1

Jos juuri nyt voi olla parasta mikään, niin parasta on kun ihmiset välittävät toisistaan. Toivon, että kaikille löytyisi toisia ihmisiä jakamaan toiveet, haaveet ja murheet edes virtuaalisesti.

Kun olin pikkupoika ja pelasin koripalloa Raholan Pyrkivässä, silloinen valmentajani ja nykyinen ystäväni Jussi Tanhuanpää tapasi aloittaa harjoitukset näillä sanoilla: ”Onko toiveita, haaveita, murheita, unelmia?”

On mahtavaa, kun Tampere Filharmonia, Litku Klemetti, Jukka Nousiainen, Iiro Rantala ja monet muut livestriimaavat konserttejaan nettiin.

Maailma on täynnä musiikkia. Tässä muutama suositus.

2

Lasten Hautausmaa julkaisi tammikuussa 2020 neljännen levynsä. Levy on nimetty ytimekkäästi IV (Svart Records). Albumi on yhteen paras. Lasten Hautausmaa on keventänyt ja samalla laajentanut ilmaisuaan. Sanoitukset ovat edelleen varmasti useimpien mielestä synkkiä. Itse koen ne hyvinkin lohdullisiksi ja toiveita herättäviksi.

Levyn avauskappale ja hittibiisi Sähköisku tiivistää levyn tunnelman näin:

”Polta minut sänkyyn
jätä yöpöydällesi mun hampaat
että muistat hymyillä

Miltä se nyt tuntuu
kun ei oo mitään jäljellä
muuta kuin loppuelämä”

Koen tämän kertosäkeen lopun sellaiseksi käännehetkeksi, jossa ihminen päättää mielessään ja myös ihan konkreettisesti, että oli mikä oli niin tästä selvitään.

3

Rumpali-tuottaja Teppo Mäkynen on ollut monessa mukana. Vuonna 2019 hän julkaisi ainakin hienon duo-levyn yhdessä Timo Lassyn kanssa sekä 3TM-kokoonpanolla levykaksikon Lake ja Abyss.

Tykkään näistä kaikista kolmesta levystä, mutta ehkäpä yllättäen tykkään eniten Abyss-albumista (We Jazz). Abyss on alanimensä A Prelude To Lake mukaisesti vain alkusoitto Lake-albumille.

Abyss on hyvin ambientmainen levy. Elektroniset äänet suhisevat mahdollisella matkalla jonnekin syvyyksiin tai syvyyksistä ylös valoon. Viimeksi kuuntelin levyn samaan aikaan, kun astianpesukone oli päällä. Sen tuottamat äänet vain paransivat kokonaisuutta. Mäkynen on säveltänyt ja soittanut kaiken levyn materiaalin.

4

J. Karjalainen on julkaissut yli 20 albumia. En ole oikein ikinä päässyt kiinni J. Karjalaisen & Mustat Lasit -yhteen 1980-luvulla ilmestyneeseen tuotantoon. Ja vähän samanlaisia fiiliksiä minulla oli kaikesta muustakin hänen tuotannostaan, kunnes Sinulle, Sofia -levy ilmestyi vuonna 2015.

Osa siihen asti julkaistujen levyjen biiseistä on ollut kyllä ihan maailman parhaita biisejä, mutta en ole vain jotenkin jaksanut Karjalaista koko albumin mitassa kuunnella. Sinulle, Sofia on täynnä vapautta, taikaa, rentoutta ja jotain zeniläistä tyyneyttä.

Vuonna 2018 julkaistu Sä kuljetat mua on J. Karjalaisen uusin albumi ja siinä on vielä enemmän kaikki kohdallaan. Ihanaa musiikkia.

5

Basisti Ville Rauhalalla oli muutamia vuosia sitten Metso LIVE -soolokeikka. Rauhalan keikkaa tuli katsomaan noin 120 ihmistä. Yksi heistä oli kitaristi Matti Salo.

Muusikot eivät tunteneet ennestään toisiaan. Salo kysyi Rauhalalta keikan jälkeen, onko Tampereella mitään jamijuttuja, joihin hän voisi tulla mukaan. Salhojankadun jamit olivat juuri lähestymässä. Siellä Salo sitten musisoi yhdessä Rauhalan, Janne Tuomen ja Sami Sippolan kanssa. Tällä kvartetilla he julkaisivat Tetraktys-levyn (Luova) vuonna 2019. Loistavaa jazzia.

Tänä vuonna Salo on julkaissut yhdessä Juho Kanervon ja Simo Laihosen kanssa levyn nimeltä One Day Travels. Levyn kuulas ja balladimainen jazz on todella rentouttavaa. Matti Salo on tyylitajuinen, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä kitaristi. Yksi suosikkikitaristeistani!

Musiikki yhdistää, tuottaa iloa ja lohtua. Muistakaamme Frank Zappan sanat:

”Information is not knowledge.
Knowledge is not wisdom.
Wisdom is not truth.
Truth is not beauty.
Beauty is not love.
Love is not music.
Music is the best.”

Pitäkää huolta toisistanne.

Juhani Koivisto