Iiu Susiraja: Fountain. 2021. Kuva: Iiu Susiraja / Makasiini Contemporary / Nino Mier Gallery / MoMA

1

Jalkapallon MM-kilpailujen seuraaminen neljän vuoden välein, kuuden viikon ajan, on kestävyyslaji. Aiemmin se on onnistunut erinomaisesti, vaikka on sotkenut unirytmiä ja siirtänyt arkisia velvollisuuksia tuonnemmaksi.

Nyt ei onnistu. Pitkän pähkäilyn jälkeen olen päätynyt siihen, että en halua katsoa MM-kisoja niihin liittyvän korruption ja kisojen isäntämaan Qatarin ihmisoikeustilanteen vuoksi.

Useimmat tuntuvat olevan samaa mieltä Qatarissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista, kuolleiden siirtotyöläisten karuista oloista ja kuolemista, naisten asemasta ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien oikeuksista. Myös kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn korruptoituneesta ja pölkkypäisestä johtamisesta puhutaan. Mutta sitten tulee muttia vastaan:

Mutta kun jalkapallo on niin hieno laji. Mutta kun olen aina katsonut. Mutta kun niistä on jo päätetty. Mutta kun emme voi vaikuttaa kisoihin ja niiden järjestävän maan asioihin millään tavalla. Mutta kun en hyödytä kisoja taloudellisesti. Mutta kun homoseksuaalit pelaajat saavat pelata ilman vangituksi tulemisen pelkoa. Mutta kun siellä on nyt parannettu siirtotyöläisten työoloja. Mutta, mutta…

Minun muttani on se, etten koe näitä muttia loogisesti kestävinä perusteina. Sen vuoksi päätin olla katsomatta kisoja.

On kunniakasta irtautua kaikesta yhteistyöstä venäläisten kanssa, maan totalitaarisen, diktatorisen ja ihmisoikeuksista piittaamattoman hallinnon sekä sen käymän raa’an hyökkäyssosan ja sen tekemien julmien sotarikoksien vuoksi. Niin pitääkin tehdä.

Boikotoinnista aiheutuu myös hankaluuksia elämäämme. Entä sitten?

Olisi tekopyhää ja selkärangatonta vastustaa ja boikotoida vain sellaisia vääryyksiä, joiden boikotoiminen ei vaikuta omaan nahkaan mitenkään. Ihmisiä, jotka tekevät asioita vain sillä perusteella miltä ne näyttävät ulospäin, kutsutaan silmänpalvojiksi.

Kun upporikkaassa öljymaassa Qatarissa rikotaan ihmisoikeuksia ja rahoitetaan talibaneja, kisojen seuraamista puolustellaan kestämättömin perustein. Eikö meidän tulisi pitää linjakkaasti pesäeroa kaikkiin ihmisoikeuksia rikkoviin aina kun se suinkin on mahdollista?

Jalkapallo on parhaimmillaan nerokas ja luova urheiluljai, mutta niin elintärkeää se ei ole, etteikö yksien kisojen katsomisesta voisi luopua.

Kun Yle näyttää kisat, on se myös maksanut niiden oikeuksista. Emme siis katso kisoja ilmaiseksi, vaan maksamme FIFAlle ja maksamme myös Qatarille.

2

Helsingin Sanomat julkaisee juttuja Qatarin tilanteesta, mutta päätti boikotoida kisoja. Se on parasta juuri nyt. Lehti on muutenkin seurannut ansiokkaasti urheilusivuillaan myös urheilun pimeitä puolia ja tehnyt niitä näkyväksi. Lehden urheilujutut eivät ole pelkkää tulosten uutisointia ja tolkutonta urheilijoiden palvomista. Se on hyvä, Hesarin urheilujuttuja viitsii jopa lukea!

3

Toinen ruumiinkulttuuriin liittyvä ja juuri nyt parasa asia on se, että Golden Globe Race -maailmanympäriyksinpurjehduksella ollut 64-vuotias Tapio Lehtinen selvisi Asteria-veneensä äkillisestä uppoamisesta hengissä ja saatiin pelastettua pelastuslautalta keskeltä valtamerta.

