The Valley of Tears. Kuva: HBO
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on katsonut israelilaista sotasarjaa The Valley of Tears, ulkoillut pihalla valoisan aikaan lukenut Helena Immosen laadukasta propagandaa sekä keitellyt riisipuuroa.
1
Israelilainen The Valley of Tears (2020) on Jom kippur -sotaan vuonna 1973 sijoittuva sarja, joka luultavasti raivostuttaa sekä monia hyvin myönteisesti että hyvin kriittisesti Israeliin suhtautuvia. Sodan julmuus ja järjettömyys sekä yhteiskunnalliset jännitteet näytetään melko paljaana, mutta sanoma jätetään auki ja katsojan tulkittavaksi. On piristävää välillä katsoa muitakin kuin amerikkalaisia, englanninkielisiä sarjoja. Tietty kiehtova omaleimaisuus The Valley of Tearsistakin huokuu. Laatusarja.
The Valley of Tears HBO Nordicilla.
2
Tähän aikaan vuodesta ulkoilu valoisan aikaan on harvinaista herkkua, josta nauttii joka kerta. Oikeastaan säälläkään ei ole juuri väliä kunhan nyt edes vähän päivänvaloa siivilöityy sieltä pilviverhon läpi. Pimeimpään vuodenaikaan tuntuu lähes aina yhdistyvän paljon työkiireitä, jotka pitävät naulittuna ruutua tuijottamaan. Välillä vain ehtii kaihoisasti vilkaisemaan ikkunasta pihalle, mutta ulos ei ehdi ennen pimeää. Viikonloppuna onkin sitten valmis kärsimään vähän kylmää kunhan ei tarvitse olla sisällä.
3
Ilkka Remeksen haastajaksi tituleerattu Helena Immonen on teoksellaan Operaatio Punainen kettu (CrimeTime, 2020) selvästi tehnyt jotain merkittävää. Sen verran runsasta keskustelua tämä sotaromaani on herättänyt. Sen on kuvattu läpivalaisevan maanpuolustukseen liittyviä tabuja ja kuvaavan asioita realistisesti. Tiedä häntä, mutta ainakin Remekseen verrattuna Immonen kirjoittaa paremmin, jaksaa vielä yrittää eikä ole lainkaan samalla tavalla kyyninen, ankea eikä tendenssimäinen. Tietenkin Operaatio Punainen kettu on melkoisen tyylipuhdasta propagandaa, mutta sellaisena paljon laadukkaampaa kuin mikään Remeksen kirjoittama.
4
Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Lohikäärme-trilogia potki kovaa teinivuosina. Esimerkiksi Tolkieniin verrattuna siinä tuotiin kerronta lähemmäs ihmistä (tai mistä olennosta nyt milloinkin kerrotaan) ja lähemmäs ruohonjuuritasoa. Yhteiskunnallisia ongelmiakin siinä fantasiamaailmassa on toisin kuin Tolkienin silotellussa hyvä vastaan paha -asetelmassa. Muutenkin tässä modernimmassa fantasiassa kuvataan enemmän inhimillisiä olentoja kuin etäisiä sankareita. Nyt luen sarjaa lapsilleni ja näyttää toimivan edelleen.
5
Kiireessä ja paineissa on hyvä joskus varastaa hetki riisipuuron keittämiseen. Toki se maistuu hyvältä, mutta sen lisäksi sen tekemisessä kestää pitkään ja siinä pääsee leiriytymään reiluksi tunniksi hellan ääreen vaikkapa musiikkia, podcastia tai äänikirjaa kuulemaan. Huomasin tämän taas kerran toimivaksi reseptiksi kiirettä ja stressiä vastaan. Näin joulunaikaan tämä on kyllä erityisen soveliasta, mutta ei lopulta kysy vuodenaikaa.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.12.2024): Light Art Museum, Biedermaier, Heydrich Terror Memorial, Fram
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on käynyt Budapestissa, Prahassa ja Oslossa.
Parasta juuri nyt (14.12.2024): Lehmä synnyttää yöllä, He selvisivät sodasta, Suliko, Tallinna
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on lukenut kirjoja ja kierrellyt jouluisessa Tallinnassa.
