Kate Winslet sarjassa Mare of Easttown.

1

Ylen dekkariohjelmiston parhaimmistoon kuuluva Foylen sota uusitaan jälleen kesän aikana. Sarjassa ovat kaikki tyypilliset viikonloppuillan brittidekkarin elementit: Turvallisesti etäännytetty tapahtuma-aika ja -paikka; Foylen kohdalla toisen maailmansodan aikainen Hastingsin maalaiskaupunki Etelä-Englannissa. Huolellisesti rakennettu epookki, jossa lavasteet, vaatteet ja muu tarpeisto ovat uskottavasti aidon näköisiä. Säällisen kelvollisesti tehdyt käsikirjoitukset, joiden käänteitä seuraa sentään pysyen valveilla, mitä ei kaikista brittidekkareista voi sanoa.

Sarjan tekijöiden oivallus on tuoda esiin kotirintaman tapahtumia sodan aikana. Myös siviilit tekivät rikoksia, joille sota-aika antoi mahdollisuuksia. Brittien osuudesta toisessa maailmansodassa ei liene ennen kerrottu paljolti tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Foylen sodan pääkäsikirjoittaja, kirjailija Anthony Horowitz, on varsinainen brittidekkareiden veteraani. Hänen kädenjälkeään on nähty Midsomerin murhissa ja Hercule Poirotissa. Foylen sotaa varten Horowitz on tiettävästi harjoittanut laajoja taustatutkimuksia. Monien jaksojen alkuperäisidea saattanut tulla sodanaikaisessa sanomalehdessä julkaistusta pikku-uutisesta.

Sarjan viehätysvoima perustuu pääosanesittäjä Michael Kitchenin näyttelijäntaidoille, olemukselle ja äänelle. Kitchen luo Christopher Foylen niin vaivattoman oloisesti, ettei sitä voi kuin ihailla.

Foylen sota Yle Areenassa.

2

Eurooppalaisen sarjakuvan klassikoihin kuuluvien Tintin seikkailujen maineikkaimmasta albumiparista Päämääränä kuu ja Tintti kuun kamaralla on julkaistu uusi Tintti kuussa -yhteisnide, jota kustannusyhtiö Otava markkinoi juhlavuosisyillä: Tintin omasta syntymästä on tänä vuonna kulunut 90 vuotta ja ihmisen ensimmäisestä kuulennosta 50 vuotta. Pelkkien juhlavuosisyiden lisäksi kaksoisalbumin julkaisua voi perustella sisällöllisestikin. Kyseessä on päätähuimaavan kaukonäköinen teos.

Päämääränä kuu ilmestyi ranskaksi jatkosarjana Tintin-lehdessä 1950 ja Tintti kuun kamaralla vuosina 1952–1953. Siihen nähden, että amerikkalaisten Apollo 11 pääsi kuuhun heinäkuussa 1969, Hergén tapa perustaa Tintti-seikkailut uusimpiin saatavilla oleviin tietoihin ja kuviin kantaa kuuseikkailussa kaunista hedelmää. Vertailemalla Tintin ja kumppaneiden avaruusalusta ja sen lennon vaiheita todellisiin tietoihin Apollo 11 -aluksesta voi havaita, että Tintti-seikkailussa ei menty kovinkaan paljon harhaan.

Vaikka koko seikkailussa on paljon teknisiä yksityiskohtia, se ei vaimenna seikkailun lumoa ja hauskuutta. Professori Teophilus Tuhatkaunon lievän huonokuuloisuuden synnyttämien väärinkäsitysten ei ole aiemmin annettu nousta niin surrealistisiin sfääreihin kuin tässä. Huumoria saadaan myös kapteeni Haddockin tavasta toikkaroida humalassa, vaikka se johtaakin ikuisesti kohteliaan ja ystävällisen Tintin harvinaiseen suuttumiseen kapteenille hänen vastuuttomuudestaan.

3

Saksalainen taidemaalari August Macke (1887–1914) kuuluu taiteilijoihin, joiden töistä on mielellään painettu postikortti- tai julistekopioita.

Macken suosiota selittänee tiettyyn mittaan hänen töidensä värikkyys, mikä aina vetoaa kylmän pohjoisen pallonpuoliskon asukkeihin. Useimmiten Macken yhteydessä mainitaan hänen yhteytensä saksalaisten ekspressionististen taiteilijoiden Der Blaue Reiter -ryhmään.

Macken töiden levollisuus on meditatiivista. Macken maalausten harvat ihmishahmot viihtyvät hiljaisissa ympäristöissä, puistoissa, jokirannoilla, näyteikkunoiden luona tai yleisimmin yksin. Asiaan kuuluvasti Macken töiden kompositiot ovat harmonisia, jollain tavoin rauhallisen asetelmallisia – oli kuvassa sitten kukkia tai katunäkymiä. Hänen töitään on koottu entisen Länsi-Saksan pääkaupunkina tunnetussa Bonnissa sijaitsevaan museoon.

4

Klassisen musiikin konserttielämän täyttä avautumista odotellessa on pakko turvautua tallenteisiin. Toistuvimmin kuuntelemiani barokkimusiikin esityksiä on italialaisen viulistin Giuliano Carmignolan Late Vivaldi Concertos, levytys ”Venetsian punapapiksi ” kutsutun Antonio Vivaldin uran loppupään vähälle huomiolle jääneistä viulukonsertoista. Nykyäänhän Vivaldia on turha vähätellä klasari-muzakina. Hänen valtavassa tuotannossaan on kaikkea tilaustöinä tehdyistä näppäristä konsertoista arvonsa säilyttäneisiin vakavasti otettaviin huipputeoksiin. Carmignolan ja Andrea Marconin johtaman Venice Baroque Orchestran esittämissä Vivaldin myöhäisissä viulukonsertoissa saattaa kuulla muistumia Neljä vuodenaikaa –konserttosarjasta, muttei koskaan liikaa.

Pääosassa on Marconin orkesterin ja solisti Carmignolan yhteissointi. Carmignolan riuskan miehekäs tapa soittaa voi saada kuulemaan Vivaldin ihan toisin.

5

Viime aikojen hienoimpia suoratoistosarjoja on ollut amerikkalainen Mare of Easttown, joka poliisisarjan muodostaan huolimatta kasvaa realistisuudessaan uskottavaksi kuvaksi pikkukaupungin syheröisistä ihmis- ja valtasuhteista. Teiniäidin murhan tutkintana alkava sarja muistuttaa myös perhesarjaa etenkin silloin, kun Kate Winsletin esittämän päähenkilön, Easttownin paikallisen julkkiksen ja poliisin Mare Sheehanin oma äiti ja tytär päätyvät kuvaan.

Paras syy katsoa sarjaa on Winslet, jonka ruumiillistaa henkisesti nääntyneen tuntuista kaupunkia lysähtäneillä hartioillaan ja laahustavalla kävelyllään. Useimmat sarjasta kertoneet jutut ovat metelöineet Winsletin esiintymisestä meikkaamattomana ja kaikkea muuta kuin tällättynä. Oleellisinta Winsletissä on hänen valtavan hyvä näyttelemisensä, sillä hän antaa kasvoillaan heijastua tunteita ja ajatuksia niin paljon, että sillä lienee tehty sivukaupalla dialogia tarpeettomaksi.

Mare of Easttown HBO Nordicilla.

Antti Selkokari

August Macke: Viljapellolla, 1907. Kuva: Wiki Commons

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua