1

Minä tahansa synkkänä perjantaina – tai muuna päivänä – on hyvä viettää Älä osta mitään -päivää. Virallisesti sellaista vietetään samaan aikaan kuin erästä tässä nimeltä mainitsematta jätettävää kulutusjuhlaa, mutta olen pohtinut, miksi sitä ei voitaisi laajentaa Älä osta mitään -viikoksi tai jopa -viikoiksi. Voisimme ottaa tavoitteeksi Osta mahdollisimman vähän -elämän.

Jos ennen suunnittelemaansa hankintaa pohtii, ”tarvitsenko tätä todella”, voi varsin usein päätyä lopputulokseen ”en tarvitse”. Mikäli kuitenkin tarvitsee, saattaa silti selvitä lainaamalla tai mahdollisesti yhteiskäytöllä ystävän kanssa. Jos tuote on kaikesta huolimatta pakko ostaa omaksi, voi ekologisempi vaihtoehto, käytetyn hankkiminen, riittää.

Ihminen tulee lopulta toimeen melko vähillä ostoksilla. Hieman ravintoa, satunnainen ihokas päälle lämmittämään (rumathan vaatteilla koreilevat, kuten meille on opetettu), ehkä muutama pyöreä kappale mustaa muovia toisinaan hengelle ravintoa tarjoamaan.

Olen kuitenkin ilokseni huomannut, että ainakin Tampereella vietetään kuin vietetäänkin nykyään myös kokonaista Älä osta mitään -viikkoa (25.11.–1.12.).

2

Finnkinon tympeyttämässä Tampereen elokuvatarjonnassa on tänä syksynä useampikin valopilkku. Ohjaajamestarienkin julkisesti moittimien supersankari”elokuvien” katsojat voivat mielihyvin pysyä ylikansallisen suurkorporaation popcornilta löyhkäävässä ja kirkkaana loistavien kännykännäyttöjen valaisemassa mainoshelvetissään, me elitistiset elokuvataiteen ystävät saamme katsoa rainamme rauhassa elokuvateatteri Niagarassa. Sen tarjonnassa pyörii tällä syyskaudellakin puolivuosittainen Kansallisen audiovisuaalisen instituutin koostama sarja filmiltä esitettäviä elokuvia. Lisäksi näytäntöihin lukeutuu muun muassa kuukauden pohjoismainen elokuva.

Tätä kirjoitettaessa Niagarassa on juuri käsillä kaupungin perinteisin kauhu-, toiminta-, tieteis-, roska- ja kulttielokuvaa esittävä juhla Cinemadrome. Tapahtuman ohjelmassa nähdään lauantaina 16.11. muun muassa Herschel Gordon Lewisin alan perusteos The Wizard of Gore (1970).

Syksyn varsinainen elokuvatapaus Tampereella on kuitenkin elokuvakerho Monroen ensimmäinen esityssarja vuosiin. Elokuvakerhotoiminta on hiipunut huippuvuosistaan, mutta Tampereella tapahtuu yhä. Once Upon a Time in Niagara -nimellä kulkevan monipuolisen esityssarjan ajatuksena on nostaa esille kerholaisten omia suosikkeja seitsemännen taiteen klassikkojen piiristä. Jokaisen elokuvan alustaa yksi Monroen jäsenistä.

Tähän mennessä sarjassa on jo nähty Charles Chaplinin Ritari Siniparta (Monsieur Verdoux, 1947) ja Werner Herzogin 25. tunti: Klaus Kinski (Mein liebster Feind – Klaus Kinski, 1999). Sarja jatkuu Cinemadrome-viikonlopun jälkeisin lauantai-iltapäivisin seuraavasti:

• 23.11. klo 14 Mike Leigh: Naked (1993)
• 30.11. klo 14 Dennis Hopper: The Last Movie (1971) 
• 14.12. klo 14 Federico Fellini: La Dolce Vita (1960) 

3

Elokuvaakin monipuolisempaa tarjontaa Tampereella on elävän musiikin saralla. Siinä missä valtakuntamme pääkaupungissa klubeja suljetaan sarjassa, on Mansessa pikemminkin keskitytty avaamaan uusia paikkoja, kuten G Livelab, jossa on varsin taajaan keikkoja.

Pienimuotoisten kulttuuritapahtumien näyttämönä kunnostautunut”kansankioski” Romu & Randomkin on vielä varsin tuore tapaus: se viettää joulukuun alussa vasta yksivuotissyntymäpäiväänsä. Näiden kahden lisäksi syytteeseen runsaudenpulasta voidaan asettaa ainakin Maanalainen, Olympia, Telakka, Tullikamarin Klubi ja Pakkahuone, Tampere-talo sekä Vastavirta. Tarjontaa löytyy moneen makuun, ja jos maussa on moneksi, joutuu useinkin vaikean valinnan eteen.

4

Erääseen makuun sopivaa musiikkia sai kuultavakseen TTT-klubilla perjantaina 8. marraskuuta, kun siellä funkkasi ja jatsasi monenmoisin vaikuttein Jimi Tenor. Laskin että edellisestä kerrasta, kun olen hänet keikalla nähnyt, on täytynyt kulua noin kaksikymmentäviisi vuotta. Hädin tuskin oli Tenor tuolloin tynnyreistään (Jimi Tenor & His Shamans) luopunut. TTT-klubilla esiintyi vapautuneesti soittava kuusihenkinen bändi. Uskon, että vierailen Jimi Tenorin keikalla seuraavan kerran alle neljännesvuosisadan kuluttua.

5

Nostettakoon erikoistapauksena Tampereen elävän musiikin tarjonnasta esiin vielä yksi tulevakin keikkavieras. Radiopuhelimet, tuo jo vuodesta 1986 toiminut taatun tiukasti soittava oululaisviisikko ei ole ennenkään kaupunkia karttanut, mutta 29.11.2019 on yhtyeen esiintymistä mahdollista todistaa Mansessa peräti kahdesti. Aluksi he ovat iltapäivällä kello 16.30 alkaen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla kirjailija Juha Hurmeen, sarjakuvataiteilija Ville Pirisen ja kirjastonhoitaja Juhani Koiviston haastateltavina, minkä jälkeen yhtye esittää musiikkiaan samassa paikassa.

Illemmalla on vielä luvassa arvatenkin astetta ärhäkämpi keikka Vastavirta-klubilla, jossa esiintyvät myös Hot Kommunist (Tallinna) ja Nollasopimus. Mikäli yhtye on jostain käsittämättömästä syystä vielä näkemättä, kannattaa se nyt lähteä tarkastamaan. Muussa tapauksessahan kehotukseni oli turha, koska lippu lienee jo ostettu.

Eros Gomorralainen