Agentit. Kuva: Christophe Brachet / France Télévisions / Yle

1

Voiko nainen saada Nobelin kirjallisuuspalkinnon? Kysymys, joka nyt on turha, ei ollut sitä silloin, kun Selma Lagerlöf sai palkinnon ensimmäisenä naisena ja ensimmäisenä ruotsalaisena vuonna 1909.

Selma Lagerlöf ei taipunut ajan muotteihin. Hän oli itsenäinen nainen aikana, jolloin nainen oli joko isänsä tai miehensä holhokki. Lagerlöf ei mennyt koskaan naimisiin eikä suoranaisesti salannut suhdettaan elämänkumppaneihinsa Sophie Elkaniin ja Valborg Olanderiin. Naisasianaisena Lagerlöf puhui voimakkaasti naisten äänioikeuden puolesta.

Tunnemme Peukaloisen retket ja Gösta Berlingin tarun, mutta kirjailijasta itsestään ja hänen elämästään tiesin ainakin minä tätä ennen kovin vähän. Siksi tässä on vahva suositus katsoa Yle Areenasta kaksiosainen dokumentti Selma Lagerlöfin elämä ja työ.

2

Toinen suositus niin ikään Yle Areenan tarjonnasta on Norjan entisestä pääministeristä Gro Harlem Brundtlandista kertova sarja Valta. Hienosti toteutettu sarja tuntuu ilahduttavan autenttiselta, vaikka ulkokohtaukset sijoittuvat nykypäivän Osloon. Alun toteamus on kuvaava: perustuu totuuksiin, valheisiin ja huonosti muistettuihin tapahtumiin.

Jos totesin, että tunnen huonosti Selma Lagerlöfin elämää, samaa voin sanoa toisen naapurimaamme Norjan poliittisesta historiasta. Brundtland on tietenkin tuttu, mutta sosiaalidemokraattisen Arbeiderpartietin muut 1970-luvun vaikuttajat tuskin.

Puolueen ja sisäpolitiikan ristivedoista ja juonitteluista syntyy hirtehistä komediaa, ja hupaisa on varsinkin taustalla naruja vetelevä huonekalukauppias Arvid. Brundtland on miespoliitikkojen keskellä kuin raikas tuulahdus. Ensin tarvittiin ministeriksi nainen, sitten ei kuitenkaan missään nimessä haluttu hänestä pääministeriä. No, pääministeri hänestä kuitenkin tuli.

3

Edellisen viikon ilahduttava kulttuuriuutinen tuli Näsijärven rannalta. Sara Hildénin taidemuseo ei siirrykään pois nykyiseltä paikaltaan. Siispä saamme yhä katsoa taidemuseon ikkunasta maailman parasta maisemaa samalla kun ihailemme maailman parasta taidetta.

Korealaisen Lee Bulin näyttely loppui viikko sitten, mutta seuraavaa näyttelyä odotellessa voi vielä pohtia Bulin taideteosten yhteyttä Etelä-Korean historiaan. 17. helmikuuta tulee esille teoksia Sara Hildénin Säätiön kokoelmasta otsikolla Vihreän puun punaiset linnut.

On ymmärrettävää, että museon väki toivoo näyttelytiloihin laajennusta, joten toivottavasti ongelmaan löydetään nopeasti ratkaisu, vaikka uudisrakennus Finlaysonin alueelle jää toteutumatta.

Lee Bulin Etelä- ja Pohjois-Korean rajan puretuista vartiotorneista koostettu Aubade V. Ikkunasta näkyy maisema Näsijärvelle ja veistospuistoon. Kuva: Marjatta Honkasalo

4

Vielä yksi sarja Yle Areenan tarjonnasta ansaitsee maininnan. Jäin koukkuun ranskalaiseen sarjaan Agentit (Dix Pour Cent). Sarjassa riittää draamaa, komediaa ja ranskalaiseen tapaan paljon puhetta, kun agentuurin työntekijät sumplivat näyttelijöiden, elokuvantekijöiden ja käsikirjoittajien sopimus- ja suhdekiemuroita. Siinä sivussa he kilpailevat asiakkaistaan ja puukottavat toisiaan selkään sen minkä ehtivät.

Hauskaa sarjassa on myös se, että agenttien asiakkaina on eturivin ranskalaisia näyttelijöitä omilla nimillään. Toki he esittävät roolia, mutta onhan kiva kuvitella, että vaikkapa Nathalie Baye ja hänen tyttärensä Laura Smet oikeasti kiistelisivät, mahtuvatko he samaan elokuvaan vai ei, ja Isabelle Huppert rientää minuuttiaikataululla kuvauksesta toiseen.

5

Tartuin pienellä viiveellä kahteen ranskalaiseen romaaniin. Ensimmäinen eli Mohamed Mbougar Sarrin Miesten syvimmät salaisuudet (Gummerus, 2022) ilmestyi jo pari vuotta sitten suomeksi, mutta hankin sen käsiini ystävän suosituksesta vasta jokin aika sitten.

Lukukokemus oli huikaiseva. Luin kirjaa viipyillen, nautin sen kielestä ja sukelluksesta kadonneen käsikirjoituksen etsintään, monikerroksiseen seikkailuun, joka vie mukanaan Pariisista Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Kirjan ovat taidokkaasti suomentaneet Marja Luoma ja Sampsa Peltonen.

Toinen kirjoista on Édouard Louisin Muutos: Metodi (Tammi, 2023; suom. Lotta Toivanen). Autofiktiivinen romaani on Louisin tähänastisista rehellisin. Vaikka hän on tilittänyt elämäänsä aiemmissakin teoksissa hyvin rohkeasti, Muutos: Metodi paljastaa kirjailijasta vielä enemmän.

Myös kirjan rakenne on kiinnostava. Hän osoittaa sanansa ensin isälle, sitten ystävä Elenalle ja lopulta omalle peilikuvalle. Nyt voi odottaa, mihin suuntaan Louisin tie kirjailijana vie. Olisiko jo fiktiivisen kerronnan aika?

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua