Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Matti Mörttinen ei pääse irti eurooppalaisista pakkomielteistään, joita nyt helpottaa tuore Matti Kalkamon pronssilaatta.
1
Vuosisadan museo, Vapriikki, on nyt entistä täydellisempi. Se saa ulkoseinäänsä muistolaatan, jossa kerrotaan, että talossa pidettiin vuonna 1999 ensimmäinen Suomen johtama EU-huippukokous. Pronssinen laatta on taiteilija Matti Kalkamon suunnittelema ja toteuttama. Sen paljastivat keskiviikkona entinen pääministeri Paavo Lipponen ja pormestari Lauri Lyly.
Lipponen saa edelleen muualtakin Euroopasta kehuja tavasta, jolla muun muassa maahanmuuttoa, poliisiyhteistyötä ja oikeusturvaa käsitellyt erityishuippukokous junailtiin kaksi vuosikymmentä sitten Tammerkosken maisemissa.
Joitain vuosia sitten kävin saksalaisen kollegan kanssa Vapriikissa. Hän ihmetteli, ettei museokeskuksessa missään kerrota mitään huippukokouksesta. Nyt ei tarvitse vieraiden ihmetellä enää, eikä heidän vastaanottajiensa hävetä.
2
Voisikohan Eurooppa-laatta Vapriikissa innostaa tamperelaiset loppukiriin kulttuuripääkaupunkihankkeessa? Nyt on vähintäänkin korkea aika, sillä hankeideoinnin määräaika loppuu huomenna. Siis sunnuntaina 20. lokakuuta.
Kulttuuripääkaupunkihankkeen koordinaattorit korostavat, että himoittua titteliä ei myönnetä olemassa olevan tarjonnan perusteella. Tarvitaan lupauksia ja takuita tulevasta.
”Hyvä ohjelmaehdotus katsoo maailmaa ja instituutioita yksilön näkökulmasta. Ja haastaa sen nauraen, älyllä, huumorilla ja kujeilla. Joskus vähän rajummallakin tekemisen otteella. Hyvä on, jos kaiken tämän jälkeen vielä parannetaan joitakin ongelmia”, määrittelee hakuhankkeen luova johtaja Juha Hemanus maalin paikan.
Nyt aivot kierroksille!
3
Ei voi mitään, teatterisyssy vain petraa. Piti kirjoittaa tähän, että teatterisyys petraa, mutta teatterisyssyhän kuulostaa ihan kelvolliselta synonyymiltä.
Jotain erityisen viehättävää on tavassa, jolla Tampereen Työväen Teatterin lavoilla on porauduttu näyttämötaiteen perinteisiin perusvahvuuksiin. Sirkku Peltolan Koiran morsiamien keskiössä on teksti, pelkistettynä ja paljaimmillaan. Tiina Puumalaisen ohjaamassa Sofokleen Antigonessa puolestaan todistetaan, miten antiikin klassinen tragedia on ajankohtainen tänäkin päivänä.
Tästä sitten uutta kautta kohti ja odottelemaan Seela Sellan astumista Hitlerin rooliin. Huh.
4
Hulluista puheen ollen: Brexit.
Ei mulla muuta tästä aiheesta.
5
Syysloma loppuu, ainakin aika monilla opiskelevilla ja työ raskauttamilla. Pääsee taas tuskailemaan sisääntuloteiden aamuruuhkia, valittamaan lounaspaikkojen tarjoiluista ja käymään keskusteluja siitä, että käännetäänkö sitä kelloa nyt vielä kesästä talviaikaan, ja jos käännetään, niin kumpaan suuntaan sitä nyt käännettiinkään.
Ihan vain varmuuden vuoksi: kyllä käännetään, ja se tapahtuu viikon päästä. Kun lauantai 26.10. on vaihtunut sunnuntaiksi, on lupa nukkua tunti tavallista pidempään. Viisaria väännetään siis neljältä aamuyöllä tunnin verran taaksepäin. Aina kesää kohti, kuuluu kunnon muistisääntö.
Ja jos EU-päätöksistä pidetään kiinni, niin kellojen kääntelystä luovutaan vuonna 2021. Mutta katsotaan nyt, kuinka käy. Uskotaan sitten, kun nähdään.
Matti Mörttinen