Tyhjät verkot. Kuva: Yle

1

Jean-Noël Orengon Te olette Führerin onneton rakkaus (suom. Lena Talvio; Docendo. 2025) on (positiivisella tavalla) kummallinen kirja. Sitä ei voi jättää kesken, vaikka sen sisältö Hitleristä ja tämän lähipiiristä on paikoitellen vastenmielistä.

Romaani kertoo Hitlerin lempiarkkitehdistä Albert Speeristä sekä näiden kahden miehen ajoittain hyvin lämpimästä suhteesta. Hitler oli vaikuttunut nuoren arkkitehdin visioista. He suunnittelivat yhdessä kolmannen valtakunnan kupoleita ja torneja; muun muassa uutta Berliiniä, joka voittaisi kauneudessaan Pariisin.

Taustalla puuhailevat pahuudestaan tunnetut Göring, Himmler ja Goebbels. Kirjailija kuvailee herkullisen ivallisesti Hitlerin ympärillä hännystelevien juonitteluja ja tekee miehistä joukon juoru-ukkoja. Tosin nämä juoru-ukot pystyvät myös kammottaviin julmuuksiin.

Ennen muuta romaani pohtii Albert Speerin esittämiä tietoja omasta elämästään, ja miksi tämä onnistui välttämään kuolemantuomion Nürnbergissä. Speer väitti olleensa tietämätön holokaustista, vaikka oli sodan viimeisinä vuosina myös varusteluministeri. Orengo ei kerro varsinaisesti vastausta, mutta pohdinta on lukemisen arvoinen.

2

Ingeborg Arvolan Villien tuulten ranta (Gummerus, 2025) on toinen osa Ruijan rannalla-sarjaa. Jos Jäämeren laulu (Gummerus, 2024; lue arvio) oli mieleen, pitää varmasti tästäkin. 

Priita-Kaisa Seipäjärvi ja Askan Mikko ovat romaanin alussa vankilassa siveettömänä pidetyn elämänsä vuoksi. Rangaistus ei tapa heidän keskinäistä rakkauttaan, jonka sinettinä heille syntyy tytär. Naimisiin he eivät voi mennä, koska Mikolla on jo vaimo.

Priita-Kaisa ja Mikko yrittävät saada oman kodin ja yhteisen elämän, mutta ongelmia on matkalla paljon.

Muun muassa Polvi-Kreeta, Enkel-Piera, Vonka-Sami ja monet muut elävöittävät kertomusta Finnmarkissa, karussa Pohjois-Norjassa.

3

Tyhjät verkot on Behrooz Karamizadehin lupaava ensielokuva nuorten elämästä Iranissa.

Amir ja Nergis ovat rakastuneita, mutta joutuvat tapailemaan salaa. Elokuva on rakkaustarina, mutta vielä enemmän kuvaus nykypäivän nuorten ongelmista Iranissa.

Nergis tulee hyvin toimeentulevasta perheestä, Amir on yksinhuoltajaäidin poika eikä pysty maksamaan sulhaselta vaadittavia myötäjäisiä. He asuvat pikkukaupungissa Kaspianmeren rannalla, ja meri tarjoaa omaa ratkaisuaan.

Elokuva on hienosti kuvattu ja leikattu kaunis kokonaisuus. Se tuo hyvin esiin kuilun nykynuorten ja vanhempien elämän välillä. Amir ja Nergis elävät hyvin erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa, mutta vanhakantaista ajattelua on vaikea muuttaa edes omassa lähipiirissä.

Tyhjät verkot Yle Areenassa. 

4

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin menemiset ja tekemiset hämmentävät. Hämmentävää oli sekin, että hänet valittiin toistamiseen presidentiksi.

Oivallista amerikkaymmärrystä tarjoaa Uuden Jutun toimittaja Anu Partanen artikkelisarjassaan 100 päivää. Niissä hän käsittelee Yhdysvaltoja ja presidentti Trumpin aikakautta hyvin laajasti ja eri kanteilta; näiden juttujen lukeminen tuntuu todellakin lisäävän ymmärrystäni yhä oudommaksi käyvästä maailmasta.

Partanen on asunut Yhdysvalloissa pitkään, ja se luonnollisesti antaa oman mausteensa teksteille. Hän tarjoaa luontevasti ja hyvin kirjoitettua ja kovasti kaivattua syventävää tietoa juuri tähän maailmanaikaan.

5

Kirja, joka ehdottomasti pitäisi suomentaa Gazan sodasta: Cecilia Uddénin Allt har en smak av aska (Albert Bonniers Förlag, 2025).

Teos on Ruotsin radion pitkäaikaisen Lähi-idän-kirjeenvaihtajan yhteenveto siitä, mitä kaikkea Israel-Palestiina-konfliktissa on tapahtunut niiden 30 vuoden aikana, jotka Cecilia Uddén on sitä seurannut.

Kirja koostuu lukuisista tarinoista, joissa Uddén liikkuu pitkin Israelia ja palestiinalaisalueita 1980-luvun alusta alkaen ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Kirja ei ole romaani, ei muistelma eikä tietokirjakaan, vaan ihan omanlaisensa teos.

Kokonaisuudesta syntyy eläväinen kudelma, jonka kautta tätä päivää on huomattavasti helpompi ymmärtää.

Suomalaisilla tiedotusvälineillä ei ole jostain syystä koskaan ollut vakituista kirjeenvaihtajaa Lähi-idässä; ajoittainen pysyvä seuranta on ollut siellä asuneiden freelancetoimittajien varassa. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat pitäneet aluetta aina tärkeänä ja esimerkiksi niiden yleisradioyhtiöillä on jo pitkään ollut Jerusalemissa vahva kirjeenvaihtajamiehitys.

Ruotsin radiolla oli Gazassa myös koko sodan ajan avustajana palestiinalaistoimittaja Sami Abu Salem, joka välitti tietoja Cecilia Uddénille. He saivat yhdessä Ruotsin Suuren journalistipalkinnon vuonna 2024 tästä seurannasta. Kirjassaan Uddén kertoo paljon myös tästä yhteistyöstä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua