Budapestin Light Art Museum päästää sfääreihin. Kuva: Anne Välinoro 

1

Nyt on pimeää. Ihan sysipimeää. Mutta kuopasta noustaan näinä päivinä.

Kävin Budapestissa hakemassa kuoppaan valoa marraskuussa. 

Budapestin Light Art Museum on kaupungin uusi ponnistus matkailijarysäksi.

Eikä mikään kepeästi koottu. Paikalla esittäytyy 35 kansainvälistä ja unkarilaista valotaiteilijaa Brian Enosta Mathijs Munnikiin ja Yasuhiro Chidaan.

Paikan keskiössä on valtava zeppelin. Sen sisään mennään ilmatiiviin käytävän kautta.  Zeppeliinissä voit asettua pitkällesi ja imeytyä sfääreihin, joissa fraktaalit, kerrostumat, horisontit ja spiraalit vaihtuvat ja kantavat kokijaa iäisyyteen.

Vaikuttavaa. Kari Kolaa en nähnyt.

LAM saa kokemaan senkin, mitä silmäluomien alla tapahtuu. Miten valo saavuttaa aivot, miten meditatiiviseen transsiin voi päästä tai miten heijastumat oikein toimivat.

Budapestin Light Art Museum päästää sfääreihin. Kuva: Anne Välinoro

2

Budapest on kilometrin levyinen Tonava, Buda ja Pest.

Pestiä on käytännössä rakennettu 1700-luvun lopulta, Buda-vuoren puoli kehittyi jo 1100-luvulta lähtien.

Siellä on onnettoman, piikkitynnyrissä vuorelta alas lasketun piispa Gellertin mukaan nimetty kylpylä, monen uskonnollisen yhteisön hallussa ollut Matiaksen kirkko ja linna sekä Kansallisgalleria.

Kansallisgalleriassa on meneillään upeita, pieteetillä koottuja näyttelyjä ja itse rakennus jo saa pään pyörälle.

Parhaillaan menevä Biedermaier-näyttely on tuonut iloa vielä kuukauden jälkeen matkasta. Mitä asentoja miehet ottivatkaan kuvaamista varten, pallokeppeihinsä koketisti nojaillen, miten naisten silmistä loisti pohjaton rakkaus puolisoon hellästi turvaten, miten kuolemasta tuli julkinen näytös suurten kansallisten hautajaisten myötä.

Biedermaier on myös kiiltokuvista tuttu käkikellomaisema.

3

Budapestin kauppahallissa pyörivät kaikki. Kuva: Anne Välinoro

Pohdin ennen Budapestin matkaa, onko Unkari Euroopan pimeyden ydin Viktor Orbanin yksisilmäisen politiikan myötä? 

Opaskierroksella varsin avoimesti asioista kertonut budapestilainen muistutti, että maa on vahvasti kahtiajakautunut ja ihmiset käpertyvät koteihinsa, keskittyvät perhe-elämään ja haluavat unohtaa politiikan.

Pubi-illat ydinkeskustassa kertovat toista. Nuoret varsinkin ovat liikkeellä, tekevät koulutehtäviään kapakoissa, syövät ulkona, keskustelevat vilkkaasti ja kokoustavat, näyttävät iloisilta ja innokkailta.

Elämää ylipäätään on kaduilla paljon enemmän kuin lempikaupungissani Prahassa.

Todellisuus on aina yksilöllistä. Todellisuus ei ole myöskään pääministeri Orbanin eikä se ole muuttumaton. 

Järjestelmätkin muuttuvat ja murtuvat.

Jopa Syyriassa.

4

Kuva: Anne Välinoro

Kävin myös Prahassa. En ollut koskaan ennättänyt Prahan Pyhille Cyrilliokselle ja Metodiokselle pyhitetyn ortodoksikirkon kryptaan, jossa sijaitsee miehitysajan vastarinnan muistomuseo.

Urheat kersantit Kubis ja Gabcik laskeutuivat laskuvarjoilla Brittien ilmavoimissa koulutuksen käytyään salaa Böömin maaseudulle suorittaakseen Prahassa tärkeän tehtävän; attentaatin Prahan pyöveliä, protektori Richard Heydrichiä vastaan.

Pommi melkein saavutti kohteensa, linnavuorella ajanut Heydrich loukkaantui pahasti ja virui sairaalassa pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Syyllisiä etsittiin pari kuukautta. Kun heidät ja apurinsa viimein paikannettiin kirkon kryptaan, natsit alkoivat veden paineella häätää piilottelijoita ulos kryptasta.

Urhoolliset eivät luovuttaneet vaan kärsivät marttyyrikuoleman.

Natsien perinpohjaisuudesta kertoo sekin, että miesten perheet paikannettiin Lidicen pikkukylään 40 kilometrin päähän Prahasta.

Kylän miehet surmattiin ja naiset ja lapset vietiin keskitysleirille.

Lidicessä kannattaa käydä kesäaikaan. Kylän tilalla on ruusutarha ja pieni museo.

Heydrichin leski Lina Heydrich löysi sittemmin uuden elämän Helsingin Intiimiteatterin johtajan Martti Mannisen puolisona.

5

Oslon Bygdøyan museoissa voi löytää tutkimusmatkojen ajan. Kuva: Anne Välinoro

Kävin myös Oslossa. Bygdøyan ulkoilmamuseo, Kontiki ja Fram vetävät edelleen miljoonia kävijöitä vuodessa.

Jo lapsena halusin nähdä Framin, Roald Amundsenin tutkimusaluksen.

Ja Thor Heyerdahlin Kontikin, palsalautan ja kaislavene Tigrisin.

Framissa olisin viettänyt päivän. Mikä varustetaso, mitkä kapyysit, mikä ruokapöydän astiasto!

Ja oma tuulivoimageneraattori, höyrysauna ja kokit.

Kun Fram juuttui lumeen ja jäähän Etelänavalla 1914, hilpeys oli kaukana. Pimeyden ytimessä piti viihtyä kuukausia. 

Elintarvikevarastot olivat onneksi mittavat, vaikka tuoretta kalaa pyrittiin saamaan arvattavasti paikan päältä.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua