Parasta juuri nyt (21.11.2022): Innocence, Brechtiä jokanaiselle, Edvard Munch, Oslon kansallismuseo, Hannu Väisänen

21.11.2022
vilmajaa

Lucy Shelton, Vilma Jää ja Simon Kluth oopperassa Innocence. Kuva: Ilkka Saastamoinen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Oslossa vieraillut Sirpa Pääkkönen vaikuttui Kaija Saariahon oopperasta, Hannu Väisäsen näyttelystä ja Kapsäkin musiikkinäytelmästä.

1

Kaija Saariahon Innocence on mykistävä elämys Kansallisoopperassa. Sofi Oksanen on kirjoittanut libreton kouluampumisesta, joka porautuu syvälle väkivaltaan ja traumaattiseen kokemukseen. Surmatyö tapahtuu kansainvälisessä koulussa, jossa tapahtumia kuljettavat monilla kielillä esitetyt laulut. Nykyhetken hääjuhla risteytyy kymmenen vuotta sitten tapahtuneen painajaisen kanssa, jonka traagiset muistot eivät jätä rauhaan juhlivaa perhettä eivätkä läheisiään menettäneitä ihmisiä.

Ooppera avaa kerros kerrokselta tapahtumien taustoja ja syitä. Näyttämöllä risteilevät monet vaikeat tunteet, kuten syyllisyys, suru, epätoivo, lohduttomuus, raivo, pelko ja paniikki. Lopussa vilahtaa myös toivo. Ehkä menneisyydestä voi ainakin jollakin tasolla päästää irti.

Kaija Saariahon rikas ja moneen suuntaan polveileva musiikki soi taustalla kannatellen ja kärjistäen tapahtumia. Kuoro sulautuu hienosti musiikkiin yhtenä instrumenttina. Laulajat ovat tasavahvoja, mutta parhaiten mieleen jää Vilma Jään esittämä koulutyttö.  Kansanmusiikkona Jää taitaa vienankarjalaisen joikaamisen ja helkyttelyn.

Lue Eija Niskasen arvio Innocencesta tästä.

2

Musiikkiteatteri Kapsäkin Brechtiä jokanaiselle antaa runoilijasta ja näytelmäkirjailijasta toisenlaisen kuvan kuin mihin yleensä on totuttu. Sirpa Kähkösen kirjoittamassa näytelmässä keskitytään vuosiin 1940 ja 1941, jolloin Brecht perheineen oli paossa Saksan fasisitihallintoa Suomessa.

Näytelmän Brecht on enemmän hamesankari kuin arvostettu ja karismaattinen runoilija. Taru Mäkelän ohjaus liikkuu monessa tyylilajissa. Näyttämöllä nähdään yhtä lailla kepeää revyytä kuin draamaksi puettuja synkkiä muistoja toisen maailmansodan ja diktaattoreiden hallitsemasta Euroopasta. Näytelmässä tilaa saavat erityisesti Brechtin varjoon jääneet naiset.

Historia antaa kehykset Brechtin perheen pakomatkalle. Suomessa perheen suojelija on Hella Wuolijoki, jota Reetta Ristimäki esittää ihanalla viron kielen aksentilla.

3

Oslossa avattiin vuosi sitten uusi Munch-museo. Kolmetoistakerroksissa rakennuksessa on yksitoista näyttelyhallia. Päänäyttely, Edvard Munchin taiteen laaja kokoelma, sijaitsee neljännessä kerroksessa. Se on sopivan kokoinen läpileikkaus taiteilijan aihepiireistä ja hänen psykologisista ekspressionismia ja symbolismia sivuavista teoksistaan.

Munch maalasi paljon ihmisiä, hetken tuokiokuvia ja tunnelmia, maisemia ja muotokuvia. Monissa maalauksissa kuvataan yksinäisyyttä. Malli käpertyy omaan maailmaansa poispäin muista ihmisistä, vaikka olisi seurassakin. Munch maalasi muotokuvia myös itsestään. Kaikki kiiltokuvamaisuus on niistä poissa. Hän näyttäytyy kuvissa vakavana ja omiin ajatuksiinsa uppoutuneelta. Munch-museossa on myös versioita taiteilijan tunnetuimmista maalauksista, Huudosta ja Madonnasta.

4

Munch

Edvard Munchin teos Tytöt sillalla on esillä Oslon kansallismuseossa. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Munch-kierrosta voi jatkaa Norjan kansallismuseon uudessa rakennuksessa. Munchille omistettu näyttelysali on vaikuttava ja sinne on valittu taiteilijan komeimpia teoksia. Toki täälläkin mukana ovat Huuto ja Madonna. Itse pysähdyn ihailemaan tanssivia ihmisiä kuvaavaa teosta, suutelevaa paria ja Tyttöjä sillalla -teosta.

Kansallismuseo on Pohjoismaiden suurin taidemuseo, näyttelypinta-alaa 13 000 neliötä ja näyttelysaleja noin yhdeksänkymmentä. Taidemuseon tilat ovat yläkerrassa ja designmuseon alakerrassa.  Museon kokoelmissa on teoksia taidehistorian huippunimiltä. Sieltä löytyvät Pablo Picasso, Paul Cézanne, Vincent van Gogh, Fernand Leger, Amedeo Modigliani ja Suomesta Helene Schjerfbeck.

5

hannuvaisanen

Hannu Väisänen saapui Taidehallin näyttelynsä avajaisiin toisesta kotimaastaan Ranskasta. Kuva: Patrik Rastenberger

Hannu Väisänen on luonut Taidehalliin katoista ja ruukuista koostuvan jännittävän kokonaisinstallaation, joka on samanaikaisesti hallittu ja mielikuvitusta ruokkiva. Mitä tapahtuu kattokylässä, jossa katot antavat suojaa, mutta taloista puuttuvat seinät?

12 kattoa -näyttelyyn on rakennettu kaksitoista omanlaistaan kattoa, joita koristavat ruukut ja keraamiset koristeet. Kattojen koristelu on vanha perinne, jonka juuret Väisäsen toisessa kotimaassa Ranskassa juontavat 1300-luvulle ja jatkuvat edelleen.

Väisäsen rikkoutuneissa ruukuissa voi nähdä symboliikkaa. Ne vertautuvat elämän särkyvyyteen ja haurauteen. Ruukkuteemaa Väisänen on käsitellyt maalauksissaan useamman vuoden. Ruukuista kasvaa näyttelyn toinen hieno temaattinen kokonaisuus.

Hannu Väisäsen 12 kattoa Helsingin taidehallissa 8.1.2023 asti.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua