Meren äärellä voi kokea maapallon pyöreyden. Kuva: Anne Välinoro
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on matkustanut Fernao Magalhaesin kanssa maailman ääriin ja eläytynyt kehoonsa Tuija Kervisen runojen aistivoimalla.
1
Simon Westin ohjaama espanjalaissarja Sin Limites – Maailman ääriin (2022) ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta on täynnä rytinää ja kuohuja. Portugalilaisen tutkimusmatkailijan Fernao Magalhaesin Espanjan kruunun alla tekemä retki kesti kolme vuotta.
Magalhaes lähti Sevillasta 500 vuotta sitten viidellä laivalla satojen miesten voimin, mutta ei palannut. Takaisin saapui 18 keripukin, tautien ja taistelujen koettelemaa miestä ja yksi laiva.
Mutta maustesaarille oli päästy ja lastin arvo neilikkoineen oli mittaamaton.
Kahdeksanosainen sarja keskittyy actioniin ja henkilökuvat ovat sivuseikka. Mutta mikä sarjassa imaisee, on sen musiikki. Siinä on jotakin. Hillittömästä kielisoitinten rytmiryhmästä teema paisuu ja mylvii kohti pasuunojen ja sousafonien merenpohjaa.
Tämä on hyvää elokuvamusiikkia. Kun musiikki yhdistyy sarjan intron singahtelevaan karttagrafiikkaan, fiilis on mahtava. Tämä on jo lähellä The Onedin Linen Hatshaturjan-teeman ikuisuusarvoa.
Sin Limites – Maailman nääriin Yle Areenassa.
2
No nyt ollaan jo meren pohjalla. Ääretön meri on Emil Johanssonin podcast, äärettömän kiinnostava sellainen.
Johansson haastattelee sarjassaan meribiologeja, historioitsijoita, hydrologeja, paleontologeja ja maantieteilijöitä. Ensin Johansson käy haastateltavan kanssa läpi meren faktuaaliset totuudet, sitten mennään merihirviöihin, arktisen ja Antarktiksen jääpeitteeseen, kalasateisiin, ensimmäisten purjehtijoiden matkaan ja meren pohjakerroksiin.
Ketkä muuten nousivat maalle ensimmäisinä? Levätpä hyvinkin.
Ja niitä kalasateita on koettu Hondurasissa.
Korallit ovat muuten eläimiä, eivät kasveja. Niiden sisällä on kyllä leväkasveja. Koralliriutoilla elää neljännes meren eliöstöstä. Siksi niiden säilyttäminen on biodiversiteetin säilyttämisen kannalta niin tärkeää.
Ääretön meri Yle Areenassa.
3

Tuija Kervisen eroottisissa runoissa on tekijä vahvasti läsnä. Kuva: Tuija Kervinen
Tuija Kervisen englanninkielinen esikoisrunoteos La Nueva Gramática de la Quimera Negra (Palladium, 2022) eli vapaasti käännettynä ”Painajaisten pitkä oppimäärä” kuorii siveyden sipulin kerros kerrokselta naisen lihaksi, haluksi ja unelmiksi.
Eroottista naiseutta ei suomalainen kulttuuri oikeastaan tunne.
Oliko Katri Vala tai Aino Kallas eroottinen kirjailija, en osaa tuohon vastata, mutta Tuija Kervisen novellia lähenevät runot ovat aistillisia kokonaiselämyksiä asujen kuoseja, leikkauksia ja pitsejä myöten, tuoksujen täyteyttä ja ihon kuiskuttelua.
Surua, menettämisen kauhua ja hetken korvaamattomuutta unohtamatta. Khimera, Quimera, on tarujen haavekuva mutta myös epäsikiö, hirviö toinen toisensa päällä.
Kirjan layoutista vastaa toinen siurolainen, lateksimuodin suunnittelija ja toteuttaja Tiina Rikala. Teos on kaunis kuin nainen ennen heräämistä.
Englanninkielinen teos vaatii keskittymistä ja aikaa, mikä on sekin hyvä asia. On toiveita, että teoksesta saadaan myös Kervisen lukema äänikirja.
4
Pöörrr-rrörrrr-rrööööör-rrö-ör.
Moottorisahahan se siinä. Kevään ääni parhaimmillaan.
Christian Rönnbackan äänikirja Nuku, perkele (Bazar, 2023) auttaa miesoletettuja unettomia ja kaikkia heitä, joille ASMR-suhinat ja -kihinät kuulostavat itse – niin – Perkeleen aikaansaannoksilta.
Äänikirja antaa buustia uneen konekiväärinlippaan kilahduksista, vuolemisesta, sahanterän teroittamisesta ja maastoauton hyrinästä.
Siis nukkumaan menoon tarvitaankin omaan viiteympäristöön sopivia toistuvia ääniä, ei tuutulauluja.
5

Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa on aina trooppinen kesä. Kuva: Anne Välinoro
Talvipuutarha on arktisen alueen ylellisyyttä. Helsingin kaupungin talvipuutarhassa on avoimet ovet joka päivä perjantaita lukuun ottamatta. Sijainti Hammarsköldintiellä on sopivasti Töölön jälkeen. Puutarha on juuri nyt täynnä kukkia.
Kameliat, kiinanruusut ja orkideat levittävät huumaavaa tuoksuaan, anopinkielet ja -hampaat törröttävät topakkoina ja kaktukset pullistelevat piikikkäinä ja vihreinä.
Omien eväiden syönti puutarhassa on sallittua ja suotavaa.
Suihkulähteiden solinassa se sujuu.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt: Alicante-spesiaali!
Kari Heino lensi etelään ennen kevät- ja kesäruuhkaa tutkimaan, mikä Alicanten tapaisessa, matkailun leimaamassa kaupungissa on paikallista tai jopa aitoa.
Parasta juuri nyt (24.4.2025): Kuningatar Ena, Franco ja diktatuurin aika, Valo ja pimeys, Kolttain mailta
Anne Välinoro kiinnostuu kristinuskon perusideoista Wille Riekkisen uutuusteoksen myötä ja päättelee etätyörupeamaansa Espanjassa.
Parasta juuri nyt (25.4.2025): Petra Giacomelli, Riitta Uusitalo, Harry Salmenniemi, Typerän työn herätyskokous, Teatterikone
Anne Kalliola nostaa listalle asioita, jotka ovat viime aikoina koskettaneet, naurattaneet ja suhteuttaneet perspektiiviä maailmaan.
Parasta juuri nyt: Hampuri-spesiaali!
Petri Hänninen on käynyt Hampurissa, nähnyt Sankt Pauli ja Reeperbahnin, ja vieraillut Prototyp-automuseossa.