Brass Birmingham. Kuva: Mikko Saari

1

Lautapelitietokanta BoardGameGeekin ranking-listan ykkösenä – siis maailman parhaan lautapelin paikalla – on Brass: Birmingham (Roxley Games, 2018). Peli perustuu Martin Wallacen vuoden 2007 mestariteokseen Brass, joka nykyään myös Brass: Lancashirena tunnetaan. Pelaajat ovat pelissä varakasta väkeä, jotka edistävät Birminghamin ympäristön teollista vallankumousta 1770–1870 rakentamalla tehtaita ja kanava- ja rautatieinfrastruktuuria.

Hiilenmusta aihe kätkee taakseen määrättömästi riistoa, luonnonvarojen kulutusta ja ympäristön tuhoamista, mutta onneksi tämä on vain peliä. Ja millaista! Ei Brass: Birmingham ihan suotta ole listaykkösenä. Omassa peliporukassani on useita pelin faneja; itse olen vältellyt Birminghamia uskollisuudesta vanhaa Brassia kohtaan, mutta taivuin nyt kesällä pelaamaan. Parin pelin jälkeen on helppo todeta, että on tässä samaa lumovoimaa kuin alkuperäisessä Brassissa. En tiedä, kumpi lopulta on parempi, mutta hyvä Birminghamkin on, ja jos tätä pääsee pelaamaan, niin pelataan sitten.

Jos peli kiinnostaa syvemmin, niin Hannu Sinisalon arvio Lautapelioppaassa kertoo aiheesta lisää.

2

Dune Imperium. Kuva: Mikko Saari

Saman ranking-listan seitsemännelle sijalle on kivunnut Dune: Imperium (Dire Wolf, 2020). Paul Dennenin suunnittelema peli perustuu Frank Herbertin kirjoihin ja asettaa pelaajat tutun tehtävän äärelle: edessä aukeaa hiekan peittämä Arrakis, jolta olisi riistettävä mahdollisimman paljon galaksin tärkeintä yksittäistä luonnonvaraa, Maustetta, ja siinä sivussa valtaa ja varallisuutta.

Pelin juonena on pakanrakennus; pelaajat aloittavat identtisin korttipakoin, mutta hankkivat pelin aikana käyttöönsä uusia kortteja, jotka sitten vievät peliä uusiin suuntiin. Toisena jippona on työläistenasettelu, eli korttejä käytetään sijoittamaan pelaajan agentteja vaikuttamaan eri organisaatioissa tai itse planeetan pinnalla. Luvassa on sotaa ja juonittelua. Mekaanisesti peli on kovin nokkela ja ansiosta parhaiden pelien listalla korkealla.

Tästä löytyy Sampsa Ritvasen arvio Lautapelioppaasta ja onpa peliä kehunut Petri Hänninen Kulttuuritoimituksessakin.

3

Alankomaalainen Splotter on boutique-julkaisija, joka tekee lautapelejä harvakseltaan. Edellisestä pelistä on aikaa jo kahdeksan vuotta, mutta tänä vuonna ilmestyi vihdoin uusi. Horseless Carriage sijoittuu automobiilien alkuaikoihin.

Auto on keksitty, mutta kukaan ei vielä ihan tarkkaan tiedä, millaisia menopeleistä pitäisi tehdä. Pelaajat pääsevät edustamaan autoteollisuuden varhaisia toimijoita, jotka kehittelevät autojaan vastaamaan uudesta innovaatiosta kiinnostuneen ostavan yleisön mielihaluja.

Horseless Carriage on Splotterin pelien tapaan pitkänpuoleinen ja vaativa peli, jossa epäonnistumisten syy on aina selvillä: peli antaa paljon tilaisuuksia tärvellä omat mahdollisuutensa tekemällä jotain typerää. Vaan sen maukkaampia ovat onnistumiset! Olen ehtinyt testata peliä vasta kertaalleen viime lauantaina, mutta jättipä vain hirmuisen nälän pelata lisää. Oman autotehtaan rakentaminen on todella kiehtova pulma: tällä kertaa rakennushaaste ei ole rahasta kiinni, vaan siitä, miten kaikki tarvittavat tuotantolaitteet saa aivan liian ahtaaseen tuotantohalliin tungettua. Samalla pitäisi kehittää teknologiaa ja pähkäillä, minne päin markkinoita luoda kysyntää, jotta saa juuri oikeanlaisia ostajia, joille myydä.

Horseless Carriage. Kuva: Mikko Saari

4

Alexander Pfisterin karjanajopeli Great Western Trail (Eggerspiele, 2016) nauttii sekin arvostusta ja korkeaa statusta BoardGameGeekissä. Peli on oikein nokkela ja näppärä. Sen peruskoneisto on siinä määrin joustava, että siitä on kehitelty jo pari variaatiota. Ensimmäinen niistä vaihtoi ympäristönä Yhdysvallat Argentiinaan, tuoreempi Great Western Trail: New Zealand (Eggertspiele, 2023) nimensä mukaisesti Uuteen-Seelantiin. Se onkin vähän käytetty ympäristö lautapeleille.

Samalla lehmät vaihtuivat lampaiksi, onhan Uusi-Seelanti yksi lampaankasvatuksen suurmaista. Lampaat ovat paitsi lihakarjaa, tuottavat villaa, joten pelissä pääsee nyt myös keritsemään eläimiä. Muuten karjanajotematiikka on pysynyt samana: lammaslaumaa kuskataan halki Uuden-Seelannin, tavoitteena toimittaa mahdollisimman arvokas lauma perille. Great Western Trailin hengessä pelaajat joutuvat mielenkiintoisten ajoitus- ja strategiavalintojen äärelle. Mitä ja ennen kaikkea milloin kannattaa tehdä?

Suunnittelija Pfisterillä on taipumus mutkikkaiden pelien tekemiseen ja ajatus GWT: New Zealandin sääntöjen opettamisesta täydelle vasta-alkajalla hivenen kammottaa, mutta jos on pelannut joskus alkuperäistä Great Western Trailia, uutuuden erikoisuudet oppii onneksi suhtkoht tuskatta. Parin pelin perusteella tämä vaikuttaisi kyllä oikein lupaavalta.

Great Western Trail New Zealand. Kuva: Mikko Saari

5

Forest Shuffle (Lookout Games, 2023) on aivan tuore tämän syksyn uutuus, joka nousi pelisuunnittelija Tony Boydellin kehujen perusteella omalle tutkalleni. Peli on sensorttinen, joista olen perinteisesti pitänyt: pelaajat kehittelevät omaa metsäekosysteemiään mahdollisimman eloisaksi ja tuottoisaksi pelaamalla puita ja niiden ympärille sitten erilaisia eläin-, kasvi- ja sienilajeja, joiden väliset synergiat toivottavasti tuottavat pisteitä. Kaikki toimii korteilla, joihin on enimmäkseen kuvattu aina kaksi eri lajia, joista valita, ja korttien pelaaminen pitää maksaa käyttämällä kortteja valuuttana.

Forest Shuffleen liittyy kuitenkin huonoja uutisia: peli on Board Game Arena -nettialustalla pelattavana ja sitä on ehditty jo pelata sen verran, että se on osoittautunut hieman rikkinäiseksi. Ainakin kaksinpelissä on hallitseva strategia, jota ilman ei voi voitosta kilpailla. Kun kumpikin pelaajista tämän strategian tietää, on tuurista kiinni, kumpi nostaa siihen vaadittavat kortit. Pitihän sitä itsekin kokeilla: olen nyt pelannut neljä peliä Board Game Arenassa ja jokainen on ratkennut selvällä piste-erolla tämän strategian toteuttaneen pelaajan eduksi.

Harmillista. En kuitenkaan luovuta Forest Shufflen suhteen ihan vielä. Kun sitä nyt tarjottiin arvostelukappaleeksi, tartuin tarjoukseen. Aion testata toisaalta kaksinpeliä pöydän ääressä, missä ei ole automaattisesti päivittyvää pistelaskuria muistuttamassa koko ajan pistetilanteesta, ja toisaalta kokeilla, toimiiko peli neljällä miten hyvin. Sinänsä peli on varmasti parhaimmillaan kahdella.

Mikko Saari

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua