Parasta juuri nyt (2.2.2023): Sin Limites, Ääretön meri, Tuija Kervinen, Nuku perkele, talvipuutarhat

02.02.2023
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Meren äärellä voi kokea maapallon pyöreyden. Kuva: Anne Välinoro

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on matkustanut Fernao Magalhaesin kanssa maailman ääriin ja eläytynyt kehoonsa Tuija Kervisen runojen aistivoimalla.

1

Simon Westin ohjaama espanjalaissarja Sin Limites – Maailman ääriin (2022) ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta on täynnä rytinää ja kuohuja. Portugalilaisen tutkimusmatkailijan Fernao Magalhaesin Espanjan kruunun alla tekemä retki kesti kolme vuotta.

Magalhaes lähti Sevillasta 500 vuotta sitten viidellä laivalla satojen miesten voimin, mutta ei palannut. Takaisin saapui 18 keripukin, tautien ja taistelujen koettelemaa miestä ja yksi laiva.

Mutta maustesaarille oli päästy ja lastin arvo neilikkoineen oli mittaamaton.

Kahdeksanosainen sarja keskittyy actioniin ja henkilökuvat ovat sivuseikka. Mutta mikä sarjassa imaisee, on sen musiikki. Siinä on jotakin. Hillittömästä kielisoitinten rytmiryhmästä teema paisuu ja mylvii kohti pasuunojen ja sousafonien merenpohjaa.

Tämä on hyvää elokuvamusiikkia. Kun musiikki yhdistyy sarjan intron singahtelevaan karttagrafiikkaan, fiilis on mahtava. Tämä on jo lähellä The Onedin Linen Hatshaturjan-teeman ikuisuusarvoa.

Sin Limites – Maailman nääriin Yle Areenassa.

2

No nyt ollaan jo meren pohjalla. Ääretön meri on Emil Johanssonin podcast, äärettömän kiinnostava sellainen.

Johansson haastattelee sarjassaan meribiologeja, historioitsijoita, hydrologeja, paleontologeja ja maantieteilijöitä. Ensin Johansson käy haastateltavan kanssa läpi meren faktuaaliset totuudet, sitten mennään merihirviöihin, arktisen ja Antarktiksen jääpeitteeseen, kalasateisiin, ensimmäisten purjehtijoiden matkaan ja meren pohjakerroksiin.

Ketkä muuten nousivat maalle ensimmäisinä? Levätpä hyvinkin.

Ja niitä kalasateita on koettu Hondurasissa.

Korallit ovat muuten eläimiä, eivät kasveja. Niiden sisällä on kyllä leväkasveja. Koralliriutoilla elää neljännes meren eliöstöstä. Siksi niiden säilyttäminen on biodiversiteetin säilyttämisen kannalta niin tärkeää.

Ääretön meri Yle Areenassa.

3

IMG 20221110 092159 721

Tuija Kervisen eroottisissa runoissa on tekijä vahvasti läsnä. Kuva: Tuija Kervinen

Tuija Kervisen englanninkielinen esikoisrunoteos La Nueva Gramática de la Quimera Negra (Palladium, 2022) eli vapaasti käännettynä ”Painajaisten pitkä oppimäärä” kuorii siveyden sipulin kerros kerrokselta naisen lihaksi, haluksi ja unelmiksi.

Eroottista naiseutta ei suomalainen kulttuuri oikeastaan tunne.

Oliko Katri Vala tai Aino Kallas eroottinen kirjailija, en osaa tuohon vastata, mutta Tuija Kervisen novellia lähenevät runot ovat aistillisia kokonaiselämyksiä asujen kuoseja, leikkauksia ja pitsejä myöten, tuoksujen täyteyttä ja ihon kuiskuttelua.

Surua, menettämisen kauhua ja hetken korvaamattomuutta unohtamatta. Khimera, Quimera, on tarujen haavekuva mutta myös epäsikiö, hirviö toinen toisensa päällä.

Kirjan layoutista vastaa toinen siurolainen, lateksimuodin suunnittelija ja toteuttaja Tiina Rikala. Teos on kaunis kuin nainen ennen heräämistä.

Englanninkielinen teos vaatii keskittymistä ja aikaa, mikä on sekin hyvä asia. On toiveita, että teoksesta saadaan myös Kervisen lukema äänikirja.

4

Pöörrr-rrörrrr-rrööööör-rrö-ör.

Moottorisahahan se siinä. Kevään ääni parhaimmillaan.

Christian Rönnbackan äänikirja Nuku, perkele (Bazar, 2023) auttaa miesoletettuja unettomia ja kaikkia heitä, joille ASMR-suhinat ja -kihinät kuulostavat itse – niin – Perkeleen aikaansaannoksilta.

Äänikirja antaa buustia uneen konekiväärinlippaan kilahduksista, vuolemisesta, sahanterän teroittamisesta ja maastoauton hyrinästä.

Siis nukkumaan menoon tarvitaankin omaan viiteympäristöön sopivia toistuvia ääniä, ei tuutulauluja.

5

20230122 134940

Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa on aina trooppinen kesä. Kuva: Anne Välinoro

Talvipuutarha on arktisen alueen ylellisyyttä. Helsingin kaupungin talvipuutarhassa on avoimet ovet joka päivä perjantaita lukuun ottamatta. Sijainti Hammarsköldintiellä on sopivasti Töölön jälkeen. Puutarha on juuri nyt täynnä kukkia.

Kameliat, kiinanruusut ja orkideat levittävät huumaavaa tuoksuaan, anopinkielet ja -hampaat törröttävät topakkoina ja kaktukset pullistelevat piikikkäinä ja vihreinä.

Omien eväiden syönti puutarhassa on sallittua ja suotavaa.

Suihkulähteiden solinassa se sujuu.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua