Beethoven-friisi on Gustav Klimtin suurteos. Kuva: Anne Välinoro

1

Radioääni ja toimittaja Ruben Stiller jää eläkkeelle. Viimeinen kolakanironinen ähkäisy juutalaisen älykön suusta kuultiin Ylen ykkösellä perjantaina (19.12.2025) klo 10. Emme saa enää keväällä viikoittaista kaivattua saarnaa.

Kuka nyt hihittää korviini vastapainona raskaille sanoilleen ja kärkkäille ajatuksilleen?

Eikä Ruben hiljenekään. Hän alkaa vetää Pyöreän pöydän keskusteluja Radio Suomessa tammikuusta lähtien.

Yksi parhaista Rubenin keskusteluista käytiin itsenäisyyspäivän alla sosiaaliantropologi ja psykoterapeutti, kirjailija Katriina Järvisen kanssa. He puntaroivat montako minuutta ihmiseen mahtuu.

Järvinen on lähtöisin helluntailaisesta perheestä ja edetäkseen nykyiseen akateemiseen asemaansa hänen oli otettava pesäero taustaansa ja luotava minuutensa uudestaan.

Järvisen piti rikkoa sekä työväenluokkaiset että uskonnollisen yhteisön aidat löytääkseen identiteetin tutkijana.

Järvisen ja Laura Kolben teos Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007, Kirjapaja) nosti silloisten 30–50-vuotiaiden käsityksiä ja tuntemuksia päivänvaloon tiettyyn luokkaan kuulumisesta ja luokasta toiseen siirtymisestä.

Ohjelmasta jää puhtaana käteen ainakin Järvisen toteamus siitä, miten omasta historiasta on helppo puhua, jos tarina on ollut hyviä kokemuksia täynnä ja elämä edennyt onnistumisten kautta. Näitähän omaelämäkerrat ovat pullollaan.

Mutta jos elämä on ollut selviytymistä, takapakkeja ja masennusta, sairauksia ja konkursseja, tarinaa harvemmin haluaa levitellä kirjaksi asti.

Elämäntarinan yhtenäisyys ja vaikuttavuus on osa positiivista minuutta.

2

Kiinalaissyntyinen, nykyään Suomen kansalainen ja Lappeenrannan elinvoimajohtaja Ding Ma, 37, on valittu Savonlinnan uudeksi kaupunginjohtajaksi.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Alkaako todellinen Isoveli valvoa Etelä-Savoa?

Itse ajattelen, että hänen valinnassaan toteutuu suomalainen demokratia. Tämä ihminen on äärettömän pätevä, koulutettu ja innostunut Suomesta.

Hän on innostuneempi Suomesta kuin monet umpisuomalaiset, puhumattakaan perussuomalaisista poliitikoista, joiden aiheuttamaa mainehaittaa myös Ding Ma on saanut viime päivinä asiantuntijana meille selittää.

Uudella kaupunginjohtajalla on joka tapauksessa kuuden vuoden loistosauma näyttää, että Saimaa, Savonlinna ja Oopperajuhlat on kiinnostava yhtälö, jonne kannattaa Aasian miljoonakaupunkien savusumuista suunnistaa.

3

Olen koukussa Erikoisjoukot-sarjaan.

Ei, en voi sietää sen schäferiltä oppinsa hakeneita kouluttajia ja murisevaa voiceoveria, taustan mylvivää äänimaailmaa tai ylipitkiä mainostaukoja.

Mutta aikana, jolloin kaikki on yksilön hyvinvoinnin nimissä ok ja jokaista on kuultava ja ymmärrettävä, haluan ymmärtää vaihteeksi myös ääritilanteita. 

Silloin vain teot ratkaisevat selittelyjen sijaan.

Kisaan lähteneet ovat myös kiinnostavia ihmisinä. Kun näyttelijä Karoliina Blackburn putosi kolmosjakson jälkeen, harmitti vietävästi, ettei hän päässyt näyttämään uimahyppääjän tai sukeltajan taitojaan.

Tai kun jääuimari Elina Mäkisen urakka tyssäsi 13. jaksossa aikaa vastaan juoksuun, kiukutti menettää katsottavista se sananmukaisesti ”coolein” tyyppi.

Ääritilanteisiin hankkiudutaan, kun oma psyyke vaatii rajuakin testausta jonkin henkilökohtaisen kriisin jälkeen.

Salibandyn pelaaja Nico Salon avautumiset ja tunnustukset perheenisän surusta ovat olleet sarjan koskettavinta antia.

Viimeistä kirjettä kirjoittaessaan kaikki neljä jäljelläolevaa itkevät yksin ja yhdessä.

Erikoisjoukot Ruutu.fi-palvelussa.

4

Kuva: Anne Välinoro

Beethoven-friisi on Gustav Klimtin tulkinta Ludwig van Beethovenin yhdeksännen sinfonian filosofisesta sisällöstä. 

Se on nähtävissä rekonstruktiona Ateneumin Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyssä. Alkuperäisen friisin omistaa Itävallan valtio. Pelkästään tuon teoksen takia kannattaa näyttely nähdä.

Beethovenin yhdeksäs sinfonia kuuluu samassa tilassa, johon teos on tehty.

Oodi ilolle ja ihmiskunnalle sisältää yltiöpositiivisen näkemyksen tästä sössivästä, sikailevasta ja sotivasta lajista.

Mutta Klimt oli ylimaallisen hyvä kuvataiteilija.

Kullattua tarinaa ihmiskunnan ikuisesta pyrkimyksestä onnellisuuteen, kamppailusta pahuutta vastaan ja onnen löytämisestä taiteen ja kauneuden avulla voisi tuijottaa kaamoksessa tuntitolkulla. 

Hahmot ovat sadunomaisia, häkellyttävän omaperäisiä kuvataiteen ihmeitä.

Sen ovat toteuttaneet Belvederen taidemuseon konservaattorit. He restauroivat myös Gustav Klimtin seinämaalaukset alkuperäiseen loistoonsa.  

Gallen-Kallela, Klimt & Wien Ateneumissa 1.2.2026 asti.

5

Kaukasia, kaksi vuorijonoa ja niiden väliset laaksot saavat Ville Ropposen ja Mikko Palonkorven Vuoristolaiset-tietokirjassa (Vastapaino, 2025) seikkaperäisen kuvauksen historiasta tähän päivään.

Ropponen ja Palonkorpi ovat erinomaisen ilmeikkäitä kirjoittajia, joiden lampaat eivät liiku laumoina vaan lampaita tulvii vuoripoluilla ja tiet kiemurtavat käärmeinä.

Ropposen ja Palonkorven kirja Azerbaidzhanista, Georgiasta ja Armeniasta on mennyt vuorten luo, kumartaa niille ja kertoo nöyrästi kaiken eteen pölähtävän Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä.

Sumusta eteen avautuvat kuilut ovat imaista kulkijat kerran jos toisenkin.

Tarkkaan kirjattujen kilometrien ja kuskien persoonallisuuksien lisäksi selkärepussa kulkee molemmilla sellainen määrä vuorilta poimittuja tiedonlohkareita, että lukijakin nääntyy.

No, onhan alueella kieli lähes jokaiselle kylälle ja uskontokin nyppyläänsä kohti, vieläpä luonnonuskonto.

On 3 000 vuoden menneisyys, itsenäistymisen aika, neuvostoaika ja Venäjän aika.

Kuva: Mikko Palonkorpi / Vastapaino

Mutta jos on aikeissa matkustaa suunnalle, kyllä tätä kannattaa selata jo maailmanpolitiikkaakin ymmärtääkseen.

Stalinin kotimaa oli Georgia, turkkilaisten tekemä armenialaisten kansanmurha 1914–1918 on edelleen tunnustamatta ja Turkin EU-jäsenyyden tiellä. Armenian ja Azerbaidzhanin välejä jäytää Vuoristo-Karabahin konflikti.

Vuorilla tuulee edelleen ja aina. Vuorimaat kasvattavat sitkeitä ihmisiä, jotka siellä pysyvät, on toinen klisee.

Nykyään nuoret pakenevat vuorilta Bakun ja Tbilisin kaltaisiin miljoonakaupunkeihin työn perässä.

Vanhat jäävät ja kehittävät lämmikkeitään selvitäkseen.

Niitä maistelevat turistit ylläpitääkseen legendaa vuorten ikijääristä.

Kirjassa on mainioita valokuvia vuorten ihmisistä, kylistä ja laaksoista, mutta paperin heikko laatu ei anna oikeutta mustavalkokuville.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua