Frances McDormand ja David Strathairn Nomadland-elokuvassa. Kuva: 20th Century Studios All Rights Reserved

1

Nomadland, Chloe Zhaon ohjaama Oscar-ehdokas useammassa kategoriassa, on upea matka nyky-Amerikan halki. Se heijastelee vuoden 2008 talousromahduksen jälkeistä maisemaa, jossa ihmiset ovat menettäneet työnsä ja talonsa.

Elokuvan keskushenkilöt ovat kaikki ikääntyviä ihmisiä, niitä, jotka omalta osaltaan rakensivat yhteiskuntaa, vain tullakseen neoliberalismin kaatamiksi. Keskushenkilö Fern (Frances McDormand, yksi huikeimpia nykynäyttelijöitä) joutuu miehensä kuoleman ja paikkakunnan tehtaan sulkemisen jälkeen tien päälle, asumaan asuntovaunuunsa. Hän tekee hanttitöitä mistä saa, kuten Amazonin varastolta. Valoa näkyy ikääntyvien perustamassa erämaayhteisössä ja siellä hengailevassa Davessa (David Strathairn), mutta itsepäinen Fern haluaa olla sitoumuksista vapaa.

Nomadlandin Yhdysvallat on turvarakenteiltaan jo romahtanut, mutta ihmiskohtaamisissa on toivoa.

2

Ruben Stillerin radio-ohjelma Ruben Stiller on minulle lauantain siivouskuunneltavaa. Olin murheissani, kun Stiller potkaistiin Pressiklubista ulos, mutta hänen oma radio-ohjelmansa on mainiosti paikannut puutetta ja tarjoaa stillermäisen ironista jaarittelua ajankohtaisista asioista.

Ohjelmassa on aina kolme aihetta ja niihin liittyvät kolme vierasta. Tämän vuoden puolella on jo perattu Trumpin lähtö, salaliittoteoriat, koronastrategiat, Kokoomuksen eri laidat ja brittihovin ongelmat.

Jos siivottavaa riittää, perään sopii Pauli Aalto-Setälän toimittama Pyöreä pöytä, jossa minua ovat hieman vaihtelevasta eri aiheiden alustajakaartista ilahduttaneet Kaarina Hazard, Anu Koivunen ja Olavi Uusivirta fiksuine pohdiskeluineen.

Ruben Stiller Yle Areenassa.

3

Script Tampere on jokavuotinen käsikirjoittajille ja käsikirjoittamista opiskeleville tarkoitettu seminaari. Tällä kertaa verkossa toteutetussa kaksipäiväisessä seminaarissa nousi esille yksi kolmesta Babylon Berlinin luojasta, Henk Handloegten, joka valaisi oivallisesti romaanin sovittamista televisiosarjaksi.

Varsinainen ilouutinen oli, että sarjan neloskauden kuvaus aloitettiin helmikuussa.

4

1980-luvulla opiskelin Jyväskylän yliopistossa ja olin mukana Jyväskylän ylioppilasteatterissa. Meitä lähti yksi kevät JYT:stä isompi joukko Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin, minä mukana porukassa.

Ensimmäinen karsintavaihe näyttelijäntyön ohjelmaan oli Mikkelissä. Siellä pyöri myös Rauni Mollberg pitkin käytäviä haastattelemassa eri testiosuuksiin odottavia Tuntemattomaan lotan ja soltun rooleihin.

Muisto nousi mieleen katsoessani Veikko Aaltosen dokumenttielokuvaa Dinosaurus. Erinomainen dokumentti pureutuu siihen ristiriitaisuuteen, mitä itsekin olen kokenut ”Mollen” tuotannon edessä.

Jo 1980-luvulla pidin Milkaa sellaisena, mitä nykyisin sanottaisiin setäelokuvaksi. Elokuvan kuvaustaustan avaaminen Dinosauruksessa ei muistoani parantanut. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kolmesta Tuntemattoman sotilaan elokuvasovituksesta Mollbergin on paras. Se on niistä se, joka pääsee lähimmäs samaa kuin Coppola Ilmestyskirja. Nyt -elokuvassaan: sodan surrealistista helvettiä.

Dinosaurus Yle Areenassa.

5

Talvi on kääntymässä kevääksi, mutta se on ollut yksi parhaita Helsingin talvia moneen vuoteen. Lunta tuli tarpeeksi, jotta pimeys muuttui valoksi ja ikävä harmaa loska kauniiksi, sellaiseksi, jossa Helsinki näyttäytyy romanttisena satukaupunkina lumisateessa. Ja lumi salli latujen pidon siellä ja täällä. Olenkin hiihtänyt Keskuspuistossa, missä samoille laduille ovat laittautuneet niin vanhat kuin pikkuruiset ihmistaimet ensimmäistä kertaa suksillaan.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua