Vera den Arendin taidetta. 

1

Taidekeskus Mältinrannan Studion näyttelyssä taiteilija Vera den Arend saa uskomaan piirtämiseen. Piirtämistä ilmaisun väylänä ei voi ulkoistaa tekoälylle.

Aivo ohjaa kättä, käsi tekee valinnat.

Mältinrannan Studion näyttelyssä on esillä suuri hiilipiirustus Kuusi ja valo. Sen materiaali hiili on kotoisin taiteilijan kotia ympäröivästä metsästä.

Näyttelyn nimikkoteoksessa Metsän syke hiilipiirustukset animaation keinoin vievät metsän syvyyteen. Mukana ovat vierestä nähtynä puut, oksat ja kivet valon muutoksissa.

Vera den Arend: Metsän syke Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa 24.2.2026 asti.

Alankomaalaissyntyinen Vera den Arend kuvaa metsän sykettä. 

2

Jos haluat tämän päivän uutiset haltuun syvemmältä, kuuntele joka arkipäivä viiden aikaan Ylen Ykkösen Uutispodcast. Oli kyse sitten prinsessa Mette-Maaritin tulevaisuudesta tai toimeentulotuella pärjäämisestä juuri nyt, Uutispodcast löytää asiantuntevat haastateltavat.

Reetta Rönkä ottaa puhelun Norjaan ja haastattelee norjalaistunutta suomalaistoimittajaa Tomi Vaaraa norjalaisten asenteista monarkiaan. Seiskan kohuotsikot jäävät omaan arvoonsa analyyseissä.

Viime vuodelta suosikkejani ovat Atte Uusinokan haastattelu Aleksis Salusjärvestä, joka havainnoi, miten lukutaidon puute rapauttaa yhteiskuntaa varsinkin Yhdysvalloissa.

Toinen oli Röngän bongaama itänaapurin asiantuntija, Suomen ensimmäinen tiedustelututkimuksen professori Kari Liuhto, joka sanoi, miten venäjän opiskelu olisi juuri nyt isänmaallinen teko.

Ilman venäjän taitoa ei voi saada ensikäden tietoa venäläisestä keskustelusta ja uutisista.

Nyt hoetaan Venäjän uhkaa, mikä panssarivaunuilla mitaten on tietysti totta, mutta suurempi uhka on jättää Venäjä tekemään vaikutustyötään tajuamatta sanaakaan alkuperäisviesteistä.

Uutispodcast Yle Areenassa.

3

Vakavastisairaat-päiväkirjaklubia vetävät Kirsi-Kaisa Sinisalo (vas.), Juha Junttu ja Elisa Piispanen. Kuva: Vakavastisairaat

Kukaan ei halua olla vakavasti sairas, mutta kun sairaus koskettaa, se koskettaa sairaan lisäksi tämän lähipiiriä.

Nyt on paikka ja aika kertoa miltä tuntuu. Näyttelijä, moneen tarttuva Elisa Piispanen ja näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo avaavat keskustelua aiheesta, jossa he myös itse ovat kokemusasiantuntijoita.

Seuraava Vakavastisairaat-päiväkirjaklubi järjestetään tämän viikon torstaina (19.2.2026) tamperelaisessa Sisko ja Sen Veli -pubissa.

Kesällä 2025 Piispanen ja Sinisalo työstivät sairauksistaan

ammentavaa Vakavastisairaat-esitystä, josta järjestettiin myös yleisölle avoin esityksellinen työpaja.

Vakavastisairaat-päiväkirjaklubi lähestyy vakavasti sairastamista uudesta näkökulmasta. Piispanen ja Sinisalo ovat keränneet ihmisiltä kokemuksia siitä, mitä hauskaa tai koomista heille on sattunut oman sairautensa yhteydessä.

Työryhmään kuuluu kaksikon lisäksi muusikko Juha Junttu.

Tekijöiden haaveena on, että tarinoitaan jakavat ihmiset voivat myös esittää kokemuksensa itse näyttämöllä, jos heidän kuntonsa sen sallii.

Vakavastisairaat-päiväkirjaklubi Sisko ja Sen Veli -pubissa (Lapintie 6, Tampere) 19.2.2026 klo 18–19.30.

4

Taulu on komea. Kuva: Anne Välinoro

Helsingin rautatieasema vapautui Burger Kingistä paraatipaikaltaan. Nyt tilassa on Ravintola Taulu.

Se on kiva, viihtyisä ja tunnelmallinen. Maisema Kolilta on puhdistettu ja konservoitu, ikkunat Mannerheimintielle avarat, puhtaat ja antavat, aamiainen kohtuuhintainen ja freesi. Eikä musiikin pakkosyöttöä ole.

Päärautatieasemamme on mielettömän upea, kiitos Eliel Saarisen. Taulu on suuri ja Koli siinä houkutteleva.

Eero Järnefeltin, A. W. Finchin ja Ilmari Aallon maalaama teos on yksi Suomen suurimmista kankaalle tehdyistä maalauksista. Se on kooltaan lähes 40 neliömetriä ja painoa sillä on 305 kiloa.

5

Riko Saatsin Yönistujat (Gummerus, 2025) on mannaa meille suistamolaisten jälkeläisille. Se kertoo evakkoperheen tarinaa Nurmeksen seudulla 1950-luvulla.

Miltä tuntui, kun omaa, Suistamon murretta ja karjalan kieltä ei saanut puhua? Kun mamma kuoli, haluttiin pitää vainajalle, pokoiniekalle, ruumiinvalvojaiset eli yönistujaiset. Sehän oli luonnollinen palvelus Tuonilmaisiin lähteneelle.

Siitä kiidätettiin sana naapureille ja entisille naapureille.

Syötiin, muisteltiin vainajaa ja laulettiin.

Saatsi kuvaa herkästi Tatjana-mummon vähän koomiseksikin äityvää hyvästijättöä.

Eikä ortodoksipappia edes saada siunaamaan. Ruotčinuskoinen hoitaa siunaamisen luterin kirkossa eikä käytä mammasta edes oikeaa nimeä.

Tatjana muuttui Tanjaksi.

Saatsi kirjoittaa kahdella kielellä ja monen mielellä, lähihistorian unhoon jääneestä asiasta.

Lue Marjatta Honkasalon Kulttuuritoimitukseen kirjottama arvio teoksesta täältä.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua