K. Tschährän Esivanhemmat-teossarja. Kuva: Katja Villemonteix

1

Jefimia Rajavaara eli elämäänsä luovutetun Karjalan Korpiselällä ennen sotia ja nyky-Suomen Pohjois-Savossa aina 1960-luvun loppupuolelle. Toimittaja Tuula Rajavaara sai vihiä isoäitinsä päätymisestä haastattelunauhoille ja kiinnostui. Isän äiti muuttui eläväksi, tuo vähän kovakouraiselta ja etäiseltä tuntunut vanha nainen, joka kuoli, kun Tuula oli vain neljän vanha.

Rajavaara kuunteli isoäidin puhetta ja hämmästyi tämän yhdeksän lasta synnyttäneen naisen elämästä ja ilmaisukyvystä. Isoäidin konstit -dokumentissa Rajavaara esittelee ihmisen, joka ei lannistu, vaikka joutuu jättämään kahteen kertaan kotinsa ja saattamaan hautaan kaksi poikaansa, isänmaan puolesta taistelleet.

Jefimian murrepuhe, Laatokan pohjoispuolen karjalan kieli on kuin musiikkia ja soljuu eetteriin kuin parasta luomisvaihettaan elävän taiteilijan tarina.

Jefimiaa haastattelivat 1960-luvun alussa Matti Jeskanen ja Mikael Vilokkinen. He maanittelevat Jefimian myös loitsimaan ja laulamaan itkuvirttä.

Tuula Rajavaaran dokumentti on elävää historiaa parhaimmillaan. Sen kautta unhoon painunut ihminen herää lumoavana voimahahmona kapeasta sängystään ja askareistaan kertomaan.

Tuula Rajavaaran dokumentti Isoäitini konstit Yle Areenassa.

2

Säveltäjä Leoš Janáček (1854–1928) jää oopperasäveltäjänä vähän vajaaksi muualla kuin tshekkiä taitavassa maassa. Janáček nimittäin kuunteli tarkkaan puhetta ja sen intonaatiota. Tshekin kieli inspiroi Janáčekia ja varsinkin oopperassa Jenůfa hän testasi miten soiva kudoskin voi olla puhetta ja toisinpäin.

Janáček sai elää yli kuusikymppiseksi vähän pilkattunakin säveltäjänä, kunnes mainetta alkoi tulla. Samoihin aikoihin säveltäjän luomisvimma saavutti huippunsa ja syntyivät oopperat Katja Kabanová, Ovela kettu, Kuolleesta talosta ja Tapaus Makropoulos.

Kaikissa niissä on täysin omaperäinen tarina. Ovela kettu rinnastaa eläimet ja ihmiset, Tapaus Makropoulos kertoo 300-vuotiaasta ihmisestä, joka on kyllästynyt kaikkeen, niin pahaan kuin hyväänkin ja haluaa pois. Kuolleesta talosta taas kuvailee vankien psyykettä.

Vlastimil Simunekin dokumentti Janáčekista avaa säveltäjästä uusia puolia intohimoisten muusikkojen, kuten avantgarde-viulisti ja laulaja Iva Bittován sekä kapellimestari Simon Rattlen ajatuksin.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 170 vuotta Janáčekin syntymästä. Häntä on sanottu yhdeksi 1900-luvun suurimmista säveltäjistä.

Dokumentti Säveltäjä Leoš Janáček Yle Areenassa.

3

Matti Reivin Greed-teoksessa (2023) on uhkaa. Teos on esillä Sattuman vaara -näyttelyssä Voipaalassa. Kuva: Anne Välinoro

Voipaalan taidekeskus Sääksmäellä jää usein näyttelykävijän rastien ulkopuolelle, sinne on matkaa Valkeakosken keskustasta 8 km, mitä et paarusta jalan näillä lumilla. Mutta kokoa porukka ja tee retki Sääksmäelle pikkuautolla. Vanha puukartano on upea näyttelytila kahdessa kerroksessa ja jugend-uunit mykistävän kauniita pastelliväreineen.

Parhaillaan esillä oleva Sattuman vaara -näyttely on runsas ja rehevä kokonaisuus, jossa on esillä kaikkiaan 53 tekijän töitä maalauksista veistoksiin ja mediataiteeseen.

Nykyinen toiminnanjohtaja Hanna Kress halusi näyttelystä kokonaisuuden, johon taiteilijat saivat itse valita teoksensa. Syntyi värikäs, moneen suuntaan kurkkiva ja katsomaan pysäyttävä näyttely, aistikylpy tammikuun tuiverrusten keskelle.

Sattuman vaara -näyttely Voipaalan taidekeskuksessa 4.2.2024 asti. Suljettu maanantaisin.

4

K. Tschährä (Katja Villemonteix) ja Arto Lappi ovat Hirvitalon yläkerran tammikuun taiteilijat. Kuva: Anne Välinoro

Ohuenohut viiva kiertyy ja kiertyy, pisteet seuraavat toisiaan, pyörre kasvaa ja vetää puoleensa. Olenko tempautunut avaruuteen vai sukeltanut veden alle?

K. Tschährä tutkii piirrostensa ja maalaustensa kautta mielen ja kehon tiedostamatonta ilmaisua. Menneet ja tulevat olevaiset ovat yhteydessä toisiinsa ja eri aikatasot limittyvät. ”Ihmiskasvot ja eläinhahmot leijuvat energioiden virrassa piilokuvamaisina hahmoina”, kuten K. Tschährä itse kirjoittaa. Kuvilla on yhteys myös luolamaalauksiin ja alkuperäiskansojen kuvastoon.

Taiteilija seuraa kättään, joka vie omassa automatiikassaan myös paperin tai pohjan ulkopuolelle. Taidemaailmassa tämä kehon automatiikalla toimiva, pakonomainenkin ilmaisu tunnetaan visionääritaiteena.

K. Tschährän taidetta on esillä nyt Pispalan nykytaiteen museon eli Hirvitalon yläkerrassa. Tila on pieni ja jyrkkien portaiden takana. Mutta kun pääset perille, katso tarkkaan kuvia ja niiden vieressä olevia Arto Lapin runoja.

Ehkä käy niin kuin Lappi eräässä näyttelyn kuvarunossaan kirjoittaa:

”Vaikka raotat silmiä, et näe. Yön eläimet kasvavat kymmenkertaisiksi./ Uskallatko tarrata turkkiin, aaltoilevan kehräyksen alla vyöryy meri, kateissa ollut etsaus./ Ei ole vaihtoehtoa, painat silmäsi kiinni, tunnet yhtäkkisen lempeyden.”

Selittämättömät hahmot -näyttely Hirvitalossa 3.2.2024 saakka, avoinna ti–su 14–19. K. Tschährän (Katja Villemonteix) maalauksia ja piirroksia sekä Arto Lapin runoja.

5

Kaikki haluavat elää pitkään, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi.

Karkeasti ottaen voisi sanoa, että ensin ponnisteltiin, että suurin osa meistä saattoi kasvaa aikuisiksi. Sitten nujerrettiin monenlaisia bakteereja ja viruksia, jotka tuhosivat kokonaisia kansakuntia kertaheitolla.

Uudella ajalla kamppaillaan vanhuuteen liittyvien sairauksien, kuten syövän, sydänsairauksien ja verisuonitautien sekä muistisairauksien kanssa. Nyt tiede taistelee itse vanhenemista vastaan.

Kyse on anti-aging-tutkimuksesta, siitä, miten voisimme hidastaa biologisen kellomme käyntiä.

Nuori tanskalainen tutkija Nicklas Brendborg (s. 1995) on molekyylibiologian asiantuntija. Hänen teoksensa Iätön meduusa ja ikuisen nuoruuden ihme (Gummerus 2022) kokoaa kaiken sen, mitä ikääntymisen arvoituksesta tiedetään. Nyt sinkoillaan maailmanlaidalta toiselle ja ihmiskehossa välittäjäaineita myöten. Miten elimistömme roskakuskit, autofagit, vaikuttavat ikääntymiseen? Mitä zombisolut tekevät elimistössämme? Miten ravinnon niukkuudella on vaikutusta kehomme vanhenemiseen ja onko rääkki hyvästä itsemme vahvistamiseksi?

Brendborg käy läpi lukuisten esimerkkien ja eläinlajien kautta vanhenemisen prosessia. Brendborg muistuttaa kirjansa lopuksi fysiologisia ominaisuuksia ja elintapoja tärkeämmästä ominaisuudesta eliniän pidentämiseksi: onnelliset ihmiset elävät pisimpään. Sosiaalisuus ja laaja ystäväpiiri ennustavat pidempää ikää kuin erakon elämäntapa.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua