Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Tomi Nordlundin mielen päällä ovat Rumba-lehden jäähyväiset ja kahvihetket Pirkanmaan kauneimmissa maisemissa.

1

Parasta juuri nyt on se, että fyysinen Rumba-lehti on vielä olemassa – ainakin pienen hetken. Vuonna 1983 perustettu musiikkilehti ilmestyy viimeisen kerran paperiversiona perjantaina 24. toukokuuta, ja nyt sille on aika jättää hyvästit. Sain kunnian avustaa Rumbaa vuosina 2001–2012, ja mieli oli tietysti lopettamisuutisen takia haikea. Rumban ansiosta pääsin kirjoittamaan musiikista monipuolisesti, sain haastatella vaikka ketä, matkustaa ja löysin tukun hienoja ystäviä. Rumban hautaaminen on jälleen yksi merkki kulttuuri- ja musiikkijournalismin hitaasta ja väistämättömän tuntuisesta kuolemasta. Onneksi kuitenkin esimerkiksi Kulttuuritoimitus on tullut hätiin! Vielä on toivoa. Rumballe kiitos kaikesta.

 

2

Nykyään löytää harvemmin uutuuslevyn, josta innostuu vilpittömästi ja jota kuuntelee pakottomasti useita kertoja putkeen. Vampire Weekendin Father of the Bride osui minulla johonkin hermoon, vaikka en bändin ylimpiin ystäviin ole aiemmin lukeutunutkaan. Newyorkilaisyhtyeen neljäs albumi on musiikillinen aarreaitta, joka sotkee toisiinsa valtavasti genrejä ja vaikutteita. On indie- ja taidepoppia, folkia, soulia, r&b:tä ja jopa jazzia ja flamencoa. Harmony Hall -singlessä ja muutamissa muissakin biiseissä kuuluu Paul Simon, mikä on maistuvaa. Intertekstuaalisiin viittauksiin kiedotussa Vampire Weekend -albumissa kepeys kohtaa näppärästi syvemmät tasot. Häröpallomainen levy ei ole täydellinen, mutta kesään 2019 se tuntuisi olevan mitä soveliain ääniteos.

 

3

Pirkanmaa alkaa avartua kummasti, kun lähtee viikonloppuisin matkaamaan pitkin lähikuntia ja etsimään kiintoisia maisemallisia ja kahvilakulttuurisia elämyksiä. Uusi harrastus on vienyt minut vasta muutaman mainion taukopaikan äärelle, mutta onneksi kesällä on aikaa jatkaa sumpin ryystelyä eri idylleissä. Tampereella Uittotunnelin kahvila tarjoaa upean maiseman Näsijärvelle, vohveliriemua ja sen hämmentävän pitkän putkitunnelin. Munkkikahvit Pyynikin näkötornin juuressa on tietysti tamperelainen klassikko, Lempäälässä nautiskelin vanhan ajan patinaa huokuvan Kahvila Siirin puutalomiljööstä. Kangasalla hurmaa Haralanharjun näkötorni kahvitarjoiluineen. Pälkäneen Vehoniemenharjulta löytyy automuseo 1980-lukua henkivine kahviloineen ja näkötorni, joka avaa silmien eteen Kesäpäivä kangasalla -laulusta tutut maisemat. Frantsilan Kehäkukasta Hämeenkyröstä saa kenties Pirkanmaan parasta kasvislounasta. Jatketaan etsintöjä.

 

4

Olen antautunut algoritmin orjaksi. Samalla algoritmi on määrännyt minulle tarkan viikkorytmin. Kyse on Spotifyn Discover Weekly- ja Release Radar -soittolistoista, jotka on räätälöity kuunteluideni perusteella vain minulle. Maanantaisin ahmin yleissuosituksista täyttyvän Discover Weeklyn ja perjantaisin tutustun uutuuksia tarjoilevaan Release Radariin. Välillä löytyy helmiä, välillä ei. Pääasia on, että soittolistojen avulla pääsee tämän tästä kiinni kiinnostavaan musiikkiin. Release Radar on ehkä laiskan miehen”mitäs uutta nyt taas onkaan julkaistu” -kattaus, mutta erityisen hienolta tuntuu Discover Weekly, josta tuntuu tulevan vastaan mitä vain. Uusimmalta listalta löytyi kuulotutkani ohi menneitä herkkuja vanhoilta tutuilta, kuten Crowded Houselta, The Clashilta, Mansunilta ja My Morning Jacketilta.

 

5

Tietyt tv-sarjat jäävät pysyvästi mieleen kummittelemaan. En koskaan unohda esimerkiksi Twin Peaksiä, Villiä Pohjolaa, Kylmää rinkiä tai Mad Meniä. Tähän harvalukuiseen joukkoon pääsee myös Rectify (2013–2016). Amerikkalaissarja kertoo 18-vuotiaana raiskauksesta ja murhasta tuomitusta Daniel Holdenista, joka vapautuu vankilasta dna-todisteiden avulla 20 kiven sisässä vietetyn vuoden jälkeen. Katkeransuloisella mutta humaanilla tavalla kerrotussa tarinassa korostuvat trauman käsittely, ulkopuolisuus, perhesuhteet ja se tosiasia, että kuvittelemme usein valheellisesti olevamme kovinkin vankasti oman elämämme ohjaksissa. Totuus on usein toinen.

Rectify maalaa sekä surullisia ja pysähtyneen haikeita että hyvyyteen luottavia toivon kuvia. Sen hahmot ärsyttävät raivon partaalle ja toisaalta herättävät pohjatonta myötätuntoa. Pääosaa esittävä Aden Young on ilmiömäinen introverttina oudokkina Danielina. ”Paras sarja, jota kukaan ei ole katsonut”, todetaan Rectifysta kärjistetysti Vox.com-sivustolla. Tähän on helppo yhtyä: Rectify olisi ansainnut suuremman suosion. Sarja löytyy Netflixistä.

Tomi Nordlund