Olen seurannut purjehduskilpailun etenemistä ja miettinyt kuinka paljon se vaatii hyvän fyysisen kunnon ja purjehdustaitojen lisäksi henkistä kantti ja kykyä toimia viisaasti ja harkiten, siihen kun ei kaikista ole.

Tapio Lehtisen kilpailu-ura päättyi ehkä tähän, mutta siitäkin hän varmaan selviää henkisenä voittajana.

4

Päivän taideuutinen on se, että valokuvaaja Iiu Susiraja saa näyttelyn New Yorkin MoMA-museoon.

Riemastuin jo ensimmäisistä Susirajan kuvista, joita näin joskus jo vuosia sitten. Viimeksi katselin hänen kuviaan vuosi sitten Mäntän Pekilossa.

Lihava Iiu kuvaa itseään erilaisten esineiden ja ruoka-aineiden kanssa räävittömän rohkeasti. Kuvissa ei ole sitä harmitonta ja söpöilevää tyttöilyä, jota on saanut katsella monien naisvalokuvaajien kuvista jo kyllästymiseen asti.

On kai se siistiä, että Elina Brotheruksen kuvista, joissa hän poseeraa vuodesta toiseen kauniisti sommitelluissa kuvissa, maksetaan hyvin. Kuvat kun voi ripustaa seinälle osaksi design-sisustusta ilman, että ne aiheuttavat hämminkiä kenenkään mielessä.

Viimeksi Brotherusta, nyt keltaisessa takissa, keltainen baskeri päässään ja ilman keltaista baskeria, katselin Pekilossa tämän vuoden näyttelyssä. Siellä niitä oli muutama, kaikki Mäntän maisemissa kuvattuja. Melkein haukotutti, muilta osin varsin kiinnostavassa näyttelyssä.

Mutta Iiu Susirajan kuvat, niissä on hillitöntä huumoria, pokkaa ja rohkeutta, jota arvostan.

Susirajasta ja hänen valokuvistaan on kirjoitettu Suomessa melko vähän lehtijuttuja siihen nähden kuinka merkittäviä ja omaperäisiä ne ovat. Suurille kansainvälisille lehdille ne kyllä ovat kelvanneet.

Saas nähdä, tuleeko hänestä seppä nyt omassakin maassaan. Saisi tulla.

5

Tiedätkö mitä tarkoittaa adaptaatio?

Ehkä tiedät, mitä sanalla tarkoitetaan vaikkapa kielitieteessä, mutta tiedätkö, että termillä on toisistaan poikkeavia merkityksiä eri tieteenaloilla?

Kun haluat oikeasti tietää mitä tarkoitat puhuessasi viisaalta kuulostaen adaptaatiosta, klikkaa itsesi Tieteen termipankin sivuille.

Saat heti tietää mitä sana tarkoittaa vaikkapa filosofiassa, ympäristötieteessä tai biologiassa. Sivuilta löytyy tarkat määritelmät ja selitteet. Löydät samasta paikasta myös sanan erikieliset vastineet ja linkit lähikäsitteiden selvityksiin. Helppoa ja käytännöllistä.

Tieteen termipankki on kaikille avoin verkkosivusto, joka ylläpitää ja johon päivitetään jatkuvasti kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen termitietokantaa kaikkien kansalaisten käyttöön.

Tieteen termipankki on palkittu tänä vuonna jo kaksi kertaa. Toukokuussa se sai Tieteellisten seurain valtuuskunnan organisoiman Vuoden avoin oppimis- ja opetuskäytäntö -palkinnon.

Lokakuussa termipankki sai Helsingin Yliopiston vuosittain jakaman tunnustuksen merkittävästä avoimen tieteen edistämisestä.

Hieno juttu – pankki, joka palvelee niin köyhää, rikasta kuin rakastakin!

Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua