Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kirsi Haapamatti on lukenut Urmas Korpikosken ja Heikki Lahnaojan runoja ja nauttinut Levottomista sydämistä.

1

Olen huono runoteosten lukija, vaikka älykkyyttäni korostaakseni muistan mainita tuntevani Mirkka Rekolaa. Nyt kuitenkin kelpasivat Urmas Korpikosken Luonnon armosta -esikoisrunokokoelma (Tammi, 2019) ja Heikki Lahnaojan Hedelmätarhastani (Ntamo, 2019). Korpikoskeen tartuin, kun odotin nimen ja kannen perusteella lukevani luontorunoja, mutta kokoelmassa on pääasiassa kaikkea muuta, muun muassa yhteiskunnallista kritiikkiä. Runoilijan henkilöllisyys on herättänyt kysymyksiä, joten kenties kirja sen takia oli näkyvällä paikalla tyrkyllä kirjastossa. Lahnaojan kirja on mielenkiintoisista aineksista tehty: vanhoista kasvitieteen oppikirjoista ja puutarhaoppaista.

2

Kirjastolaitosta ei voi koskaan kyllin kiittää, mutta tässä tulee: Kiitos, että sain lukea Kirjailija-lehden ja sen uusimman numeron, jonka teemana oli ilmastoahdistus, ilmastonmuutos ja niistä kirjoittaminen. Toimittaja-tietokirjailija Hanna Nikkanen ennakoi, että jossain vaiheessa siirrytään nyt suosittujen dystopioiden kirjoittamisesta toiveikkaampiin, ratkaisuja näyttäviin romaaneihin.

3

Kirjailijassa kirjailijat kertoivat myös, mitä luonto heille merkitsee. Tästä rakennan aasinsillan kirjoittaja- ja taiteilijaresidensseihin. Luovuus koputtaa ovelle, kun hieman horjuttaa normaaleita päivärutiineitaan ja vaihtaa maisemaa.

Olen kirjoittanut kauniissa Haapsalussa, merellisessä Hailuodossa ja viimeksi opiskelukaupungissani Jyväskylässä. Taiteilijaresidenssi kuulostaa terminä hienolta, mutta kyllä oman luovuusretriitin voi rakentaa ihan Airbnb-majoituksessakin. Myös melontaretki auttaa, sillä vesillä puhelimen räplääminen, tuo prokrastinaatiotoimista hallitsevin, on vaikeaa. Juoksulenkille en myöskään puhelinta ota.

4

Minulla ei ole Netflixiä tai muita maksukanavia, ja miksi olisikaan, kun on Yle Areena. Silloin kun en katsele yleisurheilua tai luonto-ohjelmia, katson kolmatta kautta tanskalaisesta Levottomat sydämet -sarjasta.

Ihania hipsteri-ihmisiä ja värikkäitä Köpiksen katuja ja pakahduttavia tunteita. Pääpari Tobiaksen ja Rosen välinen vetovoima on näytetty uskomattoman hienosti.

5

Pakko antaa kiitosta myös mainoskanavien kesäuusinnoille. Voice of Finland -uusinnan jakso osui silmiini. Siinä Linda Smirnova lauloi hienosti ranskalaisen Indilan Dernière danse -kappaleen. Tämä myötä päädyin Spotify-selailemaan ranskankielistä poppia ja löysinkin paljon oivaa kamaa sateisten kesäiltojen istujaisiin. Kun ei osaa yhtään ranskaa, laulettu musiikki sopii myös kirjoittamisen taustalle.

Kirsi Haapamatti