Kuva: Heidi Grönroos / Yle

1

Iloitsen suuresti tapahtumista, joissa luodaan tilaa yhteiskunnalliselle keskustelulle ja yhteiselle ajattelulle. Siksipä tieni on vienyt jo useampana maanantai-iltana Kumppanuustalo Artteliin, jossa kokoontuu puoluepoliittisesti sitoutumaton mutta demokratiaa edistäviin arvoihin sitoutunut Demokratiaklubi. Vapaaehtoisvoimin pyörivällä klubilla keskustellaan demokratiaa uhkaavista ja edistävistä aiheista asiantuntija-alustuksien saattelemana.

Syksyn aikana käsittelyn alla ovat olleet muun muassa anarkismi, pikkuporvallisuus ja salaliittoteoriat. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa tunnelma on lämmin ja turvallinen, ja järjestäjät pitävät huolen, että kynnys osallistua keskusteluun pysyy matalalla myös aiheisiin ennestään perehtymättömille.

Demokratiaklubi joka toinen maanantai klo 19 Tampereella, Kumppaanustalo Arttelin yhteisötila KUULUssa (1. krs).

2

Jos minulta kysytään, niin Tiina Ollilan kirjoittama Poliittiset eläimet (Vastapaino, 2023) on tämän vuoden tärkein tietokirja.

Teos haastaa kyseenalaistamaan käsityksen ihmisestä erityisenä lajina ja rohkaisee pohtimaan, millaisia muutoksia arvoihin, yhteiskunnan käytäntöihin ja politiikkaan tarvitaan, jotta eläinten oikeus itseisarvoiseen elämään voisi olla totta. On lannistavaa, kuinka kaikesta tarjolla olevasta tiedosta huolimatta kirjan käsitys eläimistä tuntevina ja kokevina yksilöinä mielletään radikaaliksi – ainakin silloin, kun ajatus esitetään koskevan kaikkia eläimiä, ei ainoastaan lemmikin statuksen saaneita lajeja.

Vaikka eläinoikeuskeskustelu on ottanut viime vuosikymmeninä tärkeitä harppauksia, saa eläinkysymys edelleen tuskastuttavan vähän tilaa julkisessa diskurssissa. Kirja peräänkuuluttaakin, että eläinpolitiikan tulisi läpi leikata yhteiskunnan kaikki sektorit – eläinten oikeuksissa kun ei ole kyse ainoastaan toislajisista kanssaeläjistämme, vaan koko ekosysteemistä.

3

Muutos: metodi (Tammi, 2023) on ranskalaisen Édouard Louis’n viides ja mielestäni onnistunein autofiktiivinen romaani. Lotta Toivasen suomentama teos on kertomus Édouardin noususta köyhistä ja väkivaltaisista oloista osaksi Ranskan kulttuurieliittiä, johon päästäkseen kirjailijan on muutettava radikaalisti tapaansa olla maailmassa. Romaanin kiivas kerronta vie nopeasti mennessään, ja on intensiivisyydessään paikoin hengästyttävää luettavaa.

Kirjassa viehättää sen kerroksellisuus ja kerrontatapojen monimuotoisuus. Aluksi Louis käy kuvitteellista keskustelua isänsä kanssa ja myöhemmin osoittaa sanansa ystävälleen Elenalle. Kirjemäisten osioiden lisäksi mukana on myös haastattelumuotoisia keskusteluja itsensä kanssa, lyhyitä tekstikatkelmia ja kuvia alleviivaamassa muutoksen ruumiillisuutta.

Muutos: metodin parasta antia on luokkatietoisuus: se on henkilökohtaisen muutosprosessin muotoon piirretty kuvaus yhteiskunnallisista rakenteista ja sosiaalisista normeista, jotka määrittävät elämämme reunaehtoja. Romaani onkin oivallinen työkalu kriittiseen luokka-analyysiin, josta ei tässä ajassa ole lainkaan ylitarjontaa.

4

Kirjoista keskusteleminen on vähintään yhtä antoisaa kuin niiden lukeminen, joten parasta juuri nyt on elämääni vuosien tauon jälkeen ilmestynyt lukupiiri. Sattumanvaraisesti muodostunut piirimme kokoontuu sopivan harvakseltaan juttelemaan aina kulloisestakin teoksesta ja sen liepeiltä. Kokoontumisien keskiössä on rakkaus kirjoihin ja lukemisen ilo – ei sivumäärät tai analyysien terävyys.

Olen pannut merkille, että yhteisesti valittu kirja ja siitä keskusteleminen tekevät lukukokemuksesta avaramman ja moniulotteisemman. Huomaan ajattelevani pientä lukuyhteisöämme aina kun tartun lukupiirikirjaan ja pohtivani, että mitähän muut piiriläiset kustakin juonenkäänteestä tuumivat. Kirjojen kerronta ja hahmot heräävät ihan eri tavalla henkiin, kun omia hetkiään niiden parissa pääsee jakamaan muiden kanssa. Parasta lukupiirissä on ehkä lopulta se, että on lupa puhua kirjoista vapautuneesti ja miettimättä, että kiinnostaako muita keskustella tuntikaupalla kirjallisuudesta.

5

Onko aikuisella velvollisuus kehittää ajatteluaan? Miksi osa aikuisista käyttäytyy tietyissä tilanteissa keskenkasvuisesti? Minkä vuoksi elämänkokemus ei suojaa mustavalkoiselta ajattelulta? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Johanna Korhosen toimittamassa Aikuislapset-podcastissa.

Podcast lähtee liikkeelle ajatuksesta, josta ei ole tapana puhua: aikuisuus ei läheskään aina tarkoita viisautta. Osa aikuisista on auttamattoman lapsekkaita niin ajattelunsa kuin käyttäytymisensäkin puolesta. Sarjassa aikuislapsen toimintamallien kehityspsykologinen tarkastelu nivotaan jouhevasti yhteen yhteiskunnallisten teemojen – kuten kulutuskulttuurin, maapallon kantokyvyn ja poliittisen polarisaation – kanssa. Asiantuntijan näkökulmia sarjaan tuo viisaustutkija Eeva K. Kallio ja aikuislapsia laittaa ruotuun Supernanny-Reino.

10-osainen sarja on samaan aikaan viihdyttävä ja informatiivinen. Podcast ei osoittele, että kuka on aikuislapsi ja kuka ei, vaan ojentaa kuuntelijalle työkaluja tunnistaa oman ajattelun kehittämisen tarpeet.

Aikuislapset kuunneltavissa Yle Areenassa.

Reija Jarkkola

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua