Yksityiskohta Tasavallan Presidentin livealbumin Live in Lambertland (1973) kannesta.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juho Hakkarainen keräsi kirjoja ja levyjä koronakaranteenin varalle ja kävi museossa.

1

Korona-aikoina on syytä hamstrata kämpille vessapaperin ja kuviopastan lisäksi myös tuhtia kirjallisuutta. Boccaccion Decameronen ja Huovisen Lentsun ohella varsin mojovaa karanteeniluettavaa on Daniel Defoen Ruttovuosi (A Journal of the Plague Year).

Defoe tunnetaan paremmin menestysteoksestaan Robinson Crusoe, mutta eräänlainen autionsaarenromaani voisi olla myös vuonna 1722 ilmestynyt Ruttovuosi, joka uskottelee lukijalle olevansa autenttinen päiväkirja, joka on kirjoitettu Lontoossa ruttovuonna 1665. Defoe teki suuren työn onnistuakseen taiteellisessa silmänkääntötempussaan. Teoksen kerrotaan yhä olevan ruttoepidemian luotettavin ja monipuolisin kronikka. Näinä päivinä se tuntuu yllättävän tuoreelta ja ajankohtaiselta.

Daniel Defoe: Ruttovuosi. Suom. Seppo Loponen. Otava, 1997.

2

Viime aikojen uutisvirta muistuttaa toistuvasti myös Veikko Pietilän esikoisrunokokoelman Koronan olemassaolosta. Veikko Pietilä (1941–2009) tunnettiin paremmin tiedotusopin professorina ja joukkoviestinnän tutkijana, mutta hän oli myös runoilija. Ostin Pietilän toisen runokokoelman Jäähyväiset amiraalille (1964) yläasteikäisenä jyväskyläläisestä divarista ja herätin ärtymystä lukemalla sitä julkisesti välitunneilla.

Myöhemmin eräs nimeltä mainitsematon runoilijaystäväni on toistuvasti yrittänyt ostaa kokoelmaa minulta ja tarjonnut siitä jopa kolminumeroisia summia. Vinkiksi nimeltä mainitsemattomalle runoilijalle, että kirja on saatavilla useammastakin nettidivarista huokeimmillaan viiden euron hintaan. Samaan hintaan irtoaa myös esikoiskokoelma Korona. Ehkä siitä tulee nyt samanlainen hittituote kuin koronapelistä.

Veikko Pietilä: Korona. Otava, 1962.

3

Valtakunnan virallisen progeyhtyeen Tasavallan Presidentin perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Juhlan kunniaksi julkaistiin livealbumi Live in Lambertland, jonka materiaalin Yleisradio äänitti kolmella Helsingin-keikalla vuonna 1972.

Samana vuonna Pressan laulajaksi oli kiinnitetty Eero Raittinen ja bändi oli kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Livekunto oli hurja, mikä kuuluu loistavasti Live in Lambertlandilta. Kaiken muun hyvän lisäksi levyllä on aika kiva progressiivinen ilme.

Tasavallan Presidentti: Live in Lambertland. Svart Records, 2019.

4

Ilahduttava asia on myös se, että Tommi Liimatan vuonna 1996 ilmestyneestä Liimatan Pan Alleysta on julkaistu rajoitettu tuplavinyylipainos asianmukaisin saatesanoin, arkistokuvin ja runsain bonusraidoin maustettuna. Jo olikin aika saada tämä ilmestymisvuonnaan kaksisataaseitsemänkymmentäkolme kappaletta myynyt kiistaton klassikko vinyylinä tosifanien ulottuville!

Karkauspäivänä pääsin kuulemaan Pan Alleyn materiaalia livenä Tampereen Telakalla Tommi Liimatan kokoaman Herttomiehet-yhtyeen esittämänä. Oli mukava huomata, että paikalla oli joukko parikymppisiä nuoria, jotka osasivat kaikki sanat ulkoa ja lauloivat sujuvasti mukana, kuinka on ”laiskaa katsella väkevää ahkiota”. Maailmassa on vielä toivoa.

Tommi Liimatta: Liimatan Pan Alley. Svart Records, 2020.

5

Maaliskuussa tuli vielä ulkoiltua sen verran, että kävin Jyväskylän reissulla katsastamassa Keski-Suomen museon Dominoefekti-näyttelyn, joka luo katsauksen vanhempaan ja uudempaan keskisuomalaiseen taiteeseen.

Vanhin työ on Alvar Cawenin maalaus vuodelta 1908 ja näyttelyssä on mukana myös neljä nykytaiteilijaa. Näyttely antaa hyvän kuvan keskisuomalaisen kuvataiteen monipuolisuudesta. Etenkin 1960-luvun teosten värikylläisyys piristi mieltä. Monissa maalauksissa joko konkreettisena tai abstrahoituna toistuva keskisuomalainen järvimaisema sai tapailemaan kouluajoilta tuttua Keski-Suomen kotiseutulaulua: ”männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat…”

Dominoefekti on esillä Keski-Suomen museossa 9.8.2020 saakka, joten sinne ehtinee hyvin pahimman flunssakauden hellitettyä.

Juho Hakkarainen