vaihe vaiheelta. Melkein voisi reseptin kirjoittaa valmistusvaiheita seuraten, ja äärimmilleen hiottu makujen sinfonia nousee esiin, vaikka kaikki tehdään ilman koneiden apua 1800-luvun keittiössä.

Juliette Binoche on näyttelijä, jonka katse vangitsee, olipa elokuvan aihe mikä tahansa. Tässä elokuvassa toinen katseenvangitsija on nuori kokkiharjoittelija Pauline, jonka suuret silmät kertovat enemmän kuin sanat.

Lue Maija Kääntän Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio elokuvasta täältä.

5

Hatanpään puistossa hehkuvat nyt tulppaanit parhaimmillaan. Kuva: Marjatta Honkasalo

Parasta nyt on kuitenkin alkava kesä ja kukkaset. Voi odottaa monia kesän kulttuuritapahtumia ja suunnitella menojaan. Kotiseuturakkaus vie ainakin Musiikkia Ruovesi -tapahtumiin juhannuksen jälkeisellä viikolla, ja Vinhan kirjakaupassa tulee poikettua muulloinkin kuin heinäkuun kirjajuhlilla.

Kulttuuri on aikoinaan tarkoittanut maanviljelystä, joten puutarhassa möyriminen kuuluu ilman muuta kesän parhaisiin kulttuuritekoihin. Voi iloita, kun perunan ensimmäiset lehdet työntyvät mullasta esille ja nauttia jo etukäteen tulevasta sadosta.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua