Metsolat olennaisen äärellä: ”No josko sitä puolikas sitten.” Kuva: Yle

1

Suosittelin Metsoloita jo toukokuussa ja suosittelen edelleen. Mitä pidemmälle katson 1990-luvun suosikkisarjaa, sitä enemmän arvostan sitä.

Metsoloissa ei ole myrkytyksiä ja murhia. Ihmiset rakastuvat, eroavat, ostavat firmoja ja tekevät konkursseja; kokevat ihmisen mittaista iloa ja surua. Jouluaattona pöytään katetaan tasan kinkku ja laatikot, ja se riittää. Annikin ja Antin tupa on täynnä kellertävää mäntypanelointia, yhteensopimattomia tekstiilejä ja krääsää. Se näyttää oikealta kodilta. Kun ihmiset puhuvat, he puhuvat, eivät lausu repliikkejä.

Tavallisuuden lisäksi Metsoloiden taika piilee laadukkaassa käsikirjoituksessa. Tapahtumia ei selitetä puhki, ja kesken jakson saatetaan tehdä aikahyppy puolen vuoden päähän. Eevan Afrikkaan lähtö kuitataan parilla lauseella, eikä Eevan lähteäkö vai ei -pohdinnasta tehdä tankkaavaa sivujuonta. Nordic Noir -synkistelyyn ja rituaalimurhiin kyllästyneelle kaikki tämä on virkistävää eliksiiriä.

Metsoloiden kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.

2

Kahvittelu on Metsoloissa keskeinen asia. Intohimoinen Metsolat-fani on tehnyt Youtubeen installaation, jonka ääniraidalle on koottu Metsoloiden neljänkymmenen osan kaikki kahvipöytäkeskustelut.

Miten rauhoittavaa ja hypnoottista onkaan kuunnella, kun Antti, Erkki, Annikki ja Liisa toteavat kerta toisensa jälkeen ”eiköhän lähdetä kahville” ja patistavat, että ”ota nyt edes puoli kuppia”. No josko sitä puolikas sitten.

Metsolat Kahvikieli -video löytyy Youtubesta.

3

Tyynenmeren mailla on ajallisesti pidempi taideperintö kuin länsimailla. Oseanian taidehistoriaa ei kuitenkaan tunneta, saati sitten arvosteta yhtä paljon kuin antiikin Kreikan ja Rooman taidetta. Yksi syy tähän on se, että maalausten, patsaiden ja kaiverrusten sijaan alkuperäiskansat ikuistivat taidettaan paljon itseensä, esimerkiksi maalauksina ja tatuointeina iholle. Ihmisten kuoltua myös todisteet heidän taiteestaan ovat kadonneet.

Vielä painavampi syy väheksyntään on kolonialismi. Brittien siirtomaavalta halveksui, nöyryytti ja hyväksikäytti Oseaniaa. Australia oli Englannille paikka, johon heivattiin omat rikolliset. Luontoa tuhottiin, ja alkuperäisasukkaat ajettiin pois heidän tuhatvuotisilta elinalueiltaan.

Ilman Oseanian alkuperäiskansojen taidetta meillä ei kuitenkaan olisi monia taidesuuntauksia, joita pidetään länsimaalaisten keksintöinä. Esimerkiksi pointillismi muistuttaa kovasti Australian alkuperäiskansojen taidetta.

Taidehistorioitsija James Fox tutkii Oseanian taideperintöä ja kolonialismin tuhoja Matka Tyynenmeren taiteeseen -sarjassa. Asetelma, jossa valkoinen mies on pahoillaan alkuperäiskansojen puolesta, ei ole paras mahdollinen, vaikka Fox on asiantunteva. Paikallisia taiteilijoita olisi mukavaa kuunnella enemmän, ja joku heistä voisi juontaa koko ohjelman. Aihe on kuitenkin tärkeä, ja ohjelman herättämä tyrmistys, suuttumus ja häpeä paikallaan.

Matka Tyynenmeren taiteeseen on katsottavissa Yle Areenassa.

4

Jeffrey Epstein oli salaperäinen miljonääri. Kaikki silmäätekevät tunsivat hänet, mutta kukaan ei tiennyt Epsteinista juuri mitään. Taitavasti jälkensä peittänyt, karismaattinen Epstein sai hyväksikäyttää alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia vuosikausia ennen kuin hän jäi kiinni.

Kiinnijääminenkään ei Epsteinia hillinnyt. Kun Epstein tuomittiin ensimmäistä kertaa vankeuteen, hänen annettiin tehdä töitä pilvenpiirtäjätoimistossaan kuutena päivänä viikossa. Sheriffi valvoi Epsteinia, mutta tämä tilaili tyttöjä toimistoonsa helikopterilla. Irvokkainta on se, että Epstein onnistui kääntämään uhrit syyllisiksi. Useita heistä syytettiin prostituutioista, vaikka he olivat pedofiilin uhreja.

Jeffrey Epstein: Filthy Rich -dokumentti on paitsi tarina hirviöstä, myös Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän uskomattomista piirteistä. Se, jolla on rahaa ja suhteita, voi lipsahtaa kiipelistä kuin saippua, ja tämä on muodollisesti täysin laillista.

Jeffrey Epstein: Filthy Rich -dokumentti löytyy Netflixistä.

5

Lokit, nuo jäätelöitä varastelevat pirulaiset. Toiset vihaavat, toiset rakastavat. Minä lukeudun jälkimmäisiin. Hämyisä makuuhuone, nahkea iho, raollaan oleva ikkuna ja sieltä kantautuva lokkien yöllinen kirkuna. Siinä on tiivistettynä kaupungin kesä.

Lokit ovat katsottavissa ja kuultavissa taivaalla, toreilla, puistoissa ja kaatopaikoilla ympäri vuoden. Prime time kaupungeissa on syyskuuhun asti.

Janica Brander

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua