Olli Sinivaara. Kuvat: Teos
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on kuunnellut venäläistä itsemurhametallia, lukenut Bysantin historiaa ja vaikuttunut Olli Sinivaaran runoista.
1
Vaikka on ollut jo pitkään selvää, että Timo Torvinen lukeutuu merkittävimpien joensuulaisten musiikintekijöiden joukkoon, on ollut vaikea sanoa, mitä hänen (proto)Torvinen -projektistaan olisi mieltä. Mihin asettuu raja popin ja rajoja hakevan kokeilevuuden välillä? 10. joulukuuta ilmestyneellä Toinen isi -levyllä (Humu Records, 2021) epäluuloilla pyyhitään pöytää. Levy on riittävän, mutta ei liian helppo ja tarkkailee ympäröivää yhteiskuntaa taas viiltävän tarkasti. Tinkimättömän omaleimainen ja vino, mutta vastaansanomattoman laadukas albumillinen poppia, rokkia ja ties mitä.
2
En oikeastaan tiennyt paljoakaan Bysantin historiasta ja se, mitä tiesin, oli vahvasti läntisen teologian kuplassa marinoitua. Sitten Paavo Hohti kirjoitti loistavan järkäleensä Bysantti – tuhat draaman vuotta (WSOY, 2021; lue Kari Pitkäsen arvio täältä). Suomi on läntisten ja itäisten kulttuurivirtausten rajamailla, joten kirja on hyvin kiinnostava ja tärkeä.
Kuten Osmo Pekonen kirjasta toteaa: ”Paavo Hohdin kirja tarjoaa tuhat vuotta värikylläistä ja julmaa perspektiiviä niihin historian mullistuksiin, joita vielä on tulossa.”
3
Olli Sinivaaran runoteos Puut (Teos, 2021) henkii ulkoasua myöten hillittyä, harkittua estetiikkaa, jollaista kohtaa harvoin. Se ei edes yritä nähdä metsää puilta vaan katsoo puita hyvin tarkkaan ja analyyttisen kauniisti. Teos kulkee läpi vuoden kierron ja katse kääntyy taivaalta maahan, sitten taas korkeuksiin. Sinivaara ei julista vaan kuvailee. Säkeet esimerkiksi paahteisen mäntykankaan tuoksusta ja kuusimetsän sammalpeitteen hämmentävän voimakkaasta vihreästä voi lukiessa haistaa ja nähdä. Niin voimallisia ne ovat.
4
Ruotsin Lapissa porot kärsivät aikaisin alkaneesta talvesta, koska lumi on tänä talvena sellaista, että saamelaisilla ei ole sille edes nimeä, vaikka lumen kuvailuun on kielessä iso liuta sanoja. Lumi on liian kovaa, jotta saisi kaivettua jäkälää esiin ja sitä on liikaa, että jäkälän edes haistaisi ja löytäisi.
Tunnen kovasti sympatiaa, mutta en jaa porojen tuskaa. Minusta on aivan mahtavaa, että marraskuu kestikin vain sen marraskuun verran. Aloitin jo laskettelukaudenkin, enkä edes muista milloin viimeksi olen ehtinyt rinteeseen vanhan vuoden puolella. Kohta varmaan avaan hiihtokaudenkin!
5
Kun synkeän black metal -biisin nimi on Nothing Will Turn Out Well, on vaikea olla hörähtämättä tälle tahattomalle komiikalle, jotka genressä yleensäkin riittää valtavan paljon. Pietarilaisen Internal Cold -yhtyeen biisi vuoden 2016 Perception of Death –levyltä on kuitenkin niin hyvä, että suoraviivainen nimi pukee sitä.
Depressive black metal -karsinaan itsensä lukeva poppoo on muutenkin erinomainen. Löysin sen vuonna 2017 jostain bläkkisklubilta Pietarissa ja sen jälkeen olen tasaisin väliajoin palannut sitä kuuntelemaan. Synkistely yhdistelee mustaa metallia Placebo-henkiseen angstiseen poprockiin ja heittelee mukaan popkulttuuriviittauksia hillityn tyylikkäällä tavalla, jossa venäläiset näyttävät olevan aivan suvereeneja.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.
Parasta juuri nyt (6.11.2024): Ihan tavallinen hirviöperhe, Han Kang, Plevna, tikkipelit, Paletilta-näyttely
Petri Hänninen on lueskellut pukinkonttiin passeleita kirjoja, pelannut korttipelejä, ja vieraillut taidenäyttelyssä Galleria Koppelossa.