Unelma-asunto auringon alla -ohjelmaa näyttää MTV3.

1

Kun Jenni Poikelus valittiin Vuoden tamperelaiseksi, sydämessä läikähti. Miten ylvästä, että nuori nainen, jonka sukunimi tekee kunniaa kurulaiselle peräkylälle, on saavuttanut Helsinkiin muuttonsa jälkeen kunnian tulla suosituimmaksi tamperelaiseksi!

Toki Poikeluksen ansioihin kuuluvat melko hillityn Hengaillaan-visailun emännöimisen ja YleX-ohjelmien juontamisen lisäksi astetta hervottomammat, Tampereen likan suuhun loistavasti sopivat selostukset jääkiekon MM-kisoista – muistivatkohan äänestäjät vieläkin Jenspaa? Klassinen urheiluselostamopastissi on Suomi–Saksa-selostus vuodelta 2018, pannaanpa pyörimään!

2

Naisten tekemän stand-up-komiikan kärkipäähän kuuluu britti Sarah Millican. Jos stand-up joskus tuntuu omahyväiseltä totuuden julistamiselta ja yleisön nolostuttamiselta, Millicanin täysille konserttisaleille pitämät esitykset ovat välittömän, hauskan ja lempeän vuorovaikutuksen juhlaa.

Huumori ei synny vitsien iskuista, vaan siitä, miten Sarah näkee naisen, itsensä, sijoittuvan ympäristöönsä ja yhteiskuntaan. Hän esimerkiksi kertoo montakin syytä, miksi ei lue naistenlehtiä. Ainoat kuvat, joihin hän voi jollain tavoin identifioitua, on merkattu kuvatekstillä ”ennen”.

Rakastan Millicanin hykertelevää naurua ja sitä, että hän kutsuu yleisön joukosta poimimiaan kommentoijia sanalla ”flower”. Youtube on pullollaan pieniä otteita hänen esityksistään, niillä on Wikipedian mukaan yli 65 miljoonaa katsomiskertaa ja yli 400 000 seuraajaa.

On hyvää algoritmikarmaa, että päivän piristykseksi nousee aina uusi Sarah Millican. Jostain kumman syystä häneen ei väsy. Johtuuko Millicanin kielitajusta ja korostetun huolitellusta puhetavasta, jonka seassa kunnon kirosanan pärskähdykset luovat särmää ja rytmiä, mutta tuntuu kuin saisi vihdoinkin katsella ja kuunnella oikealla asenteella varustettua Hyacinth Bouqet’ta.

3

Miten mahtaa mennä englantilaisella perheellä, joka jätti kylmän ja kostean kotisaarensa ja suuntasi Etelä-Ranskaan glamping-yrittäjiksi? Miten pärjää se kolmen kimppa – nainen, eksä ja nyksä – joka myy sukellusretkiä turisteille Mallorcalla?

Kesällä olin koukussa Uusi elämä etelässä -sarjaan, joka esitteli yritteliäitä brittejä, jotka halusivat työskennellä kotimaataan suotuisammassa ilmanalassa. Sarja oli huomattavasti monipuolisempi tosi-tv-viritys kuin kevään turvaohjelmani Sinkkuillallinen, jonka maneerit toistuvat vakaina jaksosta toiseen.

Nyt sydäntalvella kaipuu lämpimään on välillä niin pakottava, että on pakko eläytyä eläkeikää lähestyvien asunnonetsijöiden mielenmaisemaan. Brittiversio aiheesta kantaa nimeä Unelma-asunto auringon alta.  Siinä pariskunnalle esitellään neljä–viisi asuntoa tai taloa, joista he valitsevat suosikkinsa ja lähtevät juontajan avustuksella hieromaan kauppaa. Suomalaisetkin ohjelmantekijät ovat haistaneet markkinat, ja niipä Unelma-asunto Espanjassa kierrättää väkeä kaksiosta toiseen, lähinnä Espanjan Fuengirolan nurkilla.

Kotimaan versio talonkatsastuksista on brittiversiota tylsempi, sillä tapahtumat eivät kulminoidu selkeään päätökseen ja soittoon asunnonvälittäjälle. Kohteisiin tutustunut asiakas vain antaa pisteitä suosikilleen ja jakso päättyy kahden välittäjän hekottelevaan kissanhännänvetoon.

Mutta vielä on sanottava, että brittisarjassa kohtaa huomattavasti aidompia tunteita kuin nyt esimerkiksi tunnepuolen turhauttavaan lypsämiseen perustuvassa Sinkkuillallisessa. Vuosien unelman toteutuminen ja uuden elämän alku on eläkeläiselle kova juttu. 

Unelma-asunto auringon alta MTV Katsomossa.

4

Huonointa juuri nyt on Insinööriliiton tv-mainos-statement, joka alkaa lamaannuttavasti kertomalla parilla lauseella suomalaisen koulutustason alennustilan. Sitten väitetään, että asiat saadaan kuntoon matematiikan tuntimääriä lisäämällä, tai kuten mainoksessa vitsikkäästi veistellään, Suomi saadaan uuteen nousuun ”laskemalla”.

No, tuore uutinen kertoi juuri korvaani, että myös matematiikan ymmärtämiseen tarvitaan kielitaitoa ja käsitteiden, kuten todennäköisyyden, tunnistamista. Kulttuuria ja kirjallisuutta lukutaidon ja muun oppimisen edistäjänä ei tässä mainoksessa tietenkään edes mainita.

Tämä yhteiskunnallinen puheenvuoro saa minut kääntämään katseeni välittömästi kohti puhelimella pyöriviä 5-Minute Crafts -niksipätkiä tai Moon-nimistä huskykoiraa, joka osaa sujuvasti puhua ja kommunikoida newjerseyläisen isäntäväkensä kanssa. Vielä en ole kuullut sen sanovan Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, mutta paljon muuta kiinnostavaa, josta insinöörikin voisi ottaa oppia!

5

Kaiken selailemisen ja kevyen viihteen kuluttamisen vastapainoksi tarvitaan kunnon korkeakulttuuria. Edelleenkin hykerryttää sunnuntainen konsertti täpötäydessä Pirkkalan kirkossa. Maria-oratorio on harvinaisuus, sillä se on vakavasti otettava uusi kirkkomusiikkiteos, jonka esittivät nyt toiseen kertaan Harjun Kamarikuoro ja Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO kuorokapellimestari Heikki Liimolan johdolla.

Solisteina loistivat Harjun seurakunnan kanttorit Sanna Ketola Mariana ja Tarja Laitinen Elisabetina. Jeesuksena lauloi teoksen säveltäjä Janne Salmenkangas. Tampereen ortodoksisen seurakunnan entinen kanttori, loistava tenori Heikki Hattunen oli saatu lainaan Suomen Kansallisoopperasta, Andreas Ahola lauloi Joosefin osat. Urkuja soitti kanttori Elina Peura.

Kun teoksen ensimmäiset lyömäsoitinjaksot helähtivät ilmoille, tiesin, että reilun tunnin mittainen teos tulisi olemaan ilonaihe kaikille hengellisen musiikin tuoreita avauksia janoaville. Maria-oratorion tekstin on kirjoittanut toimittaja ja muusikko Elisa af Hällström, ja tuloksena on tässä ajassa hengittävää puhetta, jossa näkökulma on arkisissakin Marian tuntemuksissa. Erityisesti jäi mieleen, miten Maria tuntee jääneensä syrjään poikansa elämässä, kun tämä aloittaa julkisen toimintansa ja alkaa kutsua uutta ystäväpiiriä perheekseen. Konsertissa tekstien heijastaminen kirkon valkoiseen seinään oli loistavaa yleisönpalvelua.

Välillä Salmenkankaan musiikissa on voimakasta passiomeininkiä, kuten kuoron Ristiinnaulitse!-huudoissa, mutta draama pysyttelee kuitenkin lempeänä, ei liian raskaana tai synkeänä, vaikka väkisinkin tapahtumat kärjistyvät pojan kärsimystiehen.

Kun olen itsekin tässä kuorossa muinoin laulanut, en osaa kuin kiitellä loistavasti teokseen eläytyneitä laulajia. Ja tietenkin omasta mielestäni kuoro olisi voinut artikuloitua vielä hieman paremminkin sinänsä taitavasti soittaneen orkesterin takaa.

Tiina Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua