Ulla Wiggenin iiriksiä EMMAssa. Kuva: Marja Heinonen

1

Espoon modernin taiteen museossa, EMMAssa, avautui syyskuun loppupuolella yli 80-vuotiaan ruotsalaisen taiteilijan Ulla Wiggenin Passage–näyttely. En mennyt sinne suurin odotuksin, mutta EMMA:n yläkertaan sijoitettu kokonaisuus oli kiehtova. Taiteilijalla on uteliaisuus ja kyky löytää estetiikkaa asioista, jotka minun silmissäni ovat jotain silmiähivelevien muotojen tuolla puolen.

Näyttelyssä on esillä maalauksia taiteilijan yli 60 vuotta kestäneeltä uralta. 1970-luvulla Wiggen innostui maalaamaan virtapiirejä, kun hän kävi silloisen aviomiehensä Knutin kanssa elektroniikasta innostuneen ystävän luona. Sillä välin, kun miehet keskustelivat omista jutuistaan, Wiggen kierteli uteliaana asunnossa ja ihastui pöydillä lojuviin pienenpieniin virtapiireihin ja muihin sähköisiin komponentteihin. Hän sai muutaman mukaansa ja alkoi tehdä taidetta niiden pohjalta. EMMAn näyttelyssä on nähtävillä tämän pitkään kestäneen innostuksen tuotteita.

Muutaman välivaiheen kautta Wiggen alkoi maalata ihmisen sisäelimiä – sydämiä, aivoja, suolia. Ei ehkä kuulosta innostavalta, mutta taas taiteilijan kyky nähdä jossain täysin yllättävässä maalaamisen arvoisia elementtejä herätti minussa ihastusta.

Jos näyttelyä seuraa kronologisesti, viimeisessä vaiheessa taidemuseon seinät täyttyvät iiriksistä eli ihmisen silmistä. Ei sentään oikeina, vaan suurina, suunnattoman kauniina kuvina. Ehkä niistä voisimme havahtua useammin katsomaan toisiamme silmiin.

Ulla Wiggen: Passage. Espoon modernin taiteen museo EMMA 26.1.2025 asti.

2

Helsingin vastaus menneisyyteen sukeltamisessa on Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Jacopo Bassano – Venetsian renessanssimestari. Sen myötä voi siirtyä ajassa vuosisatoja taaksepäin täysin toisenlaisiin tunnelmiin. Venetsian tuntumassa elänyt Jacobo Bassano vaikutti 1500-luvulla Italian taiteessa koko perheen voimin. Bassano työskenteli itse ensin oman isänsä perustamassa työhuoneessa, jota hän myöhemmin alkoi vetää. Näyttely esittelee taiteilijan tuotantoa ensimmäistä kerta Euroopassa Italian ulkopuolella.

Näyttely avaa ikkunaa 1500-luvun taiteen tekemisen tapaan. Siihen, miten isä-Jacobo pyörittää taiteilijataloa ja neljä poikaa auttavat isäänsä parhaan mukaan. Lahjakkaimmat pojista, Francesco ja Leandro, perustivat myös omat työhuoneet, mutta yhteistyö oli tiivistä. Pojat jäljittelivät yksityiskohtaisesti mestarin kädenjälkeä ja siksi heidän töitään on vaikea erottaa toisistaan. He maalasivat ja signeerasivat maalauksia myös yhdessä.

Renessanssimestareita Sinebrychoffin taidemuseossa. Kuva: Marja Heinonen

Bassanon taulujen aiheet ovat ajalle uskollisesti usein hyvin raamatullisia. Taulujen teemat saavat pohtimaan kristinuskon valtaa ja Raamatun tarinoiden kiehtovuutta – uskoo niihin tai ei. Näyttelyssä on myös taidokkaita piirroksia, sillä piirtäminen oli renessanssiajan taiteilijoille tärkeä osa työskentelyä. Bassano testamenttasi suuren osan piirustuksistaan tueksi ”heikkolahjaisemmille” pojilleen Giambattistalle ja Gerolamolle.

Taiteilijana Bassano oli värin ja valon mestari. Häntä pidetään yhtenä Venetsian renessanssin tärkeimmistä taiteilijoista yhdessä Tizianin, Tintoretton ja Paolo Veronesen kanssa. Hän myös uudisti ennakkoluulottomasti aikansa uskonnollisia maalauksia ja loi pastoraalimaalaukset. Niissä tavallisten ihmisten elämästä kertovissa tauluissa on mukana Raamatun tarinoita taka-alalla, usein hyvin huomaamattomasti kuvattuna. Itse asiassa niitä voi salapoliisin tavoin etsiä ja kokea näin vuosisatoja myöhemmin lapsekasta hoksaamisen iloa.

Jacobo Bassano – Venetsian renessanssimestari. Sinebrychoffin Taidemuseo, Helsinki 12.1.2025 asti.

3

Pääkaupunkipäivän päätteeksi poimin Googlen avustuksella randomina kahvilan, joka vaikutti kiinnostavalta. Enchanté Café täytti kriteerit hyvästä kahvista ja isojen ketjujen ulkopuolisuudesta.

Mutta minkä löydön teinkään! Enchanté on Eerikinkadulla oleva pieni kahvila, jossa voi verestää ranskan kielen taitojaan henkilökunnan kanssa. Pala Ranskaa keskellä Helsinkiä! Kahvi oli ensiluokkaista ja tunnelma sydämellinen.

Kulttuurijanoiset kävijät voivat nauttia myös vaihtuvista taidenäyttelyistä kahvilan seinillä. Lokakuun alusta kuukauden eteenpäin esillä on Damjan Gjorgjievskin töitä eli kiireisimmät ehtivät sinne vielä mainiosti.

Enchanté Café – pala Ranskaa keskellä Helsinkiä. Kuva: Marja Heinonen

4

Ja tietty jotain myös Tampereelta. Viime viikonloppuna Sara Hildénin taidemuseossa avautui sukupolvensa merkittävimpiin taiteilijoihin kuuluvan Maaria Wirkkalan näyttely Edes takaisin. Se on katsaus taiteilijan yli 40 vuotta kestäneeseen uraan. Mukana ei ole vain mennyttä, vaan myös tätä näyttelyä varten tehtyjä uusia teoksia.

Wirkkala rakentaa teoksensa tilaan. Siksi kannattaa ehdottomasti astua myös näyttelytilan seinien ulkopuolelle. Minulle hienoin hetki oli, kun sain pimenevässä illassa pakahtua rantaan sijoitetun teoksen valojen, Näsijärven usvan, ympärillä olevien vaahteroiden syysloiston ja ilmassa olevan syksyn tuoksun mykistävästä kokonaisuudesta.

Maaria Wirkkalaan keinuvat juomalasit. Kuva: Marja Heinonen

Näyttely tuo hienosti esille sen, miten Wirkkala yhdistää töissään ennakkoluulottomasti kuvanveistoa, installaatiota ja videota. Kun kiersin näyttelyä huoneesta toiseen, nautin teosten estetiikasta, oivaltavuudesta sekä ennakkoluulottomuudesta. WIrkkala on kertonut luovansa hetkiä ja paikkoja. Uransa alusta asti hän on käsitellyt kysymystä toiseudesta, ulkopuolisuudesta ja todellisen kommunikaation mahdottomuudesta. ”Toista voi vain yrittää ymmärtää”, taiteilija toteaa näyttelyn esittelytekstissä.

Kun kävelin kotiin pitkin Näsijärven rantaa sateen vihmoessa mustaan asfalttiin, mieleni oli ajatuksia täynnä, mutta keveä. Wirkkalan näyttely oli tehnyt tehtävänsä.

Maaria Wirkkala: Edes takaisin. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 19.1.2025 asti.

5

Kun taidenäyttelyiden kiertäminen väsyttää, kiinnostava kirja on aina paikallaan. Hyvien lukukokemusten perässä kannattaa koluta joskus myös omaa kirjahyllyä ja tarttua ennakkoluulottomasti teoksiin, jotka ovat jo menneisyyttä. Tällä en tarkoita klassikoita, joihin jokainen itseään arvostava kirjallisuuden ystävä palaa silloin tällöin. Tarkoitan kevyempiä hömppäkirjoja, jotka ovat olleet oman aikansa hittejä.

Itse löysin Tampereella kotihyllystäni Kate Mossen Labyrinth-romaanin (suomennettu nimellä Labyrintti), jonka ilmestymisestä on ensi vuonna 20 vuotta. Kahdella aikatasolla, 1200-luvulla ja 2000-luvuilla, tapahtuva jännäri liikkuu sulavasti 800 vuoden aikajanallaan. Päähenkilöiden, Alicen ja Alaisin, tarinaa yli vuosisatojen yhdistää Graalin salaisuus ja labyrinttikuvioinen sormus, jota salaisuuden suojelijat kantavat.

Onpa ollut mukava kömpiä iltaisin sänkyyn ja heittäytyä 1200-luvun ja (lähes) nykypäivän välillä risteilevään jännäriin. Vuosikymmenet kirjahyllyssä pölyttymässä eivät ole syöneet kirjan imua millään tavoin.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua